IkäKulkuset liikkeellä

Marja-Liisa Kangas lähestyi sähköpostilla ja lähetti alla olevan viestin. Mielelläni minä laitan tämän blogiin, kuvissa ja siis tapaamisissa on tuttuja vuosien varrelta. Osaa laulaa vieläkin SenioriKulkusissa ja osa Naantalissa. 

Tuon ryhmän nimi on tietysti vapaasti valittavissa, mutta ei kaikkia oikein paljon vielä ikä paina...

Joka haluaa mukaan tapaamaan vanhoja kavereita tai muuten vaan syyskaudella mukaan tarkistamaan hyvässä seurassa jokivarren ravintoloiden lounastarjontaa, niin siis kuukauden vimeinen torstain kannattaa varata. Kuvissa olevilta tai Marja-Liisa Kankaalta saa selville kokoontumispaikan. 

Joulukuun viimeinen torstai näyttää olevan Tapaninpäivä.  Ehkä ryhmä siirtää kokoontumista päivällä eteenpäin, kai kinkut ja laatikot on silloin jo syöty.  Ainakin niihin on ehtinyt muutaman kerran kyllästyä.

"Hei!

Oltiin taas "Meidän aikaiset Kulkuset" koolla, nyt Hus Lindmanissa. Joku siinä keksi, että laitapa kuvat ja juttua Kulkusten blogiin. Lupasin. Sitten huomasin, ettenpä kirjoitakaan, kun olen poistanut itseni osallistujen joukosta. Siispä laitan kuvat sulle ja saat tehdä mitä tykkäät, esim. kirjoittaa blogiin  :-)

Me vanhat  tykkäämme edelleen tavata silloin tällöin. Nyt treffaamme kuukauden viimeisenä torstaina yhteisen lounaan ja juttutuokion merkeissä. Tänä syksynä tsekkaamme jokirantaravintoloita Åbossa. Mukaville treffeillemme olemme halunneet vetävän nimen. Alkuun tuntui siltä, että olisimme Museokulkusia, mutta ei nyt sentään pölyttymään.... olemmehan aktiivista porukkaa, joku laulaakin vielä - ainakin jossakin! Joku ehdotti että olisimme IkiKulkusia, mutta ei sekään ole hyvä (kuka nyt lupautuisi olla iki-jotakin...) Tänään Lauri lausui parhaan nimi-idean: IkäKulkuset!
Olemme siis IkäKulkuset! Terveisiä IkäKulkusilta! Joulukonsertissa nähdään!"

Kuvat Marja-Liisa Kangas

t Marja-Liisa

Lokakuun lohdulliset laulut

SenioriKulkuset järjesti perjantaina 25.10 wanhan ajan iltamat otsikolla Lokakuun lohdulliset laulut. Vanhan iltamaperinteen herättäminen henkiin onnistui erittäin hyvin. Sali oli täynnä ja väki viihtyi ja kyseli koska seuraavan kerran.

Paikkana oli Arvin grilli, lounasruokala lähellä satamaa, jonne vajaa 100 ihmistä mahtui. Ohjelma oli vanhan iltamakaavan mukaista, Siljan avauspuheen  jälkeen Marja piti esitelmän iltamien järjestämisestä vuodelta 1945 olevan Pienviljelijäin Liiton opaskirjan mukaan.  Historian siipien havinaa ja monta asiaa jotka mukavasti toivat tänään hymyä huuleen.  Suomi on muuttunut, enää ei huviveron välttämiseksi tarvitse olla taiteellista ohjelmaa. Nimismiehen tehtävänä oli aikoinaan määrätä vero ja jos ohjelmassa luki vaikka Olavi Virta: Funiculí, funiculá ei mennyt veroa, koska ohjelma oli taiteellista.  Jos taas ohjelmassa oli  Olavi Virta:  Katupoikien laulu, niin ei muuta kuin mars ostamaan postista verolippuja.

Marja pitää ansiokasta esitelmää iltamaperinteeestä

Taiteellista ohjelmaa oli, sooloja esittivät Silja, Kirsti, Arja ja Terho.  Yleensä iltamien ohjelmaan kuului runoja, nyt Arja lauloi sävellettyjä runoja. Tero lauloi dueton vaimonsa Iitin kanssa. Seppo V. oli koonnut oman opettavaisen lauluesityksensä tueksi oikein miesporukan ja Seppo H. esitti huumoria, luki pakinan ujon pojan tanssireissusta.  Seppo osasi eläytyä, hän muisti hyvin kaksi nuoruutensa tanssimatkaa. Toisen 18- ja toisen 21-vuotiaana. Seppo pyysi myös nostamaan käsiä ja näyttämään kuka hänen laillaan oli käynyt Jorma Suomelan tanssikoulua. Ainakin bloggaaja nosti kätensä.

Silja laulaa ja Seppo V. säestää

Arja lauloi säveltämiään Risto Rasan runoja.

"Minä rakastan sua".  Seppo, Teppo ja Matti. Ei kun Seppo, Tero ja Iiti.

Kirsti ja Atele ja Herpertti.

Terho lauloi ja Arja säesti. Iltamaväki kuunteli tarkasti.

Seppo V. kiittää laulun jälkeen avustajiaan.

Välillä syötiin maukasta savuporokiusausta ja salaatteja ja juotiin kahvia. Kotikaljaa, vettä ja mehua oli tarjolla ja muuten juomapuolta hoidettiin salasanalla OPM. Yhteislaulut nostattivat myös tunnelmaa, paljon oli laulavaista väkeä liikkeellä.

Unohdinko mainita, että totta kai kuoro myös esiintyi, sekakuorona, mieskuorona ja naiskuorona. Laulettiin iltamateemaan hienosti sopivia säveltäjänimiä kuten Helismaa, de Godzinsky ja Vainio. Ja Chydenius.  Ja Koskinen (maailman kantaesitys) ja Stjärnstedt.

Naiskuoro lauloi de Godzinskyä.

Sulle salaisuuden kertoa mä voisin...

Lopuksi oli vanhan hyvän iltamatavan  mukaisesti tietysti tunti tanssia. Levytettyä musiikkia alkaen Georg Otsin Saarenmaan valssilla ja päättyen Tapio Rautavaaran Häävalssiin.Koska järjestäjät ja iltamavieraat enimmäkseen kuuluivat ns. isoihin ikäluokkiin, niin musiikkina ei soinut uutta rokkia, vaan hieman vanhempaa, kaikille tuttua tanssimusiikkia.

Tähdennettäköön, että ohjelmamme oli taiteellisesti niin korkeatasoista että nimismies ei ollut määrännyt meille huviveroa!

Katariina ja Riitta edessä ja takana muita tuttuja nauttimassa illasta.

Miksi alussa mainittiin iltamaperinteen henkiin herättäminen?  Siksi, että Kulkuset järjesti 1960-luvulla hilpeitä illanviettoja kassan kartuttamiseksi.  Eikun suunnittelemaan jatkoa, avaus on tehty!

Nieminen laulukuoroon

Tällainen otsikko oli viikonloppuna Turun Sanomissa. Nieminen siirtyi laulukuoroon. Kysymys oli kuitenkin siitä, että tennispelaaja Jarkko Nieminen hävisi ottelunsa ja lensi siis ulos turnauksesta. En jaksa käsittää miksi urheilukielessä, varsinkin lehdistössä, käytetään sanontaa joutua laulukuoroon kun lentää ulos turnauksesta.  Onko urheilutoimittajien mielestä jotain häpeällistä siinä, että on laulukuorossa?

Turun NMKY:n mieskuoro Naskaleissa laulaa muuten Allan Nieminen. Pitää kysyä häneltä miten hän siirtyi kuoroon!

Non Troppo Bene

Olipa mukava lauantai 12.10.2013 Sibeliusmuseolla, kun Non Troppo Bene piti kahvikonsertin. Paikalle oli tullut melkein salin täydeltä kuulijoita ja tunnelma oli hyvä. Konserttia juonsi Seppo Haapakoski, joka pyrki välttämään kaikki mahdolliset juontajan karikot ja aloitti vasta vuodesta jostain vuodesta 1700-luvulla, eikä muinaisista kreikkalaisista.

Konsertti alkoi vakavalla musiikilla. Heti ensimmäisenä saimme kuulla Finlandian. Finlandian jälkeen tuli Kaunehin maa ja sitten päästiin, Sepon mielestä laulajien pääasialliseen aihepiiriin: naisten ylistykseen. Tämä aihe jollakin tavoin kulki punaisena lankana läpi koko konsertin.

Juonnot veivät jouheasti konserttia eteenpäin. Pääsimme pienelle lautalle kahvilaan, pula-ajan tunnelmiin ja kuinka soikaan Senioritango. Ensimmäisen puoliskon lopulla saimme maistin negrospirituaalia  ja vanhaa musiikkia.

Väliajalla nautimme kaikki pullakahvit. Kahvit tarjoili Merja Simola ja pullat olivat Merjan takuuvarmaa laatua, makoisia.

Väliajan jälkeen siirryttiin viihteellisemmän ohjelmiston pariin. Ensin tuhti paketti Bellmania: Menuetti soi, Ukko on vanha ja Juomarin allakka. Sitten taas naisten ylistykseen My Evaline ja Pieni syntinen laulu. Naisten ylistykset pojat lauloivat aivan ihanasti.

Konsertin loppupuolella saimme kuulla Kirkan tunnetuksi tekemän Hetki lyö, Sajakorven Tankeros Love, pari juomalaulua: Olutviisu ja Juomaveikko ja lopuksi Mikset mua huomaa.

Kaiken edellä olevan olisi voinut lukea käsiohjelmastakin...

Konsertti oli mukava kokonaisuus ja vaihtelevuutta riitti. Ei tullut aika kuulijalle pitkäksi.Kiitosta tuli Nassu kirjassakin: Tuula Maarit aloitti: Non troppo Bene, tänään upea, hieno konsertti!!! Kiitos!!!<3<3<3<3 ja Manta jatkoi: jes tosi rentouttava ja hieno anti kuulijalle.

Non Troppo Bene vaalii mieskuoromusiikkia sekakuorossa hyvin. Perustettiinhan porukka 1992 juuri tuota varten. Kuninkaanniemen Jukka, joka kannusti poikia perustamaan mieskvartetin kuoroon oli paikalla kunniavieraana.

Kimmo otti kännykällä kuvan ja sai sen tärähtämäänkin. :-)

Tässä koko sakki Sepon lumoissa, kaukaa ja kuva on tietty kännykällä otetettu.

Matka jatkui konsertista karonkkaan Kultaiseen hirveen. Menna oli ystävällisesti ilmoittanut henkilökunnalle, että jos laulavat saavat Hirven omaa olutta pullon per laulaja. Ja laulettiinhan Hirvessä.

Kiitos, Non Troppo Bene. Kuten huomaatte kirjottaja kirjoittaa pääasiassa pöytäkirjoja... ;-)

Tähtiä kuin Otavassa

SenioriKulkusten kevään suuri projekti oli konsertti Tähtiä kuin Otavassa.  Siinä liikuttin suomalaisuuden ytimessä musiikin ja runon avulla. Konsertin loppupuolella muisteltiin Turun Kaupunginteatterin legendaarista Seitsemän veljestä-esitystä. Vuosina 1972-1976 Kalle Holmbergin ohjaaman retken Aleksis Kiven maailmaan näki lukemattomia loppuunmyytyjä esityskertoja täyttänyt yleisö ja nauhoitus esitettiin myös  televisiossa. Ihanan musiikin on säveltänyt Kaj Chydenius.

Laulujen  välillä lausuntataiteilija Riitta Vasenkari johdatti yleisöä tunnelmasta toiseen. Tämä toi konserteille aivan uuden ilmeen.

Esitimme tämän produktion ensin maaliskuussa Someron kirjastossa. Huhtikuussa oli samana päivänä Turussa Vanhalla Raatihuoneella kaksi konserttia, jolloin salissa oli pari-kolme tyhjää tuolia. Suuri suosio innoitti kuoron vielä syksyllä uuteen konserttiin ja se pidettiin sunnuntaina 29.9. Vanhalla Raatihuoneella. Syysflunssa oli iskenyt kuoroon, sopraanojen rivissä oli aukkoja ja johtajamme Arja Lyly oli myös kovan flunssan kourissa. Balanssi oli hieman erilainen kuin normaalisti, laulajia oli 7+7+5+9 eli yhtä monta naista kuin miestäkin. Harvinainen sekakuoro. 

Tässä kuoro esiintymisasuissa huhtikuun konsertin jälkeen. Äärimmäisenä vasemmalla lausuntataiteilija Riitta Vasenkari.

Konsertin alkupuolelta. Valitettavan paljon tuijotetaan nuotteihin.

Tämä osattiin ilmeisesti melkein ulkoa, parempi kontakti johtajaan.

Haapakosken Seppo eläytyi vauhdikkaan Ievan polkan solistina.

 Ensimmäinen osa laulettiin kuoroasuissa, sitten Liisa ja Hannu Seppälän laulaessa duettoa "Jo valkenee kaukainen ranta" kuoro vaihtoi asuja. Riitta Vasenkarin kertoessa tuosta Kaupunginteatterin esityksestä ehtivät Seppälätkin pukeutua Kiven maailman asuihin.

Toinen osa alkaa.

Lavalla eturivissä vasemmalta lukkari, Simeoni, Timo, Lauri, Aapo, Tuomas, Juhani ja Eero.

"Kiljukoon nyt kaikkein kaula...

..koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen".

Aapo, Tuomas, Juhani, Eero ja Toukolan kyläläisiä.

Yleisnäkymä.

Syksyn kiireet olivat tällä kertaa vähentäneet yleisöä, mutta mukavasti kuitenkin yli puoli salillista oli paikalla ja vastaanotto oli lämmin, runsaasti kiitosta sateli laulajille jälkeenpäin. Kuulemma yksi pariskujnta oli kysynyt miksi ette tule esittämään tätä Kanadaan. Kyllä varmasti esitämme jos vain sponsori löytyy!

Taitaa tulla kuorolle paineita kun pitää keksiä taas jotain uutta ja erikoista. Mutta haasteita ei pelätä, Arja on kekseliäs ja uutta on taas jo tulossa.

(Ryhmäkuva copyright Kari Eskola, muut kuvat copyright Anneli Solava)

Morning has broken

Morning has broken on ihana laulu, joka ympäri maailmaa tunnetaan kai parhaiten Cat Stevensin esittämänä. Se liittyy myös Kulkusiin.

Kulkuset esitti laulun Suomen Paras Kuoro-kilpailussa vuonna 2011. Hienon sovituksen oli tehnyt taidokas bassomme Ari Törmä. Kun Kulkuset sitten osallistui menestyksellisesti Llangollenin laulukilpailuihin Walesissa kesällä 2011, niin Kulkusia pyydettiin laulamaan festivaalin päätösjumalanpalvelukseen.  Siellä Kulkuset lauloi tämän laulun ja sai kesken jumalanpalveluksen voimakkaat suosionosoitukset.

St. Cullenin, Llangollenin suojeluspyhimyksen kirkko, jossa Kulkuset lauloi.

Tässä esitetään Morning has broken.  Eturivissä Tero Vanamo, jolla on laulussa pieni soolo.

Toissailtana kuuntelin auton radiossa Radio Vegaa ja ohjelmaa jossa kerrottiin Cat Stevensistä. Morning has broken tuli tietysti esille ja kerrottiin, että se on alunperin walesilainen sävelmä. Ajattelin heti, että siitä syystä se sopi niin hyvin Llangollenin jumalanpalvelukseen.

Me tiedämme kaikki, että Herra Google on kaikkitietävä, joten rupesin tutkimaan asiaa ja käännyin hänen puoleensa. Kävi ilmi, että kysymyksessä on vanha gaelilainen sävelmä, joka on peräisin Skotlannista, ei Walesista. Siihen on tehty 1800-luvulla gaelinkieliset sanat. Nykyisen, tunnetun sanoituksen on tehnyt englantilainen kirjailija Eleanor Farjeon ja se on julkaistu vuonna 1931. Sävelmää käytetään paljon uskonnollisissa yhteyksissä ja siihen on myös joululaulun sanat olemassa.

Cat Stevens teki siitä levytyksen vuonna 1972. Hän kuuli studiossa englantilaisen, klassisen koulutuksen saaneen pianistin Rick Wakemanin soittoa ja pyysi samantyyppistä Morning has broken-levytykseen. Rick Wakeman (tunnetaan parhaiten progressiivista rokkia soittaneesta Yes-yhtyeestä) on siis soittanut ihanan intron ja myös luonut muut piano-osuudet.

Rick Wakeman teki vuonna 2000 pianoversion laulusta ja kun häntä haastateltiin BBC:n suorassa lähetyksessä hän kertoi, että hän oli lupautunut tekemään pianosäestyksen silloin aikanaan lauluun Morning has broken, mutta hän oli järkyttynyt kun hänen nimeään ei mainita levytystiedoissa, eikä hän ole koskaan saanut luvattua palkkiotakaan.  Radio Vegan mukaan Cat Stevens oli välittömästi vienyt 10 puntaa Rick Wakemanille taksilla.

Cat Stevens (alkujaan Steven Demetre Georgiou, isä Kyproksen kreikkalainen) kääntyi muslimiksi ja on nykyään nimeltään Yusuf Islam.  Mielenkiintoinen tieto radio-ohjelmassa oli myös, että kun vanhemmat erosivat niin Cat lähti ruotsalaisen äitinsä kanssa  Ruotsiin ja asui jonkin aikaa Gävlessä. Hän jopa puhui muutaman sanan ruotsia haastattelussa  
joka soitettiin ohjelmassa.  Ymmärtää kuulemma paremmin kuin mitä osaa puhua. Oli myös tehnyt äitinsä kanssa ensimmäisen laulunsa koululaisena Ruotsissa.

Moderni keihäänheitto alkoi Suomesta, kertoo Ari Törmä

Kulkusten monitaitajaa Ari Törmää on haastateltu tämän päivän Turun Sanomissa (8.8.2013, sivu 29). Haastattelussa Ari kertoo, että keihästä heitettiin jo antiikin Kreikassa, mutta nykyaikainen laji syntyi vasta paljon myöhemmin. Nykytiedon valossa varhaisimmat modernilla tyylillä heitetyt keihäänheittokilpailut pidettiin Suomessa, Helsingissä ja Kuopiossa, 1880-luvulla.

Suomesta laji levisi sitten Ruotsiin ja Norjaan, joten voimme omia keihäänheiton synnyn itsellemme, ellei historiantutkimus jatkossa toisin todista. Näin Ari toteaa haastattelussa, jossa häntä kutsutaan yleisurheiluhistoriantutkijaksi.

Taas Suomen ainoat mitalitoivot ensi viikon MM-kilpailuissa Moskovassa ovat keihäänheittäjiä. Pitkät ovat historialliset perinteet, ne velvoittavat, mutta onneksi Suomessa keihäänheitto elää voimakkaana.

Haastattelussa kerrotaan myös muusta yleisurheilun kehityksestä.  Suurin osa nykyisten kansainvälisten kilpailujen lajivalikoimasta on Törmän mukaan peräisin 1800-luvulta Brittein saarilta.

Moni kulkusperheeseen kuuluva ei välttämättä tunne tätä puolta Arissa. Ari on tutkinut yleisurheilun historiaa ja hän on julkaissut kahdeksan teosta kansainvälisestä tuloshistoriasta, joissa mennään jopa vuoteen 1869 asti. Kirjasarja saa suunnitelmien mukaan jatkoa vielä tänä vuonna.

Pitää myös muistaa että Ari on taidokas luontovalokuvaaja ja hän on julkaissut valokuvakirjoja ja pitänyt valokuvanäyttelyjä. Sen, että hän on lahjakas säveltäjä ja sovittaja tietänevät kaikki yhdistyksemme piirissä ja yleisömmekin. Muistutettakoon, että hän laulaa bassoa Kulkusissa ja Viveressä.

Tällaisen tavallisen tallaajan on vaikeaa ymmärtää mistä hän löytää kaiken energian vaativan päivätyön lisäksi. Hyvää jatkoa Ari!