Kuvia Rallatellen-konsertista

Tässä kuvia SenioriKulkusten  Rallatellen-konsertista 21.10 Vanhalla Raatihuoneella. Lapsia ja lapsenmielisiä oli tullut paikalle sopivasti ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tosin joku hieman pelkäsi Meripeikkoa. Hirmuinen Rölli oli kyllä vähemmän pelottava.

Kuvaaja Kari Eskola.

Täti Monika menossa torille.

Seppo hakee Väinöä. Ja kyllä Väinö löytyi.

On Mikki taas merelle lähtenyt...

Mikki kohtaa Meripeikon.

Ihme ja kumma.

Hirmuinen Rölli.

Sieltä saapuu sairastava Karhun, ei kun karhunpoika.

Kaikki esiintyjät ryhmäkuvassa.

Turun Sanomien Senorien harrastusliitteessä 10.11 on juttu myös SenioriKulkusista.  Kuoro harjoittelee nyt joululauluja, mutta tämä konsertti voidaan vielä uusia ensi vuoden puolella. 

Kuvista näkee, että jotkut vanhemmat kuvasivat kännyköillään konsertin aikana. Eikähän se ole osoitus siitä, että hahmot olivat mieleisiä?

Rallatellen

Rallatellen on SenioriKulkusten lapsille (ja lapsenmielisille) suunnattu konsertti. Dramatisoitu tarina kulkee 45 minuutin ajan tuttujen laulujen avulla. Vanhalla Raatihuoneella kävi aikamoinen vilske 18.10 konsertin kenraaliharjoituksessa ennen konserttia. Tässä muutama otos tunnelmista.

Konsertissa oli vauhtia ja monta jännää asiaa ei päässyt kuvaan.  Miten ne sitten näkee?  Keskiviikkona 21.10 kello 17.30 konsertti uusitaan Raatihuoneella.  Sinne siis! Ja mukaan laulamaan!

Vaari ja mummo ovat saaneet Einon ja hänen hienon Minni-solmionsa kuvaan.

Kuorolaisia vapaamuotoisessa ryhmässä

Ulla näyttää koska yleisö tulee mukaan

Suuressa honkapuussa on pesä harakan.

Ihme ja kumma kuinka monta ihmeellistä asiaa maailmassa on.

Muutama mieskin päässyt mukaan kuvaan.

Naiset täältä takarivistä kuvattuina.

Äiti ja isä eturivissä.

Kapellimestari Arja ja basisti Hannele

Nukkumatilla on auto.  Ainakin ratti. Ja Rölli on hirrmuisen pelottava.
 

Ilopisaroita

Perjantaina 9.10 Kulkuset ja SenioriKulkuset esiintyivät samassa tilaisuudessa. Ilopisaroita oli Ilonan päivänä Varsinais-Suomen mielenterveysomaisten järjestämä päivä Musiikkikirjastossa.  Stagella oli esillä runoutta ja musiikkia. SenioriKulkuset esiintyivät kello 13.30. 

Kulkuset lauloivat kello 16.30. Molemmat kuorot onnistuivat hyvin.

Joulukonsertissa Sigyn-salissa 12.12 kuorot esiintyvät myös yhdessä. Luvassa on upea suurkuoro. Sitä jäämme odottamaan.

(Ryhmäkuvat Tuomas Pelttari SenioriKulkuset ja Sirpa Madsen Kulkuset).

SenioriKulkuset liikkeellä Turun Päivänä

Perinteistä Turun Päivää vietettiin sunnuntaina 20.9. SenioriKulkusilla se oli vilkas päivä.

Kello 11.30 aloitimme Vanhalla Raatihuoneella äänenavauksella ja pienellä makustelulla. Sitten käveltiin Kaupunginkirjaston sisäpihalle. 
 

Kuoro katsomon puolella.

Matti, Hilkka, Hannele ja Tero pysähtyivät valokuvaajan pyynnöstä.

Kuorolaiset pihalla. Arja neuvottelee taustalla henkilökunnan kanssa.

 Kello 13 lauloimme kirjaston sisäpihalla puoli tuntia ja ohjelmistossa oli Turkuun liittyviä lauluja,  ja kun teemana oli monikulttuurinen Turku, myös lauluja muilta mailta. Matti Tamminen juonsi asiallisesti ja mukavasti. Sää oli ihanan aurinkoinen  ja yleisöä pihan täydeltä.
 

Alkujuonnon aikana.

Juontaja kertoi lauluista.

Kuorolaulua ja kuulijoita.

Vastavaloon yritys hieman taiteellisuuteen.

On se Miina Äkkijyrkän rautalehmä iso. Vähemmän äkkijyrkkä kuoro näyttää pieneltä sen vierellä.

Mieskuoro eli KulkusVeikot lauloivat Pentti Viherluodon laulun. Tänä vuonna on 100 vuotta hänen syntymästään.

Alttojen rivistöä, ja pari sopraanoakin kuvassa.

Ja sitten takaisin Raatihuoneelle. Ehdittiin hieman tankata ja vetää henkeä ennen konserttia.

Turun Päivän kunniaksi piti ikuistaa klassinen turkulainen maisema.

Nyt tiedämme mistä ensiapua löytyy kulttuurinälkään.

Tenorivahvistus Tero syö välipalaa ja käy läpi lauluja.  Oikein!

Konsertti on valmis alkamaan.

Kello 15 oli oma konsertti teemana Muistatko koskaan minua.  Kevään konserttiohjelmaa oli hieman muutettu. Lausuntataiteilija Riitta Vasenkari, yhteistyökumppanimme, lausui teemaan sopivia runoja.

Kuoron tenoriryhmä oli eri yhteensattumien vuoksi kutistunut ja kun bloggaaja heräsi aamulla oli ääni hävinnyt. Kipeällä kurkulla ei tullut mitään laulusta. Harmitti vietävästi, varsinkin kun tenoreista oli huutava pula.  (Anteeksi tuo vitsin tai sanaleikin yritys).  Onneksi olimme saaneet apua Kulkusten isosta kuorosta, Tero Vanamo oli paikkaamassa.  Tero kertoi että vanhat ajat tulivat mieleen, hän avusti senioreja nuorena miehenä usein menneinä vuosina.

Äänettömänä yhtiömiehenä oli kaikesta huolimatta kivaa hääriä.  Sain kerrankin katsomossa kuunnella kuoron laulua ja sain vapaasti ottaa valokuvia. Ulkoilmassa laulaminen asettaa omat haasteensa, ja siksi kuoro mielestäni kyllä onnistui paremmin sisätiloissa. Konsertti Raatihuoneella oli nautittava, hienosti koottu kokonaisuus. Oli hauskaa huomata sellaisia yksityiskohtia, joita ei takarivistä alttojen takaa huomaa tai kuule.
 

Tähdet meren yllä ja säestysryhmä Markku, Hannele ja Arja kuoron edessä.

Näkymä naisten takaa.  Arjan kädet näkyvät.

Pavanen tanssiryhmä ohittaa bloggaajan.

Seppo italohurmurina laulaa Marja-Leenaa.

Ei purrut sopraanonaisiin.

Riitta ja Arja kertoivat kuinka vanhaa turkulaista pännii.

Ja viimeinen laulu menossa.

Pientä miinusta oli se, että ulkopuolella Vanhalla Suurtorilla oli meneillään monikulttuurisuuden tori. Välillä musiikki kuului häiritsevästi ja varsinkin lopussa rummutus toi uutta näkemystä rytmeihin. Pakko oli hymyillä kun laulussa Prinsessa ja trubaduuri laulettiin "käsi väristen sydämellä" ja afrikkalaiset rumpusoundit kuuluivat niin että ikkunaruudut melkein värisivät. Monikulttuurisessa Turussa oli paljon tapahtumia samanaikaisesti.

Kaikenkaikkiaan taas uusi sulka kuoron hattuun. Kyllä me itse tiedämme että kuoro on huikeasti kehittynyt ja kehittyy koko ajan lisää.  Mukavaa saattaa se myös muille tiedoksi. Tyytyväisiä kuulijoita oli kommenteista päätellen tänä sunnuntaina liikkeellä.

Kuoron syksy jatkuu kovaa vauhtia, uusia esiintymisiä ja haasteita on runsaasti. Koska google ei löydä kotisivujamme niin tiedoksi, että täältä saa lisätietoja kuorosta: www.seniorikulkuset.fi

Kulkuset lauloivat Taiteiden Yössä.

Eilen 13.8 vietettiin Turussa perinteistä Taiteiden Yötä.  Kulkuset lauloivat Hansatorilla,niin sanotulla ylätorilla lähellä Stockmannin sisäänkäyntiä. Väkeä oli mukavasti kuuntelemassa ja kuoro lauloi taas hienosti.

Ensin perinteinen kuoroselfie.

Äänet lämpimiksi ennen alkua.

Arto pääsi munniharpulla esiin heti ensimmäisessä laulussa.

Sopraanot vauhdissa.

Miesten rivistöä ja Kaitsu rummuttaa.

Heidi tunnelmoi ja osoittaa tunnelman kuorolle.

Osa kuorosta oli jäädä pylvään taakse piiloon, otin siis kuvan heistäkin.

Ei voi valittaa etteikö konserttisalissa olisi ollut korkeutta ja avaruutta.

Kun paikalla ei ollut kuorokorokkeita, niin miehet jäivät upeiden naisten taakse piiloon ja se vaikutti myös jonkin verran balanssiin. Parempi ratkaisu tässä paikassa olisi ilmeisesti ollut ottaa stemmat vaikka vierekkäin.  Juttelin jälkeenpäin Heidin kanssa ja hän oli samaa mieltä. Ensi kerralla voi kokeilla.

Eräs täti kurkki pylvään takaa, etsi tuttuja kuorosta?

 

 

 

Loppunumero. And so it goes.

Yleisöä oli aika paljon, eli paremmin sanoen sen verran mitä yleensä paikalla mahtui, ja tottakai tällaisessa paikassa on kulkemista ja hälinää. Kiitettävästi yleisö kuitenkin seurasi kuoron esityksiä. Kaiken kaikkiaan siis hyvä keikka näin kuuntelijan kannalta. Kuorolaisten kommenteista kävi myös ilmi tyytyväisyys keikkaan. 

Yleisnäkymä. (Kuva Satu Lehtopolku)

Toivottavasti paikalla oli sellaisiakin, joille kuoro oli ennestään tuntematon ja he saivat kipinän tulla konserttiin kuuntelemaan. Sellaisiakin - näin nimittäin yleisössä paljon tuttuja, kuorolaisten sukulaisia ja ystäviä ja oli myös moni sellainen laulaja joka pitää välivuotta.

Laulajien ilta jatkui sitten eri puolilla kaupunkia. Bloggaaja itse kävi kuuntelemassa kuorolaulua ja syömässä hyvässä sopraanoseurassa.  Hieno ilta!