Lokakuun lohdulliset laulut

SenioriKulkuset järjesti perjantaina 25.10 wanhan ajan iltamat otsikolla Lokakuun lohdulliset laulut. Vanhan iltamaperinteen herättäminen henkiin onnistui erittäin hyvin. Sali oli täynnä ja väki viihtyi ja kyseli koska seuraavan kerran.

Paikkana oli Arvin grilli, lounasruokala lähellä satamaa, jonne vajaa 100 ihmistä mahtui. Ohjelma oli vanhan iltamakaavan mukaista, Siljan avauspuheen  jälkeen Marja piti esitelmän iltamien järjestämisestä vuodelta 1945 olevan Pienviljelijäin Liiton opaskirjan mukaan.  Historian siipien havinaa ja monta asiaa jotka mukavasti toivat tänään hymyä huuleen.  Suomi on muuttunut, enää ei huviveron välttämiseksi tarvitse olla taiteellista ohjelmaa. Nimismiehen tehtävänä oli aikoinaan määrätä vero ja jos ohjelmassa luki vaikka Olavi Virta: Funiculí, funiculá ei mennyt veroa, koska ohjelma oli taiteellista.  Jos taas ohjelmassa oli  Olavi Virta:  Katupoikien laulu, niin ei muuta kuin mars ostamaan postista verolippuja.

Marja pitää ansiokasta esitelmää iltamaperinteeestä

Taiteellista ohjelmaa oli, sooloja esittivät Silja, Kirsti, Arja ja Terho.  Yleensä iltamien ohjelmaan kuului runoja, nyt Arja lauloi sävellettyjä runoja. Tero lauloi dueton vaimonsa Iitin kanssa. Seppo V. oli koonnut oman opettavaisen lauluesityksensä tueksi oikein miesporukan ja Seppo H. esitti huumoria, luki pakinan ujon pojan tanssireissusta.  Seppo osasi eläytyä, hän muisti hyvin kaksi nuoruutensa tanssimatkaa. Toisen 18- ja toisen 21-vuotiaana. Seppo pyysi myös nostamaan käsiä ja näyttämään kuka hänen laillaan oli käynyt Jorma Suomelan tanssikoulua. Ainakin bloggaaja nosti kätensä.

Silja laulaa ja Seppo V. säestää

Arja lauloi säveltämiään Risto Rasan runoja.

"Minä rakastan sua".  Seppo, Teppo ja Matti. Ei kun Seppo, Tero ja Iiti.

Kirsti ja Atele ja Herpertti.

Terho lauloi ja Arja säesti. Iltamaväki kuunteli tarkasti.

Seppo V. kiittää laulun jälkeen avustajiaan.

Välillä syötiin maukasta savuporokiusausta ja salaatteja ja juotiin kahvia. Kotikaljaa, vettä ja mehua oli tarjolla ja muuten juomapuolta hoidettiin salasanalla OPM. Yhteislaulut nostattivat myös tunnelmaa, paljon oli laulavaista väkeä liikkeellä.

Unohdinko mainita, että totta kai kuoro myös esiintyi, sekakuorona, mieskuorona ja naiskuorona. Laulettiin iltamateemaan hienosti sopivia säveltäjänimiä kuten Helismaa, de Godzinsky ja Vainio. Ja Chydenius.  Ja Koskinen (maailman kantaesitys) ja Stjärnstedt.

Naiskuoro lauloi de Godzinskyä.

Sulle salaisuuden kertoa mä voisin...

Lopuksi oli vanhan hyvän iltamatavan  mukaisesti tietysti tunti tanssia. Levytettyä musiikkia alkaen Georg Otsin Saarenmaan valssilla ja päättyen Tapio Rautavaaran Häävalssiin.Koska järjestäjät ja iltamavieraat enimmäkseen kuuluivat ns. isoihin ikäluokkiin, niin musiikkina ei soinut uutta rokkia, vaan hieman vanhempaa, kaikille tuttua tanssimusiikkia.

Tähdennettäköön, että ohjelmamme oli taiteellisesti niin korkeatasoista että nimismies ei ollut määrännyt meille huviveroa!

Katariina ja Riitta edessä ja takana muita tuttuja nauttimassa illasta.

Miksi alussa mainittiin iltamaperinteen henkiin herättäminen?  Siksi, että Kulkuset järjesti 1960-luvulla hilpeitä illanviettoja kassan kartuttamiseksi.  Eikun suunnittelemaan jatkoa, avaus on tehty!