PangSÅNGfest

Viikonloppu meni Espoon Tapiolassa ja sangen rattoisasti menikin. Bloggaaja kävi kuorofestivaaleilla.

Svenska Pensionärsförbundet järjesti suuren PangSÅNGfestivaalin ruotsinkielisille eläkeläiskuoroille. Festivaaliin oli ilmoittautunut 350 laulajaa, Ahvenanmaalta lännessä Kotkaan idässä ja Pohjanmaan Öjasta  Tammisaareen. Festivaalin teemana oli Bellman ja Sibelius, Bellman olisi täyttänyt 275 vuotta ja Sibbe 150.

Oma kuoroni on Silverkören Argentum, Turussa toimiva kuoro jossa on myös muutama laulaja Paraisilta mukana. Kuoron johtaja on Kurt-Erik "Kurre" Långbacka, erittäin kokenut ja arvostettu suomenruotsalaisessa kuoromaailmassa. SenioriKulkusista on mukana myös Marjatta Sigridsson, joka myös säesti kuoroa yhdessä laulussa. SenioriKulkusten Berliinin-konsertissa vuonna 2009 esitetty Mozartin Leise Erklingen Glocken der Liebe. Mukana olleet laulajat muistavat.

Svenska Pensionärsförbundetin puheenjohtaja Ole Norrback piti tervetuliaispuheen.

 Ohjelma oli monipuolinen ja sisälsi tietysti paljon laulumusiikkia. Suuri festivaalikuoro harjoitteli lauantaina aamupäivällä yhteisnumeroita, välillä käytiin syömässä ja saatiin koulutusta.  Kuoromme joutui lähtemään koulutuksesta ennen sen loppumista, meillä oli oma esiintyminen iltapäivän kuorokavalkadissa ja saimme tutustua Tapiola-salin akustiikkaan etukäteen ja harjoitella vähän. Ensin akustiikka tuntui todella vieraalta, mutta kun asetuimme puolikaareen, niin laulumme onnistui todella hyvin.  Tietysti emme voi itse sanoa olleemme paras viidestä esiintyvästä kuorosta.  Onneksi muut kehuivat!

Illan konsertissa oli yhteislaulua ja suurkuoron laulua ja vierailijana Bellmanin lauluihin erikoistunut trubaduuri Martin Bagge Ruotsista.  Hän lauloi monipuolisesti vahvalla tulkinnalla Bellmanin lauluja ja jakoi samalla sopivasti tietoa, laulatti jopa hieman yleisöä.

Konsertin jälkeen festivaalin osanottajille tarjottiin kuohuviiniä ja suolapaloja. Maistuivat väelle.

Festivaalilla serkkuni Liisa miehineen olivat mukana Vantaalta.

Ennen kuin kömmin nukkumaan otin vielä hotellin ikkunasta kuvan Espoon Kulttuurikeskuksesta.

Muutamia yhteisnumeroita sekä yhteislauluja säesti aivan upea "house band". Laulut olivat tuttuja suomenruotsalaiselle kuoroväelle, tosin monesta oli uusi sovitus. Lauantai-illan päätti hienosti Beatlesien Hey Jude. Bändi ja yli 300 laulajaa. Ei huonoa.

Sunnuntaina harjoiteltiin taas kaksi tuntia lauluja. Pääkonsertti alkoi lounastauon jälkeen. Konserttien erinomaisena juontajana toimi näyttelijä Rico Eklundh, Åbo Svenska Teateristakin tuttu. Rico esiintyi Leif Wagerin smokissa, joka istui hänen päällään kuin valettu.  Hän oli saanut suuren vaatesnobin Leif Wagerin mittoihin tehtyjä pukuja, koska Wagerin tytär oli huomannut että Rico sattui olemaan ihan samoissa mitoissa. Hauskaa. Yleisössä tuli hieman mieleen, että olisiko seuraavaksi vuorossa "Sua vain yli kaiken mä rakastan..."

  

Sitä Rico ei laulanut, mutta lausui loistavasti Ella Erosen tapaan Maamme-laulun eli Vårt land. Suuri diiva Eronen esitti sen talvisodan aikana Tukholman Stadionilla ja kun sen on nähnyt filmillä, niin viluväreet kulkivat pitkin selkää.

Juhlapuheen piti puolustusministeri Carl Haglund. Hän toi esiin tutkimukset siitä kuinka kuorossa laulaminen parantaa elämänlaatua.  Hän mainitsi myös, että kun hänelle nyt kuuluvat myös urheiluasiat, niin  hänelle tuli mieleen,  että kuorolaulu on kuin joukkueurheilua.  Yhteispeliähän se kuorolaulu on.

Puolustusminsteri Carl Haglund piti juhlapuheen.

Konsertin odotettu vieras oli hienon kansainvälisen uran luonut upea sopraano Camilla Nylund, joka pianisti Hans-Otto Ehrströmin kanssa esitti Jean Sibeliuksen yksinlauluja musikaalisesti, dramaattisesti ja voimakkaasti eläytyen. Flickan kom ifrån sin älsklings möte oli suosikkini.  Mahtava! Huh!

Camilla Nylund ja Hans-Otto Ehrström yleisön juhlittavana. Standing ovation.

 Lopuksi "oman johtajamme" johtama Finlandia-hymni på svenska ja juhlan päätti Maamme-laulu. 

Festivaali järjestettiin Espoon Kulttuurikeskuksessa, jonka tilat sopivat täydellisesti, Tapiola-sali on hieno ja akustiikaltaan oiva. Pieni ongelma oli ehkä se, että suurkuoro täytti suurimman osan salista, lauloi seisoen istuimien edessä lavalle päin eli poispäin yleisöstä joka istui salin yläriveillä. Majoitus ja lounaat olivat Tapiola Garden Hotellissa, kävelymatkaa vain parisataa metriä.

Hieno elämys!  Kuorofestivaaleissa on jotain taikaa. Siellä tapaa vanhoja tuttavia ja solmii uusia tuttavuuksia. Tämän festivaalin aikana sovittiin jo kuoron uusista kivoista projekteista. Olen ennenkin todennut, että kun laulaa useassa kuorossa niin saa monipuolisesti kokemuksia ja saa laulaa erilaista ohjelmistoa. Suosittelen!

Jälkijoulujuhla

Ennen joulua ei ehdi juhlia kun on niin paljon tilaisuuksia, joten  SenioriKulkuset ovat siirtyneet pitämään jälkijoulujuhlia. Vai oliko tänään vuoden 2015 ensimmäinen joulujuhla?  Mene ja tiedä.

Höyrylaiva Boren ravintola Kotkaan oli kokoontunut 30 laulajaa. Tila oli viihtyisä ja oli täynnä 1960-luvun Ruotsinlaivojen henkeä.  Puhutaan siis ajasta ennen autolauttoja. Ikkunasta näki Turun Linnan iltavalaistuksessa ja laivajunat ajelivat myös ohi. Kun sitten kahvijonossa katsoin toiseen suuntaan ikkunasta huomautin, että tuolla on Aurajoki ulkopuolella.  Seppälän Hannu siihen, että on se myös laivan alla. Ihmekös tuo sitten että hieman keinui.

Anja Vesa on täyttänyt pyöreitä vuosia ja tarjosi juhlan kunniaksi lasin kuohuvaa illan aluksi. Sinikka oli kaivanut esiin ja jakanut salaa Kulkusten joskus 1970- tai 1980-luvulla laulaman laulun Mennyt aika ihana eli Auld Lang Syne.  Sen on sovittanut Pekka Torhamo, joka silloin johti Kulkusia. Lauloimme sen Anjalle ja hänellä oli siitä henkilökohtaisia muistoja vuosien takaa.

Sopraanomme Anja kuunteli laulua.

Ruokailu noudatti perinteistä kiusaus-salaattilinjaa.  Maukkaita olivat. Santsaajia oli liikkeellä.

Kun kuoro käy laulamassa Ukko-kodin eli nykyisen Palvelutalo Wilenin Itsenäisyyspäivän juhlassa on lähellä olevan päiväkodin lapsiryhmä myös aina esiintymässä. Nyt Seppo Haapakoski kertoi opettajan olevan estynyt ja hän joutuu nyt ohjaamaan ryhmää saamansa kirjallisen ohjeen mukaisesti. Sieltä pelmahti sitten paikalle kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, somasti kukiksi ja perhosiksi pukeutuneina. Sepon ohjeista huolimatta he onnistuivat saamaan tanssinsa onnellisesti vietyä läpi.

 

Harmitti muuten Suomisen ja Seppälän pariskuntien puolesta kun he sattuivat juuri silloin olemaan poissa salista kun lapset tulivat esiintymään.

Kulkusten puheenjohtaja Harri ja sihteeri Sirkku olivat jakamassa merkkejä, paikalla oli kaksi jotka eivät vielä olleet saaneet vuodenvaihteen kuoromerkkejä.

Tenorimme Timo Uusikylä sai yksivuotismerkin.

Tässä Sirkku kiinnittää sopraano Riitta Borille viisivuotismerkin.

Joulupukki tuli lomalta auttamaan SenioriKulkusten puheenjohtaja Sinikkaa, joka kiitti ja lahjoi vuoden aikana ansiokkaasti eri tehtävissä toimineita. Heitä oli pitkä lista alkaen kuoronjohtaja Arjasta ja varalaulunjohtaja Marjatasta, kuorolaiset ovat niin tarmokkaita ja aktiivisia, että kiitettäviä ja muistettavia riitti.  On myös syytä mainita, että lopuksi kuorolaiset kiittivät omalla lahjallaan Sinikkaa.

Joulupukki tuli lomalta Sinikan avuksi.

Illan aikana pöytäkunnat ratkoivat visaista tehtävää. Piti tunnistaa anagrammina annetut suomalaiset iskelmälaulajat.  Kaikki eivät tainneet tunnistaa kaikkia. Arvonnassa voittajaksi selvisi pöytäkunta Päiväkodin kakarat. Jotain tuttua siinä ryhmässä oli.

Tietysti runsaaseen kolmeen tuntiin mahtui myös paljon laulua ja Haapakosken Sepon perinteinen joulutarina. Yhdestä esiintymisestä sovittiin myös illan aikana. Huvitoimikunta ja emäntä olivat onnistuneet sekä paikan valinnassa että ohjelman laadinnassa. He olivat jopa tilanneet pari-kolme astetta pakkasta, joka myös omalta osaltaan sopi tunnelmaan. Vuoden päästä taas!

SenioriKulkuset lauloivat joulun pois

Ennen joulua on aina joulukonsertteja ruuhkaksi asti, joskus montakin samana päivänä. SenioriKulkuset ovat nyt kolmena vuotena pitäneet konsertin Loppiaisen aikoihin. Sunnuntaina 4.1. laulettiin tänä vuonna Vanhalla Raatihuoneella joulu pois.

Ensin avattiin äänet ja hieman maisteltiin lauluja, sitten Sirkku tuli jakamaan kuoromerkkejä. Bloggaajan kännykkäkamera tuotti epäonnistuneita ja epätarkkoja otoksia (onko siinä joku vika) näistä merkillisistä henkilöistä, joten mainitaan vain saajat. Vuoden merkin eli kuoromerkin saivat aakkosjärjestyksessä Markku Aarikka, Marjatta Sigfridsson, Heikki Suominen, Leena Suominen ja Jussi Toivonen. Ilkka Lindroos sai 10-vuotismerkin ja TarjaTuula Koskinen 25-vuotismerkin.

Sirkku kiirehti sitten alas myymään ohjelmia. Kauppa kävi vilkkaasti. Konsertti alkoi kello 15 ja noin kello 14.45 oli pantava lippu luukulle eli saliin ei saanut enää ottaa lisää kuulijoita. Harmillista heidän kannaltaan jotka joutuivat kääntymään takaisin. Ehkä yleisö seuraavan kerran tulee aikaisin paikalle. Vahtimestari kehotti seuraavan kerran pitämään kaksi konserttia peräkkäin. Asiaa mietitään, näin on joskus aikaisemminkin toimittu. Kevätkonsertti on ohjelmassa huhtikuussa.

Yleisön tuesta pitää iloita, harvoin kuorokonsertissa on se ongelma että kaikki eivät mahdu mukaan. Kuorolla on vetovoimaa! Konserttia oli markkinoitu hyvin ja Turun Sanomissa oli paitsi puffi konsertista myös mainos lehden etusivulla joulun ajan tapahtumista ja myös tästä konsertista.

Ennen konserttia oli glögitarjoilu, joka viritti sopivasti odotuksia. Itse konsertti oli erittäin onnistunut, kuoro lauloi hyvin, joka on tietysti ensiarvoisen tärkeää.  Konsertin onnistumiseen vaikuttivat myös Liisa Seppälän mukava juonto sekä Leena ja Heikki Suomisen kalevalaisella mitalla esitetty Jouluko vielä, jolloin muun muassa Joulupukki tuli hieman myöhässä paikalle ja päätyi lomalle. Konsertin päätti mainio Tiernahenkilöt Turun murteella.  Tänä vuonna kuoro oli tasa-arvoinen ja korvasi Tiernapojat naisilla.

Knihti Silja Vakkila, Murjaanien kuningas Kirsti Suhonen, Herodes Marja Tuohimaa ja Mänkki Kirsti Laine.

Sekakuoro Kulkuset perustettiin 4.1.1918. Nyt oli siis syntymäpäiväjuhla, SenioriKulkusten emokuoro Kulkuset täytti 97 vuotta. Juhlan kunniaksi kukitettiin kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrola ja nykyinen puheenjohtaja Harri Lindblom sekä  edellinen puheenjohtaja ja nykyinen sihteeri eli  Sirkku Viitanen-Vanamo. Onnittelulauluna kaikki paikalla olevat lauloivat yhteisesti Kilisee, kilisee kulkunen.

Pitää vielä mainita, että SenioriKulkusten mieskuoro esintyi ensi kertaa uudella nimellään.  Se on Kulkusveikot. Kuoron ohjaksia pitelee Terho Simola.

Nyt joululaulut saa unohtaa pitkäksi aikaa ja tähdätä kevätkonserttiin.

SenioriKulkuset lauloivat Pelastusarmeijan hyväksi

SenioriKulkuset harjoittelevat nykyään Pelastusarmeijan tiloissa Turussa. Siellä akustisesti hienossa salissa pidettiin 7.12 joulukonsertti, jonka tulot menivät Pelastusarmeijan Turun osaston toiminnan hyväksi. Konsertti onnistui taiteellisesti aivan erinomaisesti, yleisöä oli sali täynnä ja mikä hienointa, konsertin nettotuotto  hyväntekeväisyyteen oli 1 340 euroa.

 

SenioriKulkuset päättivät vuoden

Kulkusten "Ison kuoron" vuosi päättyi jo lauantaina 13.12, mutta seniorit jaksoivat ahertaa hieman kauemmin. Tänään tiistaina 16.12 tehtiin kello 16.30 pieni lauluisku Hansaan eli käytiin laulamassa muutama joululaulu. Koko kuoro ei ollut joulukiireiltään ehtinyt paikalle. Tuntui, että laulut häviävät siellä jonnekin korkeuksiin, hälinääkin on näin ennen joulua ihan kotitarpeeksi, mutta kyllä kuulemma oli kuulunut ihan hyvin. Muutama ihminen pysähtyi kuuntelemaan ja tuttuja oli myös värvätty sinne, joten taputuksia tuli.  Hienoa!

Huomatkaa kuvissa laulajien lisäksi myös nimikyltti!

Hansasta harjoituksiin, harjoiteltiin kevätkonserttiin tulevia lauluja, kahdessa laulussa ihan ensimmäinen läpimeno ja aika kivasti meni. Välillä juotiin vuoden päätteeksi glögit ja syötiin piparkakkuja.

Vuosi on ollut kiireinen ja tuloksellinen, konserteissa on ollut mukavasti yleisöä ja Saksan-matkasta puhutaan vielä kauan.

Vuosi 2015 alkaa heti 4.1. Vanhalla Raatihuoneella konsertilla jolla lauletaan joulu ulos.  Joululaulut viimeistä kertaa tänä juhlakautena. Fiksut kuoron historiasta kiinnostuneet ovat tietysti jo huomanneet että Kulkuset täyttää sinä päivänä 97 vuotta. Siis oiva konserttipäivä, tervetuloa!

Lopuksi toivotan kaikille Kulkuslaulajille ja myös muille mahdollisille lukijoille oikein Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää vuodelle 2015! Kun jouluista, lumista kuvaa kauniista Tuomiokirkostamme ei tänä vuonna ole saanut, niin päätin laittaa tähän viime vuonna kirkossa kuvatun jouluseimen. Se oli hieno ja veti yleisöä kirkkoon, itse jonotin hyvää kuvauspaikkaa kymmenisen minuuttia.

Hieno joulukonsertti Sibeliusmuseossa

Kulkusten oma joulukonsertti oli tänä vuonna Sibeliusmuseossa Lucian-päivänä. Ei se Lucia muuten näkynyt konsertissa kuin siten, että kun neidon kruunajaiset olivat samanaikaisesti naapurissa Tuomiokirkossa, niin ei ollut helppoa löytää parkkipaikkaa. Olivathan Vanhalla Suurtorilla joulumarkkinatkin samanaikaisesti. Joulukaupunki Turussa tapahtuu!

Sali oli täynnä, nostivat sisään ylimääräisiä tuoleja.  Hyvä enne siis. Kuoro saapui paikalle laulaen, hyvä alku. Ensimmäisen laulun aikana käväisi mielessä, että on aika pieni kuoro, mutta sitten rupesi Viveren laulu kaikumaan salin takaa. Kun sitten kaikki olivat lavalla oli siellä oikein tiivistä. Kuoroon on tullut uusia laulajia.

Konsertti poikkesi keskivertokonsertista. Käsiohjelman kahdestatoista laulusta vain kolme laulettiin suomen kielellä ja niistäkin kaksi lauloi Non Troppo Bene. Minulle oli kaksi ihan uutta, mutta miellyttävää tuttavuutta espanjalainen Niño Dios d'amor herido ja kolumbialainen Velo que bonito.

Pienryhmät lauloivat järjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan, naisyhtye Ehkä, Vivere, Värssyn Väärtti ja Non Troppo Bene. Viimeksi mainittu on laskujeni mukaan 21-vuotias, Ehkä perustettin keväällä ennen Tallinnan-matkaa.

Värssyn Väärtti lauloi englanniksi Petteri Punakuonosta ja oli siellä Kuurapartakin joukossa.

Non Troppo Bene lauloi La Cumparsitan joulumietteitä. Tässä tunnelmallinen kuva jossa näkyy myös ympäristöä.

Minulta kysyttiin mistä pidin eniten.  Vastaan, että Koppången oli suosikkini. Todella kaunis ruotsalainen laulu, joka lienee aika vieras suomenkieliselle väestönosallemme. Laulu soi kauniisti ja istuu kaikesta päättäen hyvin kuorolle. Laulu päätti ohjelmaan merkityn osuuden konsertista.

Tämän jälkeen seurasi yllätys. Käsiohjelman takasivulle oli painettu jukeboksin kuva ja alle suuri määrä joululauluja. Näistä se joka sai "jukeboksin" eli kuoron johtajan heittämän joulupaketin kiinni sai valita laulun. 

 

Jukeboksi vielä kuoron uuden johtajan Heidi Gräsbeckin sylissä.  Uusi laulaja tulossa.

Boksi kulki sitten yleisössä ja kun neljä laulua oli laulettu ja kuunneltu rupesi kuorosta kuulumaan "Varpunen, varpunen". Niin sitten viimeisenä laulun kuultiin Heidi GräsbeckinTiina Syksyn säestämänä laulama Varpunen jouluaamuna. Upea esitys.

Varpunen jouluaamuna.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin Kulkusten laulavan syyskuussa aloittaneen uuden johtajan Heidi Gräsbeckin johdolla. Johtajan ja kuoron välillä tuntui "synkkaavan" hyvin ja kuoro seurasi hyvin johtajaa. Hedelmällinen yhteistyö on alkanut, onnea ja menestystä!

Kuoro kääntyi jukeboksin aikana aina poispäin, tässä kerrankin etupuolelta ja siis heti painoin laukaisijaa.

Konsertin jälkeen kokoonnuttiin epäviralliseen perhepotrettiin.

Joulujuhlassa

Joulukonsertista kiirehdittiin joulujuhlaan Karjalaisten talolle. Tuttu paikka, kuoro harjoitteli siellä muutaman vuoden ja on juhlinut siellä monta joulujuhlaa.  Sali on sopivan kokoinen ja jouluateria on jouluinen ja maittava. Eikä jää nälkä.

Ohjelma oli tuttu ja turvallinen. Ensin nostettiin glögimalja menneen vuoden kunniaksi ja kiitokseksi, sitten syötiin, jaettiin merkkejä, laulettiin, kuunneltiin kun muut lauloivat ja laulettiin taas kaikki yhdessä. Juomalaulut laulettiin äänissä Sekakuoroliiton juomalaulukirjasta Ota yks', jota tietysti kaikki eivät olleet huomanneet ottaa mukaansa. Ensi kerralla sitten... Jotkut laulut olivat jo tuttuja, jotkut menivät solffaamiseksi. Mutta kai kunnon kuorolaulaja sen taidon hallitsee?

Kuoromerkkejä jaettiin yksivuotismerkeistä  25-vuotismerkkeihin. Ja arvatkaa mitä? Suurin ryhmä oli 25-vuotismerkin saajat. Hyvä laulajia kaikki tyynni. Ja kuorolle tärkeitä henkilöitä.

Vanha tapa on että merkin saajan on esitettävä jotain. Kauan mukana olleet osasivat varautua, uusille se tuli ehkä yllätyksenä.  Jo nyt 15-merkin saajat Kata ja Siltasen Anneli olivat valmistaneet hauskan ketjun kuoron lauluista. Yksivuotismerkin saaneet Sirpa Vähäkylä-Ääri ja Janniina Patron esittivät pitkän harkinnan jälkeen  En etsi valtaa, loistoa niin että Sirpa samalla tulkitsi laulun viittomakielellä.

En etsi valtaa... päättyi juuri, kuvaaja oli myöhässä, ei saatu viittomia kuvan.

Sirkku, Elisa ja Tero lainasivat merkkinsä kiitoslauluun Juhan.  Maarit ja Kimmo olivat jo esittäneet oman kiitoslaulunsa.

Kuoron VIP-henkilöt -todella tärkeät - saivat kiitoksen ja pääsivät ryhmäkuvaan. Huomattakoon, että puheenjohtajan nuija siirtyi täällä Sirkulta Harrille. Terho Simola on korjannut sen, nyt se kestää vaikka olisi kuinka tiukkoja päätöksiä jotka Harri joutu nuijimaan pöytään.

Kuoron vipit

Joka juhlassa on yleensä joku leikki ja/tai kilpailu ja tietokilpailu on vanha perinne. Nyt lentoemännät Katariina Kärki-Susi ja Mari Schildt olivat yhdistäneet kaiken hienosti. Juhlijoiden joukko jaettiin kolmeen ryhmään ja jokaisesta ryhmästä otettiin kaksi edustajaa. He muodostivat joulukuusen. Ryhmän muut vastasivat kysymyksiin, jotka kaikki käsittelivät kuoronjohtajien lausumia viimeisten noin 19 vuoden aikana ja sen tulkitsemista mitä kuoronjohtajat olivat oikein tarkoittaneeet. Oikeasta vastauksesta sai kuusen koristeen, joka ripustettiin ryhmän kuuseen. Lisäksi paras perustelu palkittiin koristeella, jopa silloin vaikka vastasi väärin.

Lentoemot.

Tässä kuusia ja emoja.

Voittajakuusi

Pirren ja Hannun kuusi olisi kai vaatinut kastamista

Kisa herätti paljon intohimoja ja välihuutoja. Voittajaksi tuli ryhmä johon kuului ainoastaan naisia. Selvä se että voittivat, tuomaritkin olivat molemmat naisia! Annetaan anteeksi, pääasia että oli hauskaa.

Pienryhmien esityksistä on mainittava, että Värssyt olivat hauskasti  sekoittaneet tuttuja lauluja yhteen ja Viveren naiset esittivät Merikannon Joululaulun täynnä joulupuuhia. Joku yritti kysyä miksi vain naiset touhusivat ja siivosivat. No, sanotaanhan vanhassa joululaulussakin "äidin hommat on niin kiireiset". Totta puhuen kyllä isät auttavat. Kunhan naiset vaan tarpeeksi komentavat.