Vanhalinnassa

Vanhalinnan museo oli saanut lahjoituksena Mynämäen Käsi- ja Taideteollisuusopiston artesaanien vanhoilla menetelmillä tekemän viikinkiveneen kopion.  Se ei enää kestä vettä ja niin se on nostettu kuivalle maalle ja sille on rakennettu suoja. Sen edessä on myös pienimuotoinen lava tilaisuuksia varten.

Venesuoja on rakennettu lehtikuusesta. Puut on Mauno Vanhalinna istuttanut kartanon metsään.

Viikinkivene on arviolta 13 metriä pitkä.

Veneen areena eli Helka vihittiin käyttöön 30.8.2014 Muinaistulien yönä, jolloin Vanhalinnassa perinteisesti on ohjelmaa ja runsaasti vierailijoita.

Juontaja toivotti ensin kaikki tervetulleiksi ja sitten Turun Yliopiston rehtori puhui. Vanhalinnan entinen omistaja Mauno Vanhalinna ja hänen vaimonsa Ester lahjoittivat kartanon Turun Yliopistosäätiölle vuonna 1956. Molemmat puolisot lauloivat Kulkusissa, Mauno bassoa ja "Estu" alttoa. Myös joitakin Kulkusten tilaisuuksia, juhlat ja myyjäiset, pidettiin Vanhalinnassa.  Kilipukki, kuoron vuosittain joulujuhlassa ilmestynyt "joululehti" eli kansio johon kerättiin kertomuksia ja kuvia vuoden tapahtumista, sai kannet Vanhalinnassa vuonna 1948 juhlassa syödyn kilipukin karvasta.

Kilipukin on korvannut moderni versio eli blogi. Perinteet säilyvät ja muuntuvat vuosien saatossa. Yhteys Vanhalinnaan on säilynyt.

Puheen jälkeen turkulaisen asehistoriallisen yhdistyksen Arma Aboan tykkiryhmä esiintyi ja paukku oli kova. Korvat menivät melkein lukkoon. Kyllä tykkimiehet ovat aikoinaan olleet varmaan ainakin puolikuuroja kaikki.
 

Ensin lataus ja tulikomennot ja sitten boooooom!

 

SenioriKulkusten iskujoukon vuoro oli tykinlaukauksen jälkeen.

Sinikka kertoi ensin Kulkusten yhteyksistä Vanhalinnaan.

Kuorolaisia kun tykki on ampunut. Eeva suojelee vieläkin korviaan.

Vasemmalla varajohtajamme Marjatta. Oikealla Kirsti Laine joka on laulanut Kulkusissa Vanhalinnan puolisoiden kanssa.

Tenorien Jussin ja Terhon välissä näkyy Turun Yliopiston rehtori Kalevi Väänänen.

Tykistä ei lähtöääniä saatu, mutta no hätä, Marjatta Sigfridsson, kelpo varajohtajamme, johti meitä ja antoi tarpeelliset äänet ja tarpeelliset viittaukset. Lauloimme kolme laulua. Ulkoilmassa on hankalaa laulaa, mutta eivätköhän laulut menneet kohtuullisesti.  Laulajia oli yhteensattumien ja lyhyen varoitusajan johdosta vain 17 tai18, mutta kuorolla oli hyvä balanssi.

Ilta jatkui Vanhalinnan linnavuorella, mutta me lähdimme kotiin. Väkeä oli todella runsaasti liikkeellä, parkkipaikat täynnä ja autoja oli pysäköity tien varrelle satojen metrien matkalla. Mukavaa, meillekin riitti kuulijoita satoja. Tosin tykki kai oli suurempi vetonaula kuin kuorolaulu...

SenioriKulkusilla uusi harjoituspaikka

SenioriKulkusten syksyn säännöllinen harjoituskausi alkoi 26.8. (Hieman on jo tätä ennen "fuskattu" ja oltu liikkeellä, kuten blogistakin näkee). Aina on hauskaa aloittaa kuorolaulukausi, mutta erityisen kiinnostavaksi sen teki nyt se, että monivuotinen harjoituspaikka vaihtui uuteen.

Kuoro harjoittelee nyt uudessa paikassa, Pelastusarmeijan Turun osaston tiloissa Hämeenkadun ja Uudenmaankadun risteyksessä, osoite on Hämeenkatu 20. Siellä on hyvät tilat.  Sali on korkea ja avara ja siinä on aivan upea lauluakustiikka.  Varajohtajamme Marjatta sanoikin bloggaajalle, että on ehkä jopa liian hyvä harjoitusakustiikka. Kun tottuu hyvään voi olla vaikeaa sitten saada laulu soimaan jossain jossa on huono akustiikka .

Aloitimme lasillisella ja puheenjohtajamme Sinikka toivotti kaikki tervetulleiksi.  Pelastusarmeijan Turun osaston isäntä ja emäntä, kapteenit Juha ja Jaana Jokiniemi toivottivat myös meidät tervetulleiksi ja pyysivät siunausta toiminnallemme ja yhteistyöllemme.

 

Kuvassa osaston isäntä ja emäntä Juha ja Jaana Jokiniemi.

 

Sinikalla on myös kukat kädessä. Syy: Arja oli samana päivänä tullut isoäidiksi ja onnittelukukat olivat paikallaan.

Laulumme kajahtivat alusta alkaen mukavasti, Arjakin pääsi oikein herkuttelemaan soinnilla ja oli silminnähden tyytyväinen.

Sinikka kertoi välillä uusia tietoja Saksan-matkastamme. Muun muassa lisäesiintyminen Dortmundissa ja hauska Waltropin esittely on luvassa, mutta siitä myöhemmin.

Olemme lupautuneet pitämään joulukonsertin Pelastusarmeijan toiminnan hyväksi 7.12. kello 16. Silloin voi tulla kuuntelemaan millainen akustiikka on. Lopuksi en malta olla lisäämättä, että kokeneet kuorolaulajat ovat aina tervetulleita kuoroomme.   Sana kiertämään!

Aurajoki raikaa

Aurajoki raikaa-kuorotapahtuma oli keskiviikkona 20.8. Helsingissä jo vuosikausia ollut kuorojen kiertäminen ravintoloissa sai nyt Turkuun pikkuveljen.

Ilta alkoi kuorojen yhteisharjoituksella Tuomiokirkossa kello 17. Vanhat tutut On suuri sun rantas autius ja Kesäpäivä Kangasalla laulettiin vain läpi, mutta Elämän sain soimaan vaati paljon viilaamista, eikä yksi harjoituskerta lisää olisi ollut pahitteeksi. Osa laulajista oli jo viikko sitten ollut harjoituksissa Puolalanmäen koulun tiloissa. Nopean laulun harjoittelu Tuomiokirkon kaikuisessa akustiikassa ei ole helppoa. Laulun on sovittanut Kari Jantunen, joka myös harjoitutti ja johti suurkuoroa.

Tässä vielä äänenavausta ja jumppaa.

Tunnin jälkeen siirryttiin ulos portaille laulamaan.  Sade ropisi, mutta siitä huolimatta oli yleisöä tullut kuuntelemaan, arviolta suurin piirtein saman verran kuin mitä oli laulajia.

https://drive.google.com/file/d/0B8-mEpj1MIG7WEVmblJ1bHZENjQ/edit?usp=sharing

 

Sen verran sade taukosi sopivasti muutamaksi minuutiksi että Naskalien kakkostenorit uskalsivat laulaa ilman sadevaatteita.

Vasemmalla juontajatyttö ja takana oikealla Viveren tenori Arto Leino. Sopivassa hellevaatetuksessa.

Laulujen jälkeen kuorot jalkautuivat eri ravintoloihin ennalta laaditun tarkan suunnitelman ja aikataulun mukaisesti.  Liikkeellä oli kaikkiaan viisitoista kuoroa tai yhtyettä ja seitsemän ravintolaa sai vierakseen laulajia.

Kulkusyhteisöstä olivat Vivere ja SenioriKulkuset uskaltautuneet mukaan.

Suurin osa Viverestä, jälkikasvua ja Viveren tunnus. Ja laulajia auringonkukkateemalla.

 Viverellä oli heti alkuun ohjelmassa muutos, laivaravintola Katariina ei avannut sateessa lainkaan, mutta esitykset siirrettiin ravintola Fonttiin. Muutos toi pientä kiirettä siirtymisiin, sillä Vivere esiintyi myös Teinissä ja Marinassa päättäen kierroksensa Samppalinnaan. Siellä Kulkusten sopraano Johanna Virtanen napsi kuvan esiintyvästä yhtyeestä.

Viverellä oli yksitoista laulajaa matkassa. Piilokuvassa Tainan leuka näkyy ja Juhalta hattu ja vähän päätä.

Sirkun mukaan Viveren laulu parantui kerta kerralta, mutta viimeisen keikan jälkeen oli jo väsymystä havaittavissa.

SenioriKulkuset aloittivat  Vaakahuoneella, jonne rankkasateessa oli aikamoinen siirtyminen.  Onneksi monella oli auto mukana, mutta pari urhoollista taittoi matkan polkupyörällä. Ravintolassa entinen kulkusbasso Seppo Hällfors oli kuuntelemassa, joten bloggaaja iski kameransa hänen käteensä ja niin saatiin mukavia kuvia laulavasta kuorosta.

Odottelua.  Varajohtajamme Marjatta laittaa nuotit järjestykseen, hän lauloi poikkeuksellisesti alttoa.

Vaakahuoneelta Samppalinnaan. Eteisessä odotettiin vuoroamme, mutta kun astuimme laulamaan oli yksi autolastillinen vielä tulematta. Toisen laulun jälkeen kaikki olivat paikalla. Kuorosta osallistui vajaat 30 laulajaa projektiin.

Marjatta Pääkkönen j Liisa Seppälä neuvottelevat vielä nuoteista.

Odottelua.

Riittra Siljamäki reippaili paikalle, Marjatta ja Hannu ja muut jo valmiina.

Lauloimme buffet-pöydän vieressä.

Oli jo niin kova nälkä ja energiavarastot ehtymässä, että pöydän antimet olisivat maistuneet.

Samppalinnasta oli lyhyt matka siirtyä Teatterisillan yli Marinaan. Sadetta, sadetta koko ajan.

Illan piti päättyä kaikkien kuorojen yhteiskaronkkaan Vaakahuoneella kello 22. Kaikki eivät kuitenkaan olleet enää jaksaneet tulla paikalle, mutta puolisen tusinaa kuoroa esitti siellä yhden laulun, jolloin toiset kuorot saivat pienet maistiaiset ohjelmistosta. Kiva juttu.

Tässä Naantalista tullut vieras Helianthus eli Auringonkukka latinaksi. Enemmän auringonkukkia kuin Viverellä omssa kuvassaan.

Viverellä oli jo puhti poissa tai aikainen herätys seuraavaan työpäivään ajoi laulajat kotiin, mutta SenioriKulkuset esittivät Ievan polkan.  Solistimme Seppo Haapakoski sai mikrofonin käteensä ja loisti tunnetulla taidollaan. Ansaitut aplodit kuorolle ja solistille.

Koko tapahtuman primus motor oli Resonuksen riveihin Helsingistä tullut Heli Kaisla.  Heli oli apulaisineen tehnyt suuren työn järjestelyissä ja tiedottamisessa. Ensin Vaakahuoneen isäntä Pentti-Oskari esitteli Helin ja kertoi ensimmäisestä yhteydenotosta kevättalvella. Lopuksi Resonus kukitti Helin ja Heli sai kaikilta ansaitut aplodit.  Mainittakoon että Vaakahuoneella oli saatavilla iltapala ja kuorolaulajat saivat 20 % alennusta hanajuomista.  Bloggaaja lähettää kaksi kiitosta.

Pentti-Oskari sanoi että tässä kaksi isovatsaista ja kiitti Heliä.

Pääjärjestelijä Heli Kaisla.

Tapahtuma oli raskas mutta antoisa. Toivottavasti ja luultavasti se uusitaan ensi kesänä. Silloin toivomme kaunista säätä, joka varmasti saa yleisön sankoin joukon liikkeelle niin Tuomiokirkon eteen kuin ravintoloihin.  Ja laulajat säilyvät kuivina. Kaikkihan me tiedämme, että kun jalat kastuvat niin kurkku ei toimi ja kun kurkku kastuu niin jalat eivät toimi.

Iskujoukko liikkeellä kuninkaan kanssa

Kulkuset laulaa Turun Linnassa Kuninkaan juhlassa elokuun lopulla. Eilen Taiteiden Yönä iskujoukko antoi hieman esimakua turkulaisille Gillesgårdenin pihassa.  Fiiniä hoviväkeä.

  

Kuningas Kustaa Eerikinpoika Vaasa eli Gustav Eriksson Vasa saapui paikalle ja hänen seurassaan kaksi everstiä, tutun näköisiä. Hän totesi että "vi", "me", kuten kuninkaat puhuivat olemme tulleet johtamaan sotaa ja kutsumme kaikki myös juhlaan Turun Linnaan.

Kuningas itse

Tuttuja everstejä

Kulkusten iskujoukko lauloi ja tanssijat tanssivat.   Paikalla olevat "tavalliset kulkuslaiset" totesimme että kovin oli tuttua, laulu oli Pullon kimppuun ranskaksi.  Siis ikiaikainen hitti.

 

 

Laulun jälkeen tanssijat johdattivat väen tanssiin ja yleisöä pyydettiin liittymään mukaan ketjuun.  Bloggaaja vastasi kieltävästi kutsuihin, mutta kun kuningas itse kävi määräämässä tanssiin, niin oli lopulta pakko suostua.  "Ja, Ers Majestät!"

Esityksen jälkeen oli tyytyväisiä laulajia. Säärikilpailun ylivoimaiseksi voittajaksi valitsin Ari Törmän.

Hovin säihkysääri

 

Pitää miettiä sitä Kuninkaan juhlaa.  Onhan se kallis, mutta varmaan hyvä tunnelma ja paljon nähtävää.

Yksi aikakausi ohi - SenioriKulkuset muuttaa

SenioriKulkusten harjoituspaikka on kymmenen vuoden ajan ollut Katedralskolan i Åbo, perinteinen turkulainen koulu Vanhan Suurtorin varrella. Vanhan katedraalikoulun rehtorien luettelossa löytyy 1500-luvulla jopa Mikael Agricola. Nyt koulurakennus joutuu korjaukseen, joten piti löytää uusi paikka.

Koska koulu on bloggaajan vanha opinahjo niin tiedän, että koulua on korjattu noin vuonna 1913. Omana aikanani sitä korjattiin vuonna 1955 ja taas 1977-78. On siis jo aika taas laittaa paikat kuntoon tulevia sukupolvia varten.

Viimeisessä harjoituksessa 20.5.2014 muisteltiin menneitä tarjoilun myötä, tauon aikana suolapalat ja lasi kuohuvaa hävisivät kuorolaisten suuhun ja senioritoimikunnan puheenjohtaja Sinikka Lumijärvi piti pienen puheen.

Isäntä Tero Elomaa on koko ajan hoitanut logistiikkaa eli avannut portin ja ovet. Tero on luotettava henkilö jolle koulun avaimet voi uskoa. Hieno asia on ollut, että olemme saaneet käyttää koulun pihaa pysäköimiseen.

Kun Tero oli viimeisen kerran sulkenut portin jälkeemme hän palautti seuraavana päivänä avaimia ja lausui toivomuksenamme, että saisimme parin vuoden evakkoajan jälkeen taas palata entistä ehompaan kouluun.

Tero sulkee viimeisen kerran koulun portin. Taustalla näkyy miksi harjoitustila vaihtuu.

Kuoro löysi uuden harjoitustilan.  Pelastusarmeijan huoneisto sopii tarpeisiin hienosti ja matkaa Katedraalikoulusta on linnuntietä noin sata metriä. Katua pitkin hieman enemmän.

Kuvat Kimmo ja Teron kuva Sinikka

Kävimne väitöstilaisuudessa

Perjantaina 9.5.2014  Kulkusten entinen taiteellinen johtajanKari Turunen väitteli taiteen tohtoriksi aiheella Performing Palestrina – From historical evidence to twenty-first century performance.  Tilaisuus oli Helsingin uuden Musiikkitalon Organa -salissa. Tilaisuuteen tuli melkein koko salillinen kuulijoita. Arvovaltaiseen raatiin kuuluivat: Päivi Järviö, Veli-Markus Tapio, Noel O'Regan ja John Potter.

Väitös kuuluu Sibelius Akatemian DocMus-tohtorikoulun kehittäjäkoulutuksen piiriin. Tässä kuvaus Siban sivuilta väitöksestä: "Turusen tohtorintutkinto koostuu historiallisesta tutkielmasta, kahdesta konsertista sekä kirjallisesta raportista. Työn tutkimusosion lähtökohtana oli selvittää, miten Palestrinan (1525-1594) musiikkia esitettiin tämän elinaikana. Tutkimuksessa Palestrinan työ ja musiikki sekä sen esittäminen sijoitetaan historialliseen kontekstiin. Turunen myös analysoi esityskäytäntöjä historiallisten lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden valossa ja pohtii saadun tiedon merkitystä nykyesityksille.
Turunen sovelsi historiallisen tutkimuksensa tuottamaa tietoa kahdessa arvioidussa konsertissa. Niitä varten perustettu uusi yhtye Ensemble Petraloysio koostui Palestrinan ajan esikuvien mukaan urkurista sekä noin kahdestatoista mieslaulajasta. Ensimmäisessä konsertissa marraskuussa 2012 yhtyeeseen kuului lisäksi viisi puhaltajaa ja viulisti.
Turunen osoittaa tutkinnossaan, että historiallinen tieto antaa mahdollisuuksia haastaa vallitsevia esittämistapoja ja löytää uusia tapoja lähestyä Palestrinan musiikkia.
- Tohtorintutkinnossani selvisi, että nykyesitykset ovat huomattavasti yhdenmukaisempia kuin Palestrinan ajan esitykset. Tavoitteenani ei ole kuitenkaan ollut rekonstruoida Palestrinan ajan esityksiä, Turunen kertoo.
Tutkinnon kolmas osio on raportti, joka sitoo yhteen taiteellisen ja tutkimuksellisen osion ja tekee näkyväksi prosessiin sisältyneen kehittämistyön. Raportissa Turunen myös pohtii historiallisen tiedon ja taiteellisen työn yhdistämisen problematiikkaa ja mahdollisuuksia."

Kari esiintyi rauhallisesti, vaikka kyllä hiukan huomasi pientä jännitystä ja meinasi lukurytmi hiukan kiihtyä. Mukana oli musiikkiesimerkkejä antamassa Ensemble Petraloysio, joka lauloi aivan ihanasti. Keskustelussa kaikkien virallisten lausuntojen jälkeen puhuttiin paljon estetiikasta ja varsinkin Karin omasta esteettisestä näkemyksestä Palestrinan esittämisessä. Potter kehotti Karia ottamaan jatkossa enemmän riskejä ja tekemään sellaisiakin esityksellisiä asioita, joista ei itse välttämättä pidä.

Onnittelimme Karia koko kuoron puolesta. Tässä väittelijä vakavana:

 Mukana matkassa Juha Laakso, Tero Vanamo ja Sirkku Viitanen-Vanamo

SenioriKulkuset on nyt iso kuoro

-->

SenioriKulkuset on nyt iso kuoro, kirjoihin on merkitty 43 aktiivilaulajaa. Tällaisen joukon saaminen kokoon kuorokuvaan on hankalaa.  Niinpä eilen harjoitusten yhteydessä otetusta kuvasta valitettavasti puuttuvat altto Airi ja tenori Gunnar, jotka olivat matkoilla.

Tässä ryhmä Vanhan Raatihuoneen edessä.  Osa on mahtunut portaille, osa on ryhmittynyt kauniisti niiden eteen.

Tuossa oli samalla hyvä muistella, että kaksi päivää aikaisemmin kuoro konsertoi raatihuoneen salissa. Siitä blogiin myöhemmin juttua, kuvamateriaalia on luvassa.

Kevätkausi jatkuu ja se on tarkoitus päättää tiistaina 27.5, jolloin laulamme Förillä kello 17 puolisen tuntia ja sitten iltapalalle! Jos sää suosii, niin se on hieno iltakävelyn kohde, tervetuloa kaikki lukijat kuuntelemaan. Ja lukijoiden ystävät...


(Valokuva Kari Eskola)