Se on tehty...

Viikonloppu oli oikein Kulkus-viikonloppu. Perjantaina kunniakäynti ja sitten lauantaina hiukan maallisempaa, varaston siivous. Lähdimme Katan kanssa hakemaan sunnuntain konserttia varten myytävää Itäisen pitkänkadun varastolta ja samalla, näppäriä tyttöjä kun olemme, niin laitettiin varasto järjestykseen. Edellisestä siivouksesta oli jo muutama hetki. Katariina oli erittäin hyvin varustautunut...

Kaiken sen pölyn keskellä oli hengityssuoja tarpeen.

Hengityssuojien lisäksi Katariinalla oli imurikin. Varastolle on pitkään vain viety tavaroita, eikä kovasti ole järjestelty. Alkutilanne olikin aika kaoottinen.

Oli hiukan kamaa siirreltävänä...

 Ensin etsimme kaiken mitä sunnuntaina tarvittaisiin ja sitten imuroitiin ja järjesteltiin uuteen uskoon koko varasto. Itseasiassa joskus täytyy mennä varastolle ajan kanssa ja lukea kansio kansiolta kaikki historiatieto kun löytyy. Tällä kertaa siihen ei ollut aikaa.

Jo näkyy lattiapintaakin.

Täytyy kyllä myöntää, että moneen otteeseen siivoustyö hiukan hidastui kun käteen sattui joku mielenkiintoinen laatikko tai kansio. Oli aivan pakko hetkeksi seisahtaa lukemaan mitä olikaan tapahtunut 80- tai 90-luvun alkupuolella kuorossa.

Parin tunnin kiivaan työskentelyn jälkeen oli varasto siisti, tarvittavat tavarat odottamassa ja roskiin menevät vanhat muovikassit sun muut eteisessä odottamassa kuljetusta. Varastoon jostain syystä kertyy kamalasti pölyä ja siksi laitoimme ilmanoton päälle allergiakangasta, jospa seuraavan kerran kun käymme varastolla ei kaiken tavaran päällä olisi sitä paksua pölykerrosta.

Ensin leikataan sopiva pala

Sitten sovitellaan

Ja jeesusteippi pitää... toivottavasti

Varastosta tuli hieno ja siisti. Parasta kuitenkin on että sinne mahtuu taas lisää tavaraa :-) 

Näkymä ovelta.

Vanhoja pukuja

Kansiot putsissa ja järjestyksessä

Työn raskaan raataja.

 Seuraavaksi etsitään lisää myytävää tavaraa Opiston varastosta.

Kunniakäynti - 95 vuotta

Sekakuoro Kulkuset perustettiin tasan 95 vuotta sitten Nummenmäellä, sen aikaisessa Kaarinassa, Hämeentie 1:ssä sijainneessa Kristillisen Työväenyhdistyksen huoneistossa.  Paikalla oli parikymmentä kuorolaulun harrastajaa. Kuoron johtajaksi lupautui opettaja Edvin Laaksonen. Hän johti sitten kuoroa kaikkiaan yli 30 vuotta.

Joukko nykypäivän kuorolaisia kävi tasan 95 vuotta myöhemmin kunniakäynnillä Opeksi kutsutun Edvin Laaksosen haudalla Kaarinan hautausmaalla. Kukkalaitteella ja kynttilällä kunnioitettiin Laaksosen muistoa. Kukkalaitteseen ei laitettu korttia, pelkkä kulkunen riitti kertomaan kuka kukat laski.

Ensin luettiin parkkipaikalla Edvin Laaksosen 75-vuotishaastattelu

Sihteeri Katariina ja puheenjohtaja Sirkku laskemassa kukat ja kynttilän haudalle. Huomatkaa kuinka oikeassa laidassa Elisa näyttää valoa taskulampulla.

Kaikki kunniakäynnille osallistuneet. Oli kulkusia ja senorikulkusia.

Puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo lausui kiitoksensa siitä, että Laaksonen oli ollut perustamassa kuoron. Mitä ihmettä nykypäivän kuorolaiset olisivat muuten keksineet tiistai-iltojen ratoksi, opiksi ja ojennukseksi?

Mainittakoon, että kuoron nimi Kulkuset otettiin Maila Talvion toimittamasta Kulkuset-joululehdestä. Laaksonen on 1950-luvulla kertonut nimestä näin: "Jotkut ehdottivat nimeksi Pakan Kuoro, mutta minusta Kulkuset sopi meille hyvin. Se on supisuomalaista musiikkia, joka ei tavoittele ylettömiä korkeuksia."

Samalla laskettiin kynttilä myös Edvin Laaksosen tyttären Salme Vinkalan haudalle. Salme on suunnitellut ja piirtänyt Kulkusten lipun, se on muunnelma kultaseppä Hj. Saarron suunnittelemasta kuoromerkistä.

Salme Vinkalan ja hänen miehensä Erkin hauta. Erkki oli innokas kuorolainen ja kuoron "joululehden" Kilipukin toimittaja. Sirkun pään yläpuolella häämöttää myös tunnetun poliitikon Paavo Aition hauta.

Suosituimmat joululaulut

Teostory-lehti 4/2012 tuli siivottua työhuoneen hyllylle ja nyt päätin lukaista sen ennenkuin heitän sen roskikseen.  Siellä oli pari kiinnostavaa juttua.

Jussi Chydenius täyttää 40 vuotta ja hänen haastattelunsa paljasti muun muassa miten hän ajautui kuoroon.  Hän oli Sibelius-lukiossa Helsingissä ja odotti kuoroluokan ulkopuolella että hänen ystävänsä Mikko von Hertzen pääsisi kamarikuoron harjoituksista. Mikko oli tullut ulos ja  vetänyt Jussin  sisälle ja ilmoittanut Marjukka Riihimäelle että Jussi tuli kuoroon. Sille tielle Jussi jäi ja siitä kuorosta löytyi myös muita Rajattomat-yhtyeen laulajia, muun muassa Essi Wuorela.

Olkaamme iloisia siitä että Jussi vedettiin mukaan kuorotoimintaan. Koko haastattelun voi lukea tästä linkistä:  http://www.e-julkaisu.fi/teostory/2012/04/

Lehdessä oli myös luettelo vuoden 2011 joulukonserttien eniten esitetyistä lauluista. Kulkusissa ja monessa muussakin kuorossa laulavat ovat laulaneet näitä lauluja vuosien varrella. Muistelkaa konsertteja! Kulkusten Ystävyyden joulukonsertissa kuultiin muistaakseni ainakin kolme näistä tänä - siis tätä kirjoitettaessa jo viime vuonna!

 

 

Kolmen kärjessä ovat vanhat suosikit En etsi valtaa, loistoa ja Maa on niin kaunis, mutta niiden väliin kakkospaikalle on kiilannut Sydämeeni joulun teen. Laulu on vuodelta 1988 ja sen levytti ensin Vesa-Matti Loiri. Kerrotaan, että kun sanoittaja Vexi Salmi oli kuullut Kassu Halosen sävellyksen hän oli tokaissut, että virsikirjassa tavataan. Ehkä näin joskus vielä käy, ainakin se on Kauneimmat joululaulut-vihkosen suursuosikki.

Joulunpyhiä

Joulunpyhät rupeavat olemaan ohi. Tänään on Tapaninpäivä, joka vanhassa kirkkokulttuurissa tunnetaan englanninkielellä nimellä St. Stephen's Day ja se on monessa maassa, kuten meilläkin, pyhäpäivä. Anglosaksisessa maailmassa käytetään nykyään yleensä nimeä Boxing Day ja se ei ole pyhä, vaan monessa paikkaa perinteisesti suuri ostospäivä.  Alennusmyynnit alkavat.

Boxing Day ei ole Nyrkkeilypäivä, vaan nimi tulee luultavasti vanhasta tavasta antaa silloin lahjoja, ehkä ne olivat laatikoissa. Englannissa palvelijat saivat isäntäväeltä lahjan, "Christmas Box". Se oli myös vapaapäivä. Silloin ei ehkä nyrkkeillä, mutta urheillaan paljon. Tapaninpäivänä Englannissa on suosittuja jalkapallo-otteluja ja se on ollut perinteisesti suosittu ketunmetsästyspäivä. Kettujahti kiellettiin vuonna 2004, nykyään kiskotaan virallisesti koirille hajua antavaa esinettä, mutta kettujahti on vielä monessa paikassa voimissaan, koska sitä on kuulemma vaikea valvoa.

Palataan vielä jouluaattoon. Turun Tekniikan Laulu lauloi kello 07 Kauppahallin aamuhartaudessa. Ensin näissä tilaisuuksissa lauloi Lihakauppiaiden kuoro, sitten se sai vahvistuksia Tekniikan Laulusta ja 1980-luvulta lähtien Tekniikan Laulu on ollut kuorona.

Kuva otettu ennen kuin laulu alkoi ja kännykkä laitettiin pois.

Tuomiorovasti Heimo Rinne puhui. Yleisö täytti hallin käytävät.

Kulkusyhteyksiä oli, Non Troppo Bene lauloi myös ja Tekniikan Laulussa on mukana laulajia jotka laulavat tai ovat laulaneet Kulkusissa ja SenioriKulkusissa. Se oli bloggaajalle ensimmäinen kerta laulajana. Vaikuttava tilaisuus. Esiintyjät olivat korkealla, ikään kuin myyntikojujen katolla ja sinne vievät todella hankalat portaat.  Vuonna 1896 valmistuneen Kauppahallin uudistus- ja korjaustöiden edistyessä tehdään kuulemma myös paremmat portaat.

Ja kuten kuvasta näkyy, Kauppahalliin ei sovi tulla nojailemaan lätsä päässä ja viinapullo taskussa.  Hattupäiset tupakoitsijat ja hienot rouvat koirien kanssa pysytkööt myös poissa.

Joulu tulee

Tänään olen ostanut kuusen. Joululahjoja pitää vielä hankkia kolme ja sen jälkeen alkaa se suurin urakka, huushollin siivoaminen.  Jouluruokien hankkiminen ja tekeminen täyttää sitten viikonlopun.

Tämä kuva oli tänä vuonna joulukortissani ja sillä haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille hyviä pyhiä.  Otin kuvan SULASOLin Varsinais-Suomen piirin Itsenäisyyspäivän kirkkojuhlan yhteydessä Tuomiokirkon sakastissa, jossa avasimme äänemme.

Pari päivää sitten pistäydyin Ruissalossa kasvitieteellisessä puutarhassa.  Mukavaa olla välillä ikään kuin etelässä, poissa pakkaskeleistä ja lumesta. Tuokoon myös tämä kuva sieltä joulutunnelmaa. 

Jouluaattona kello 07 olen mukana laulamassa Tekniikan Laulun kanssa Kauppahallissa. Non Troppo Bene laulaa myös, tervetuloa kaikki kirkassilmäiset lapsukaiset jotka ovat heränneet aikaisin aamulla jännittämään pukin tulemista! Sen jälkeen voi vielä ostaa jotain joulupöytään.  Muistan kuinka 1950-luvulla kävin äitini kanssa ostoksilla hallissa jouluaattona ja kuuntelimme ensin joululaulut.  Silloin lauloi Lihakauppiaiden kuoro, nyt on Tekniikan Laulu vastannut monta vuotta siitä, että joululauluperinne jatkuu.

Syy siihen että käytiin ostamassa jouluaattona leikkeleitä ja italiansalattia oli tietysti se, että jääkaappi oli hyvin pieni, eikä voinut hankkia ruokia paljon etukäteen. Hallin italiansalaatin muistan harvinaisena jouluherkkuna, ei siihen aikaan ollut mitään marketteja joissa myytiin Saarioisten tai Atrian tehdasvalmisteisia eineksiä. Lihaliike Jokinen oli hovihankkijamme, enoni oli jo ennen sotia ollut siellä juoksupoikana. Siellä se lihaliike vieläkin on ensimmäisenä kun astuu sisään Eerikinkadulta.

Laulajan joulutauko on kuitenkin aika lyhyt. SenioriKulkuset laulavat joulun pois konsertissaan Vanhalla Raatihuoneella loppiaisena 6.1 kello 15. Sitä ennen on samalla viikolla kuoroharjoitukset, joten pääsen taas hyvän harrastuksen pariin. Kulkusten konsertti Nuutinpäivänä on seuraava etappi Kulkusten matkalla juhlavuoden aikana.

Oikein Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!

Joulua juhlittiin Hirvessä

Kulkusten joulujuhla vietettiin lauantaina 15.12 Ravintola Kultaisessa Hirvessä. Kuorolla oli takana pitkä ja tiivis harjoittelupäivä ja minulle kerrottiin. että Tiina Syksy oli vetänyt päivän mainiosti Sadun sairastuttua. Väsymys ei kuitenkaan ollut iskenyt ainakaan kaikkiin laulajiin, sillä puhetta ja mukavia juttuja oli yllin kyllin.

Iloisia ilmeitä illan alkajaisiksi. 

Nasse-setä, ei kun Arto-setä, on hyvin vihainen.

 Ravintoloitsija Menna Leino oli joukkojensa kanssa loihtinut esiin näyttävän jouluisen juhlapöydän ja sen äärelle moni teki santsausmatkoja. Tietysti bloggaajan on pakko myöntää, että imelletyn perunalaatikon puuttuminen jäi hieman kaivelemaan. Joku muistaa myös kuinka eräässä joulujuhlassa aikoinaan perunalaatikko oli syöty ennen kuin bloggaaja pääsi lämpimien kimppuun. Nyt kuitenkin vahinko korjattiin santsaamalla kinkkua.

Emäntä ja isäntä antavat ohjeita

Ravintolalla oli myös erikoistarjous viineistä ja moni maistoi ravintolan nimikko-olutta.  Maukasta. Menekki oli hyvää, loppuillasta se oli loppunut tai ainakaan sitä ei ollut enää kylmänä jääkaapissa.

Hirven pils

 Juhlaan oli suunniteltu Kulkus-drinkki, jonka sähköpostilla kuorolaisten kesken ilmoittautumisten yhteydessä toteutettu nimikilpailu oli saavuttanut suurta suosiota ja nimiehdotuksia oli tullut todella paljon.  Koska ne olivat toinen toistaan parempia ylituomari Menna kertoi joutuneensa turvautumaan Kohtalon apuun. Nimet olivat taululla ja Menna heitti tikalla ja jo kolmas tikka osui maaliinsa. Oliko tämä totta vai lappilaista huumoria?  Kenpä tietäis' sen.

Voittajaksi tuli kuoron sanataituri Juha Laakso. Voitte ehkä arvata mikä hänen palkintonsa oli.

Kulkusdrinkki oli sininen ja nimeltään Sinimakihana. Juhan lausumisohjeiden mukaan se lausutaan sinimak'ihana eli se oli sininen, makea ja ihana. Se ei kuitenkaan nimestään huolimatta ollut gininen, vaan kossu ja sininen curacao-likööri antoivat voimaa ja väriä. Ja koska liköörin oikeasta lausumisesta tuli joidenkin kanssa keskustelua, niin pakko on todeta olleeni oikeassa. Se lausutaan kurasau. Se ku on niinkuin (suomen)ruotsalainen u-äänne, ei suomalainen u. Se likööri ei siis ole kurassa.

Vasemmassa alakulmassa on Sinimakihana.

Menna-rouva ei ole vihainen.

Ohjelmassa oli perinteinen merkkien jakaminen ja merkkejä oli yhdestä vuodesta kolmeenkymmeneen. Myös perusmerkkejä oli suoritettu ja kaikkien "suureksi hämmästykseksi" säveltäjä Ari Törmä oli läpäissyt kokeen.

Yksivuotismerkin saivat Markku Horppu ja kolmannen polven kulkunen Viivi Lindblom.

Riku on ollut 5 vuotta ja esitteli bassoääntä. Kukaan ei tätä nauhoittanut.

Johanna on ollut jo 15 vuotta kuorossa ja lauloi Kalliolle, kukkulalle.  Ihan niinkuin silloin kun pyrki kuoroon.

Har-han-ta-ju. Laulun sijasta Harri, Hannu, Taina ja Juha esittivät uutisia jotka kuulemma kuitenkin voivat olla mahdollisia. Kaksikymmentä vuotta on tullut täyteen.

Hannalla ja Päivikillä on jo 25 vuotta kulkusuraa takana.

Manta on kuulemma ollut 30 vuotta Kulkusissa, mutta onko hän edes niin vanha?

Ari sai perusmerkin ja lauloi syvien kurujen kautta.

Katariina jakoi lahjoja.

Värssyt ja Vivere esiintyivät ja lopuksi pidettiin jossain vaiheessa perinteenä ollut tietokilpailu. Kisa oli tiukka, mutta kysymykset ehkä hieman liian vaikeita.  Toisaalta moni joukkue tiesi melkein, moni vastaus oli aika lähellä oikeaa.

Värssyt.

Vivere.

Viveren miehet ja Psallite.

Tämä pöytäkunta vahvistettuna Katariinalla voitti tietokilpailun. Ei palkintoa, vain kunniaa.

Hyvin tässäkin pöydässä viihdyttiin.

Vähitellen väki väheni ja kun valomerkit oli annettu, mutta henkilökunta oli vielä töissä, niin kokoonnuttiin samaan pöytään.

  

Vasemmalla olevat lähtivät Lietoon.

Valomerkin jälkeen.  Aina on juhlittu tappiin asti ja vielä lisää!

Kun toiset  jo vetivät päällysvaatteita päälleen niin Hannu vei Katan tanssiin.

Tasan kaksitoista tuntia kotiin lähdön jälkeen bloggaaja palasi noutamaan autoa ravintolan edestä.  Lunta oli kerääntynyt, mutta kun harjaa käytti aktiivisesti sekä auton päällä että vieressä ja edessä niin hyvin pääsi liikkeelle. Mäntysalon Riku kommentoi sähköpostitse tätä auton noutoa sanomalla, että tuon siitä saa kun lähtee viettämään iltaa epämääräisessä seurassa. Niinpä.

Lopuksi pitää kiittää juhlijoita. Olen joskus kaivannut kommentteja blogiin ja hieman ihmetellytkin lukeeko joku sitä.  Moni tuli nyt kiittämään ja kertomaan että lukevat aina blogin ja pyysivät jatkamaan.  Luultavasti ihan vilpittömästi, koska siinä mielentilassa suomalainen yleensä on kolmen kaljan jälkeen. 

Ja tässä oli nyt taas uusi jakso blogia ja Kulkuselämää.

Joulumusiikkia Kultaisessa Hirvessä

Ravintola Kultaisessa Hirvessä oli torstaina 13.12 perinteinen joulumusiikin ja joulupuuron ilta, joka alkoi heti kun lauluyhtyeiden konsertti Sibeliusmuseossa oli päättynyt. Sinne Hirveen kulki monen tie. Yleisöä oli paljon, samoin esiintyjiä.

Vivere lauloi.

Vivere lauloi osan Ari Törmän uudesta joulumusiikkisarjasta.  Menna Leino näyttää oikeassa reunassa sekä Viveren että ravintolansa suunnan.

Muut ovat kovasti keskittyneet lauluun, mutta Päivikki on huomannut myös myös valokuvaajan.

Maaritia ehkä jännittää, mutta Ari on levollinen. 

Elisa ja Harri

Sen jälkeen oli Non Troppo Benen vuoro. Kuten kuvista näkyy niin yleisö seurasi tarkkaavaisesti ja tyytyväisenä esityksiä.

Pekka osaa ulkoa, muut pojat tukeutuvat kansioihin.

Joulutango puri myös täällä.

 

 Lisäksi kuultiin taas maailman kantaesitys, Kimmo Stjärnstedtin säveltämä ja hänen ja Katariina Kärki-Suden sanoittama joululaulu Joulu on tullut. Elisa lauloi ja Arto säesti kitaralla ja taitava virolaisviulisti Kersti myötäili viululla.

Uuden joululaulun kantaesitys. Hyvin meni. 

Helena Heikniemi ja laulun toinen sanoittaja Katariina kuuntelevat laulua.

Ilta jatkui vielä kun oli pakko suunnata kotiin päin. Bloggaajalla oli aamulla tiedossa laulukeikka.