Ystävyyden joulukonsertti 25.11.2017

Jo perinteeksi muodostunut Kulkusten ja Odd Fellows-järjestön Ystävyyden joulukonsertti oli Martinkirkossa lauantaina 25.11.2017.  Kirkko täyttyi kiitollisesta yleisöstä, joka ennen konserttia sai nauttia glögistä kirkon portailla.

Kuoro ennen konserttia

Yleisöä oli niin paljon, että Martinkirkon läheisyydessä oli todella vaikeaa löytää parkkitilaa.  Bloggaaja oli jo runsas puoli tuntia ennen konsertin alkua paikalla ja joutui kiertelemään lähikortteleita yli 15 minuuttia ennen kuin kirkon takaa Tiilentekijänkadulla löytyi yksi tyhjä paikka. Onnellinen sattuma, sillä kerrankin tuli lähestyttyä kirkkoa takaapäin ja näkymä oli upea kuten kuvasta näkyy.  Portaiden kiipeäminen kävi hyvästä iltapäivälenkistä.

Martinkirkko takaapäin

Ennen konsertin alkua.

Kuoro lauloi Heinillä härkien kaukalon niin että kuoro oli sekaisessa järjestyksessä ja miehet selin. He kääntyivät vasta kun heidän osuutensa alkoi.

Non Troppo Bene kuoron edessä laulamassa.

Vivere

Kuoro vauhdissa

Kuoro lauloi musikaalisesti ja hyvin Heidi Gräsbeckin johdolla, laulut soivat ihanasti kirkossa. Kirkkokonsertissa yleisö aina miettii pitääkö/saako taputtaa kesken kaiken vai ei. Tuttujen joululaulujen sarjasta poikkeava esitys, kolumbialainen Velo qué bonito sai sitten yleisön puhkeamaan spontaaneihin suosionosoituksiin.

Kvartetti Non Troppo Bene ja lauluyhtye Vivere vuorottelivat kuoron kanssa ja lauloivat tunnetulla taidollaan.  Viveren esittämät hovisäveltäjä Ari Törmän laulut sopivat tilaan erittäin hyvin. Sitä edeltäneen yhteislaulun aikana kuoro siirtyi kirkon sivukäytäville ja Viveren esityksen jälkeen valoja vähennettiin ja kuorolaiset lauloivat kynttilät kädessä Mozartin Ave verum corpuksen ja Jouluyö, juhlayön. Nämä olivat ehdottomasti konsertin huippukohdat.

Konsertti oli erittäin tunnelmallinen ja hieno aloitus joulun odotukseen, kiitos siitä! Yhteislaulut sujuivat vahvasti, paljon oli laulavaa kansaa liikkeellä.

Eikö bloggaaja sitten löytänyt mitään kauneuspilkkuja? No, hieman taas harmitti tuo ikuinen ongelma eli Bereden väg för Herran-koraalin ö-äänteen lausuminen.  Kiittäessäni Heidiä konsertin jälkeen mainitsin tästä.  "Niin, sanoi Heidi, se näyttää olevan vaikea asia."  Onneksi kaikki muu onnistui hienosti!

Ystävyyden joulukonsertti

Sekakuoro Kulkusten joulukonsertti oli yhteistyönä Odd Fellow-järjestön kanssa järjestetty ystävyyden joulukonsertti Martinkirkossa jo lauantaina 24.11. Aikaisin (kirkko ei kai ollut myöhemmin vapaana), mutta ihan hyvä näin, eipä iskenyt suureen joulukonserttiruuhkaan. Ehkä juuri tästä syystä väkeä oli kutakuinkin kirkon täydeltä, joten taas tuli rahaa hyväntekeväisyydelle. Osa hyväntekeväisyydestä ohjautuu Kulkusille, koska Kulkuset ovat myös myyneet lippuja.

"Järjestävän seuran" Frater Aboense-kvartetin esitysten jälkeen Kulkuset marssivat kirkon keskikäytävää lavalle. Tyylikästä, onneksi en ollut näkemässä sitä hässäkkää joka kuulemma oli eteisessä, pikkulintuset lauloivat siitä. Järjestäytyminen ja lavalle meno olisi kyllä hyvä aina harjoitella.  Nimimerkki Kokemusta on.

Nautin konsertista. Sekä kuoro että kuoron pienyhtyeet hoitivat leiviskänsä ansiokkaasti. Kun oli erilaisia kokoonpanoja tuli myös vaihtelua ohjelmistoon ja se on hyvä juttu. Ohjelmiston valinnasta voi tietysti olla monta mieltä, ja joku laulu miellyttää enemmän kuin toiset. Kun oli paljon vieraampaa ohjelmistoa, niin nuo lopussa lauletut pari "pakollista" jättivät kaikille tutun joulumielen kotimatkalle.

Taitoni ei riitä esitysten tarkempaan analysointiin ja tiedän että Satu on ahkerasti harjoittanut kuoroa ja karsinut mahdolliset virheet. Jotain pikkuvirheitä tulee aina ja ne tekevät live-tapahtumasta konsertin. Jos haluaa kuulla steriiliä ja täydellistä laulua voi kuunnella levyjä kuulokkeilla.

Sallittaneen kuitenkin, että lainaan tähän kevätkonsertin jälkeen kirjoittamani blogin tekstiä: "Satu osaa loihtia esiin kuorosta kauniita pianoja ja pianissimoja, mutta tuli hieman mieleen - kerettiläisesti ehkä - että pianot olisivat vielä vaikuttavammat jos välillä saisi kuulla kunnon forten."

Kulkuset ovat usein laulaneet tämän upean alttaritaulun edessä. Kirkko oli täynnä mutta eturivit oli varattu kuorolaiseille.

Konsertti on ohi ja Satu sai kukkia. Mutta ihmiset katsovat toiseen suuntaan.  Mitä siellä on?

Siellä on lisää kuorolaisia, kaikki kun eivät mahtuneet samaan kuvaan.

 

Olen säästänyt suurimman virheen ja suurimman puutteen lopuksi, eikä se ole Kulkusten syytä. Vaikka jo viime vuonna lähetin palautetta "Outo Heppu"-yhdistykselle, niin taas käsiohjelmasta puuttuivat kaikki tiedot laulujen tekijöistä. Paitsi että se vähentää suuresti konserttinautintoa, niin se on suorastaan hävytöntä säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia kohtaan. Ettei vaan hän joka on sinänsä kauniin ohjelmalehtisen suunnitellut ole ajatellut, että ohjelma on tyylikkäämpi näin. Tähän olisivat nämä tekijätiedot mahtuneet oikein hyvin.

Katariina kertoi runojen ohessa osan laulujen tiedoista, mutta osa jäi täysin vieraiksi. Kun minulle oli paljon vieraita lauluja, niin arvaan että monelle yleisössä oli vieläpä enemmän vieraita lauluja. Onneksi sentään internetissä asuu Herra Google, jonka tiedot ovat laajat ja monipuoliset. Mutta tuskin sentään on tarkoitus että yleisö istuu näpräillen älypuhelinta tai ipadia.

Ihanaa kun saa olla mielensäpahoittaja. Ensi vuonna en kyllä tule konserttiin ellei tätä asiaa ole korjattu. Tai minulle annetaan erikseen monistettu ohjelma jossa nämä tiedot ovat.