Teemun suunnittelema dramatisoitu konsertti

Teemu Tommola oli Kulkusten johtajana 2000-2006. Teemu toimii nykyään muun muassa Etelä-Suomalaisen Osakunnan Laulajien eli EOL:in johtajana. Tämän kuoron kanssa hän oli Turussa Keskiajan markkinoiden aikana.

Dramatisoitu konsertti Moniääninen Eurooppa oli Tuomiokirkossa 25.6. Kirkon etuosassa oli siirreltävät tuolit laitettu u-muotoiseen asetelmaan ja kuoro esiintyi siis yleisön ympäröimänä. Laulua ja soittoa kuultiin myös yleisön takana eri puolilla.  Tämä toimi erinomaisen hyvin.

Konsertissa kuljettiin musikaalista polkua Hildegard Bingeniläisestä noin vuonna 1140 Carlo Gesualdoon, Claudio Monteverdiin ja William Byrdiin 1500-1600-lukujen taitteessa. Laulujen välillä nähtiin pieniä kuvaelmia ja jopa tanssia. Kokonaisuus kiinnosti, viihdytti ja toimi erittäin hyvin ja sopi Tuomiokirkkoon ja Keskiajan markkinoille kuin tässä yhteydessä hieman ontuva klassinen vertaus nyrkki silmään. 

Teemu oli suunnitellut, tehnyt käsikirjoituksen ja johti musiikin.  Lisäksi hän ehti laulaa soolon, soittaa nokkahuilua ja selloa ja näytellä pienen roolin. Monitaitoinen mies. Kiitän myös käsiohjelmaa, joka oli (ja on, se on tietysti tallessa) erittäin informatiivinen. Laulujen suomennosten lisäksi oli paljon muuta tietoa. Enpä esimerkiksi ollut tiennyt aikaisemmin, että Carlo Gesualdo oli 30-vuotiaana surmannut vaimonsa ja tämän rakastajan.

Harmi että Kulkuset oli samana aamuna suunnannut Riikaan festivaaleille, moni olisi varmasti nauttinut konsertista. Tätä Teemukin harmitteli, olisi ollut  mukava taas tavata.

Vivere lauloi kesän tulevaksi

Lauluyhtye Vivere konsertoi Vanhalla Raatihuoneella 3.6. teemalla Mesimarjoja & kesähellettä. Toivokaamme, että kesähelteitä on tulossa, konserttipäivänäkin satoi, tosin konsertin alkaessa aurinko jo paistoi. Yhtye oli sonnustautunut kesätamineisiin ja lavalla oli kesäistä rekvisiittaa.

Ohjelmisto oli mukavan kesäinen sekoitus, jossa oli muutamia tuttuja klassikkoja kuten Kasken Kesäyö ja Kuusiston Hiljainen ilta ja minulle aivan tuntemattomia lauluja. Aika laidasta laitaan mentiin. Viihdyttävää, vaihtelevaa.

Laulajat odottivat jo lavalle pääsyä kun bloggaaja tuli viime tingassa

Ja konsertti alkoi

 

Juha Holman Dolce far niente. "Ihanaa tehdä ei mitään."

Kun naiset lauloivat niin miehet toteuttivat sanomaa.

Juha Laakso oli runoillut kaikki juonnot. Hauskaa, ja Juha sai ansaitut aplodit.

Juha juontaa

Ohjelmisto oli vaihtelevaa.  Niin oli myös esittäjistö, sillä laulettiin pienryhmissä ja myös solistit pääsivät esiin.  O sole mio, hienosti kesään istuva Eduardo di Capuan tuttu laulu, tunnetaan ehkä parhaiten tenorien bravuurina, mutta Ari Törmän pehmeän basson tulkitsemana Arto Leinon säestäessä kitaralla, se pääsi hienosti oikeuksiinsa.  Konsertin mieleenpainuvimpia esityksiä!

Ari Törmä italialaistunnelmissa. Kitaran kotelo odottaa kolikkoja.

Timo Koivusalon minulle ennestään täysin tuntematon laulu Entä sitten oli todellinen yllätys.  Ari Törmä oli tehnyt hienon sovituksen ja tämä laulu tulee varmaan olemaan haluttu monenlaisiin juhlapäiviin.

A Nightingale Sang in Berkeley Square on aina hauska kuulla.  Sovituksen hankalat harmoniat ovat haaste laulun esittäjille. Lontoon Berkeley Squarella on bloggaajakin käynyt ja siellä hyräillyt kauan tätä laulua.

Charles Trenet'n La Mer - Beyond the Sea - toi mieleen nuoruuden ja Bobby Darinin esityksen, joka oli suuri hitti aikoinaan.

Aviopari Maarit ja Harri laulaa Muita enemmän ja Arto myötäilee kitaralla.

 Yleisö sai laulaa mukana laulussa Kerran saavun satamaan. Ajattelin kysyä "Får man sjunga på svenska?"  Pyydän anteeksi näitä henkilökohtaisia muistoja, mutta kesällä 1954 asuin kolme kuukautta pikkupoikana Tukholman saaristossa  ja tämä Stig Olinin  valssi En gång jag seglar i hamn oli silloin  todella suosittu. Stig Olin teki sen ohjaamaansa elokuvaan, jonka ensi-ilta oli hiljattain ollut.

Konsertin loppunumero oli Twist and Shout.  Vivere revitteli todella vauhdikkaasti!

Lopuksi miehet lahjoittivat lavalla olleet marketat naisille yleisössä.

Kiitos Vivere, konsertti oli mukavan viihteellinen ja viihdyttävä ja osoitti taas kerran teidän monipuolisuutenne ja kuinka kauniisti laulunne soi.

On konsertissa niin mukavaa,

monenlaista siellä kuulla saa.

Siellä käytiin ahon laitaa,

ei kuitenkaan ilman paitaa.

Miehet lauloivat Elvistä,

eivät heiluttaneet pelvistä.

Laulajien äänet sointuivat yhteen,

olisi kuunnellut vaikka kahteen. 

Päättyy ontuva laukka runoratsun,

kulkee huonosti kuin vanha Datsun?

Kansallispuvuista

Piti laittaa blogiin aamulla myös kiitos kansallispuvuista, jotka sopivat tämän musikaalisen retken teemaan erinomaisesti.  Tiedän mikä työ aina on niiden hankkimisessa, lainaamisessa ja vuokraamisessa. Nimimerkki Kokemusta on. Tänään ei ihmisillä enää ole niitä kuten joitakin vuosia sitten.  Poikkeuksena tietysti kansanpelimannit ja kansantanssijat.

Walesissa vuonna 2011 sain myös nauttia Kulkusista kansallispuvuissa. Unohtaa ei voi Kulkusten juhlavuotta 1998.  Silloin teimme konserteissa Inkerin illat ja Yhdysvalloissa ja Suomessa niitä käytettiin siinä. Toki niitä käytettiin myös Tampereen Sävelessä 1999 ja Kari Turusen diplomikonsertissa Sibelius-Akatemiassa sekä Unkarissa vuonna 2000 eli aina kun esitimme Inkerin illat. Esityksessä oli koreografiaa kuten "vanhemmat ja kokeneemmat" muistavat ja tietävät.  Erinomainen esitys.

Muistan elävästi kuinka hienoa oli tulla ensimmäisessä konsertissa Amerikassa paikalle (hieman myöhässä kuten usein) ja nähdä kuoron ensimmäistä kertaa niissä puvuissa.  Mikä värikylläisyys! Oli sitten aikamoinen pudotus maan pinnalle kun  konsertin jälkeen joku yleisöstä totesi että kyllä on köyhä kuoro kuin heillä ei ole ollut varaa ostaa kaikille samanlaiset esiintymispuvut. No jaa, jenkit eivät kaikki aina ihan ymmärrä.

Tässä kuoromme Yhdysvalloissa erään konsertin jälkeen.  Paikka on DeKalb, Illinois. Kuvaa napsauttamalla näkee sen suuremmassa koossa.

Musikaalinen retki Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Kulkusten kevätkonsertti oli Sigyn-salissa tiistaina 26.5. Heti alkuun pitää sanoa että pidin kovin. Kuorokonserteille joskus/usein tyypillinen "pönötys" puuttui täysin.  Musikaalinen retki Pohjoismaissa ja Baltiassa toteutettiin kekseliäästi, hauskasti ja viihdyttävästi. Tykkäsin.  Kiitos!

Alussa muutama laulaja tuli lavalle ja he tarkistivat että passit ja muut tarpeelliset olivat mukana. Oltiin lähtövalmisteluissa. Kohta laulajia tuli lisää ja sitten laulu lähti. Sanaton, vauhdikas laulu nimeltä Kom. Ja tulimmehan me yleisössä myös mukaan tunnelmaan.

Hannu Aali juontaa ja kiertomatkan maat näkyvät seinällä.

Taustakuvia heijastettiin seinälle. Tässä kuoro Suomen Paras Kuoro-kilpailussa.

Välispiikit oli toteutettu niin, että eri ihmiset kertoivat eri maista ja pieniä kuvaelmiakin nähtiin. Onnistuneita. Laulut alkoivat Suomesta, käytiin eri Pohjoismaissa, tultiin välillä Suomeen ja sitten Baltian kautta lopuksi taas Suomeen.  Saatiin Sibeliustakin - saarella paloi - ja lopuksi Chydeniusta eli kuoroikoni Kalliolle kukkulalle. Yleisökin sai tulla siihen mukaan. Käsiohjelma jäi jonnekin matkalle, mutta laulujen nimistä kiinnostuneet voivat hankkia käsiohjelman, niitä jäi luultavasti yli vaikka yleisöä olikin ihan mukavasti.

Latvian laulussa Arto Leino soitti munniharppua.

Matkan päättyessä taas Suomessa.

Laskujeni mukaan laulettiin seitsemällä kielellä. Kansainvälisyyttä. Ruotsit ja virot ja norjat ja muut "tavalliset" kielet klaarattiin hienosti, mutta kyllä hieman tuo inuittikielen ääntämys kuulosti korvaan liian suomalaiselta, epäilen myös että äänenmuodostus siellä Grönlannissa ei ole niin klassinen kuin kuorolla oli. Bloggaaja jäi hieman kaipaamaan laulua Fär-saarilta, koska itse on ollut laulamassa sellaista vuonna 2007 sieltä olevan johtajan johdolla. Nyt sai siis kehua itseään.Vitsi, vitsi. Grönlannista tullut laulu oli todella kaunis upeine harmonioineen.

Kun oli kumarrettu viimeisen laulun jälkeen johtaja Heidi komensi kuoron lavan reunalle, otti esiin selfiekepin kännyköineen ja otti kuoroselfien. Jos kerran vielä konserttipäivänä pääministerinä ollut  Stubb tekee näin, niin miksi ei Kulkuset? Hauskaa! Mahtoiko lähteä instagrammiin? Kulkusilla on nyt oma instragramtili, mutta eihän tällainen vanha herra sellaisesta mitään ymmärrä.  Ja mainostettakoon vielä lisää, kuoroa voi seurata facebookissa ja seuraajia onkin runsaasti. Lisäksi uudistetut nettisivut avattiin kolmisen viikkoa sitten osoitteessa www.kulkuset.net.

Kuoroselfie.

Kuoro kömpi lopuksi vielä takaisin lavalle ja kiitti yleisöä ylimääräisellä, Billy Joelin tunnelmapala And so it goes on kaunis. Ja sen jälkeen vielä ansaitut aplodit ja loppukumarrukset.

Konsertin jälkeen kuultiin vain kiittäviä lausuntoja, yleisö oli selvästi viihtynyt.  Laulajat olivat myös tyytyväisiä, samaten johtaja. Hienoa!  Hyvää matkaa kuorolaisille juhannuksen jälkeen  Nordisk-Baltisk kuorofestivaaliin Riikaan. Suurin osa lauluista oli poimittu festivaalin ohjelmasta.

Viivi on saanut Håkanin, Hannu, Teron ja isänsä Harrin seurakseen.

Naisten eleganssissa löytyi mm. Kaukolan puku ja kolttien asu. Tässä Heidi, Marja, Menna, Päivikki ja Elisa.

En malta lopuksi olla kiittämättä kuoroa siitä, että alun lähtöhässäkässä ihmeteltiin myös missä Harmaaparta on. Tämä inside joke ei kaikille tietenkään avautunut. Selityksenä kerrottakoon että muutamilla matkoilla ovat herran matkaliput ja lompakot ja muutkin tavarat olleet kadoksissa. Ah noita muistoja ihanilta kuoromatkoilta!

Brunolla

Kun oli laulettu Förillä SenioriKulkuset siirtyivät jo perinteiseen tapaan muutaman kymmenen metrin päähän ravintolalaiva Bruno II:seen. Tämä oli kevätlaulukauden päättäjäiset, mutta itse asiassa viikon päästä on vielä esiintyminen Ruusukorttelissa. Se ei päättäjäisten tunnelmaa häirinnyt.

Kiitettiin toimijoita ja kiitettiin koko kuoroa. Koko kuoro on toiminut esimerkillisesti, on ollut paljon ohjelmaa ja kuoro on ollut valmis heittäytymään erikoisiin juttuihin kuten Ukkokodin kevätretki Ruissalossa ja tämä lauluisku Förillä. Lasillinen kuplivaa meni oikeaan osoitteeseen.
 

Joku epäili että bloggaaja tähtäsi vain tarjoilijatyttöön. Kyllä vanhalla miehellä on vielä silmää naiskauneudelle.  Huomatkaa kuinka paljon kauniita naisia on kuvattu.

 

Kun ruokailu alkoi emäntä Hilkan piti auttaa.  Monet olivat unohtaneet minkä ruoan olivat pari viikkoa sitten tilanneet.

Nuotistonhoitajat laulavat, toinen nuoteista, ja bloggaajan tähtäys on hieman taiteellinen.

Hyvä yhteistyökumppanimme, lausuja Riitta Vasenkari oli myös mukana, tässä Arjan vieressä.

Tottakai laulettiin myös ruokailun jälkeen ja oli laulettu myös ennen sitä.  Osa lauluista meni ulkoa, ja joidenkin laulujen nuotit löytyivät naapurin kansiosta ellei itse ollut ottanut mukaan.  Kyllä sitä rupeaa oppimaan mitkä laulut sopivat illanvieton tunnelmaan, mutta yllättäviä ehdotuksiakin tuli jostain pöydästä.

Hauskaa oli ja parin tunnin jälkeen lähdettiin kiltisti kotiin niinkuin kilttien lasten kuuluukin. Ilta päättyi läksiäislauluun Tule laula mun kanssani.  Eräs laivalla iltapalalla ollut musiikinopettaja innostui laulusta ja tuli kiittämään. Säveltäjä lahjoitti hänelle nuotit.

Laulavaa porukkaa Förillä

Tiistaina 19.5. 2015, pahimpaan ruuhkaan kello 17 aikaan, oli sekalaista seurakuntaa matkaamassa Förillä. Osa porukasta puhkesi lauluun, osa töllisteli tyhmänä ja joukossa hääri myös kuvaaja. Vastarannalta kyytiin hyppäsi paljon lisää laulavia. Saa nähdä mitä kuvaajan videokameraan tarttui.  Hän kertoi minulle yrittäneensä saada kaikki laulajat näkymään jossain vaiheessa kuvaruudussa. Jännittävää odotusta ilmassa.

Kauniissa kevätsäässä näkyi hymyileviä ihmisiä. Ilmeisesti kaikkialta ympäri Föriä kuulunut kuorolaulu oli mukava yllätys työmatkalaisille. Joissain kuvissa näkyy ravintolalaiva Bruno II. Kun oli laulettu puolisen tuntia siirryttiin sinne.

Muistatko vielä kysyivät SenioriKulkuset

SenioriKulkusten kevätkonsertissa 26.4 Vanhan Raatihuoneen salissa oltiin liikkeellä nostalgisissa
 merkeissä. Muistatko koskaan minua, ethän minua unhoita ja muuta haikeaa ja kaunista rakkauden ja ihmissuhteiden ympärillä.  "On lemmen voima mahtavin" sanaili alussa runoilla lauluja yhteen liittänyt Riitta Vasenkari.

Riitta Vasenkari esitti teemaan sopivia runoja tunnetulla taidollaan.

Konsertti oli ehjä kokonaisuus monipuolista musiikkia ja monipuolinen oli myös esittäjistö. Koko kuoron lisäksi oli pienryhmiä liikkeellä, mikä toi mukavaa vaihtelua konserttiin.

Tässä uusin pienryhmämme, kvartetti NeliVeto.

Naiskuoro KulkusSiskot harjoittelee ennen konserttia.

Koska kaikki halukkaat eivät olleet mahtuneet joulukonserttiimme, olimme päättäneet laulaa konsertin kaksi kertaa. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska nyt kaikki halukkaat saivat kuulla ohjelman.  Taas oli niin paljon väkeä liikkeellä, etteivät kaikki olisi läheskään mahtuneet yhteen konserttiin. On kiva  juttu että kuorolle on muodostunut vakituinen fanijoukko. Onnittelen heitä hyvästä mausta.

Konsertin aloitti tango Tähdet meren yllä. Omasta väestä oli koottu säestävä yhtye, Markku Aarikka, haitari, Hannele Changezi, basso ja Arja Lyly, piano. Mielestäni hieno esitys. Eikä unohdeta mainita että soolot lauloi Jussi Toivonen.

Tango soi ja Marjatta Sigfridsson johtaa

Seppo Haapakoski harjoittaa ryhmäänsä yläkuvassa ja alla hän on sitten esityksessä etelän makaroonitangolaulajana. Marja-Leena ei heltynyt.

Timo Uusikylä enkelikuoroineen pyytää Muista minua silloin.

Tuoissa yläpuolella tanssiryhmä joka tanssi vanhaa Pavane-tanssia kuoron laulaessa. Mieskuro KulkusVeikot vauhdissa.  Vahvaa laulua, kuoron nimi voisi siis vaikka olla SeniOrit.

Laulajat olivat konserttien jälkeen väsyneitä mutta tyytyväisiä. Lukuisista kommenteista päätellen myös yleisö oli tyytyväinen kuulemaansa. Jotkut "vakifanit" eivät päässeet tällä kertaa paikalle, joten päätimme uusia konsertin Turun Päivänä 20.9. Silloin tulee ilmeisesti myös joku Turku-teemaan sopiva laulu mukaan. Tervetuloa!

Vielä pitää mainita, että mieskuoron ja kvartetin harjoittamisesta vastaa Terho Simola ja että Sinikka Lumijärvi ja bloggaaja ovat ottaneet kuvat.