Kulkuset kerran alamaissa

Kun kävin oppikoulua (koulussa jossa SenioriKulkuset nyt harjoittelevat) oli meillä vuonna 1956 musiikinopettajana Erland Sundqvist. Hän oli myös taiteilija ja oli kerran myös piirustuksenopettajan sijaisena. Hänen lempinimensä - kaikilla opettajillahan on sellainen -  oli Kapula. Tuli sanasta kapellimestari.

Kapellimestari, osuva nimi tosiaan.  Sundqvist johti siihen aikaan Kulkusia. En sitä tietenkään silloin tiennyt, mutta olen myöhemmin saanut sen selville.

Tämä oli Kulkusten mustinta aikaa. Kuoroon kuului pienimmillään vain 16 jäsentä! Sundqvist oli yrittänyt parhaansa mukaan piristää näitä uskollisia toteamalla, että monet saksalaiset valiokuorotkin olivat pieniä kooltaan. Kuoro tarvitsi ilmeisesti kannustusta, koska vanha kuoroaktiivi Esko Aro on jälkeenpäin kertonut soinnista, että "kyllä se taisi olla perhananmoista räminää".

Sundqvist oli saanut lievän sydänkohtauksen harjoituksissa ja erosi lääkärin määräyksestä. Kai se sydämen päälle ottaa jos sointi on räminää! Nykyinen kuorosointi on terveellisempää johtajan sydämelle.

Sundqvist oli aika värikäs persoona koulussakin. Kun hän veti piirustustuntia ja maalasimme vesiväreillä, niin hän kannusti meitä dramaattiseen maalaamiseen ja vahvaan värien käyttöön. Ehkä hän olisi halunnut toteuttaa näitä ajatuksiaan myös kuoron kanssa?

Olen käyttänyt tässä lähteenä Jukka Sarjalan 70-vuotishistoriikkia Kulkusten jalanjäljissä. Tämä ulottuu vuoteen 1987.  Itse olen kirjoittanut tuokiokuvia Kulkusten historiasta siitä eteenpäin ohjelmakirjoihin vuonna 1993, 1998 ja 2008. Ehkä näitä  kiinnostuneille vielä löytyy kuoron varastoissa, ainakin itse ostin omalla rahalla tämän Sarjalan kovakantisen historiikin heti kun tulin kuoroon.  Suosittelen hankkimista, mielenkiintoista tietoa. Ja sitäpaitsi jokainen myynnistä saatu euro on kotiinpäin.

Tästä Esko Arosta vielä muistikuva. Hän nousi aina seisomaan Kulkusten joulukonserteissa 1990-luvulla kun laulettiin Maa on niin kaunis-laulun viimeistä säkeistöä. Ja muu yleisö hänen mukanaan.

Kuorokuva

SenioriKulkuset tarvitsivat kuorokuvan, koska tarkoitus on ottaa yhteyttä eri tahoihin mahdollisen matkan järjestämiseksi ensi syksynä. Päätettiin, että sopiva hetki ottaa kuva on kun kuorolla on kulttuurikummikeikka Ukko-kodissa. Tai siis Palvelutalo Wilen se on nykyisin, vanha nimi tulee niin helposti mieleen.  Vaikka siellä on nykyään  saman verran akkoja kuin ukkoja.

Kuva K. Stj.

 

 

Esiintymisen jälkeen siirrettiin tuoleja että saimme mukavasti tilaa. Aika hässäkkää ja sitten kukin keskittyi ja järjesteli vaatteitaan kukin omalla tavallaan. Valokuvaaja nousi sen jälkeen seisomaan tuolille ja räpsi kuvia. Kuoro Ukko-kodin jugendsalissa on kuva jonka kyllä kehtaa lähettää ulkomaille. Ja ajatelkaa tätä symboliikkaa; seniorit jugendtalossa.  Ellei saksankieli oli sattumoisin hallussa, niin Jugend on yhtä kuin nuoruus.

Kuva Kari Eskola

Ja niin nuoret seniorit kiipesivät vielä portaille, päätettiin ottaa taiteellinen kuva, joka ei ole ihan jäykkä kuoromuodostelma.  Ongelmana on tietysti sitten se, että kaikkien kasvoja ei näy kunnolla  kuvassa.

Kuva Kari Eskola

Valitettavasti emme saaneet koko kuoroa kuvaan, oli työ-, matka- ja muita esteitä. Vaikka kuvaaja otti monta kuvaa kävi niinkuin yleensä käy. Joku piti aina silmiä kiinni, joku katseli väärään suuntaan ja niin edelleen.  Kaikki jotka ovat yrittäneet ottaa ryhmäkuvan tietävät ongelmat.

Otetaan sitten uusi kuva tammikuussa juhlakonsertin yhteydessä.  Toivottavasti kaikille sopii, se on sunnuntaina 13.1.2013. Eli siis kolmetoista yksi kolmetoista!

Bloggaaja lupaa laittaa sitten kaikkien kuorolaisten nimet sen kuvan alle. Myös ison kuoron väki oppii viimeistään silloin tuntemaan SenioriKulkusten laulajat. SenioriKulkusten harjoituksissa pidetään nimilappu rinnassa. Tai siis jotkut pitävät, useimmat ovat kai jo kadottaneet ne lappunsa. Esimerkiksi bloggaaja kadottaa usein yhtä ja toista. (Ei saa kertoa kenellekään, se on salaisuus!)

Ystävyyttä

Kuorossa laulaminen luo ystävyyttä! Se tuli jälleen kerran todistetuksi, kun Seniorikuorosta  eläkkeelle jääneitä, lomalaisia tai muuten vaan vanhoja, kokoontui Kaarivaltaan kertoilemaan kuulumisia.

Kuten tunnettua, eläkeläisillä on kovasti kiireitä.
Tuttavani tapasi eläkkeellä olevan työkaverinsa ja kutsui käymään. Kaveri nyökytteli: "Tulenhan minä, mutta kun on niin kiirettä. Vielä ensi viikolla en ehdi, kun menen silloin pankkiin". 

Rauni, Lauri, Riitta, Maila, Sirkku

Kiireisiä on tässäkin joukossa. Esim. Laurilla oli nyt aikaa tähän tapaamiseen vain 1/2 t. No ehkä toiste pidempään..

Päiviö, Maija-Liisa, Iris-Elina, Mikko, Rauni

 (Kuvasta puuttuu Kaarina ja Marja-Liisa)

Olipa hauska tavata entisiä kuorokavereita ja kuulla kunkin myöhemmistä vaiheista. Osa laulaa jossakin muussa kuorossa, osa pitää kuorolomaa, osa lämmittelee vanhoja harrastuksia. Hienointa oli lämmin ystävyyden henki, jota riitti evääksi kotimatkallekin. 

Sovittiin uudesta tapaamisesta lokakuun viimeisenä torstaina klo 12 Kaarivallassa. Silloin ainakin muistellaan, muusta en tiedä.

Kulttuurimatka Helsinkiin

Joskus toukokuun lopulla tuli SenioriKulkusten postijakeluun meili, jonka lähettäjänä oli VS Penniless. Lähettäjä mainosti Helsingin-matkaa, mutta ei tuollaista tuntematonta voi ottaa todesta tai ainakaan luottaa siihen. Jonkin ajan kuluttua selvisi, että nuo pennittömät ovat V ja S, eli Veikko ja Seppo, ja jo rupesi ilmoittautumisia tulemaan sisään.


Eilen eli lauantaina 6.10 bussillinen seniorikulkuslaisia, sukulaisia ja ystäviä pakkautui bussiin kaupungintalon kohdalla Aurakadulla.  Siis todella pakkautui. Kyyti oli tilattu 50 hengelle ja fiksu bussiyhtiö oli lähettänyt bussin, jossa kyllä oli 50 paikkaa, mutta yksi oli oppaan tuoli edessä ja yksi kuljettajan tuoli. Järjestäjät istuivat sitten vuorottain oppaan tuolilla ja vuorottain seisoivat tai istuivat jossain portailla.  Ystävällisiä ihmisiä, mutta vaikeaa on ymmärtää bussiyhtiön ajatuksia.  Kuljettaja kehtasi vielä sanoa, että sitä suurempaa 54 hengen bussia on hankalaa ajaa!!! Rahattomat Varsinais-Suomen lehmänostajat V ja S varmasti neuvottelevat asiaankuuluvan alennuksen laskuun.

Ensimmäinen kohde oli Tamminiemi, joka on museoitu Kekkosen aikaan.

Amos Andersson lahjoitti talon valtiolle vuonna 1940 presidenttien virka-asunnoksi. Ryti ja Mannerheim asuivat siellä jonkin aikaa, Paasikiven aikana vain Paasikiven sukulaiset. Uusi presidentti Urho Kekkonen vaimoineen muutti taloon vuonna 1956. Siellä he asuivat elämänsä loppuun asti ja aika on nyt pysähtynyt talossa. Jopa talon baarissa pullot olivat Kekkosen ajalta. Presidentti Kekkonen kuoli vuonna 1986 ja Sylvi Kekkonen jo vuonna 1974.

Talon isäntäväki juhlavaatteissa flyygelin päällä



 

Seppo kuvaa edellä olevia kuvia. Talo on vuosina 2009-2012 peruskorjattu ja se avattiin taaas yleisölle maaliskuussa. Saimme asiantuntevasti opastetun kiertokäynnin.

Veikko Nikander ja Eino Risku melkein kruunupäinä. Huomatkaa siniset tossut jotka piti pukea, lattioita säästetään näin.

Bloggaaja päätti ottaa kuvan itsestään todistaakseen että täällä on oltu. Seppo otti kuvan bloggaajasta joka otti kuvan.

Bloggaaja asettui Kekkosen työpöydän taakse, mutta siitä ei tullut mitään suuren valtiomiehen oloa. Pöydän edessä seisovissa ei myöskään ollut havaittavissa mitään suuren ihailun merkkejä. "Saatanan tunarit" olisi kai Urkki sanonut.

Yläkerrassa olivat yksityiset tilat.  Ruokasalissa oli komea ikkuna, samassa kerroksessa ovat myös isännän ja emännän makuuhuoneet. Yleinen vaikutelma tuntui vieraiden keskuudessa olevan, että aika pientä ja vaatimatonta verrattuna uuteen Mäntyniemeen. Keittiökin oli väreiltään kuin 1970-luvun lähiökoti keltaisine melamiinikaappeineen.

Rantasaunasta ei ole kuvaa, mutta siellä on myös uima-allas. Sauna on vuokrattavissa. Tuskin Kulkusten saunailtaa sentään ihan lähiaikoina siellä järjestetä.  Illan vuokra on 8.000 euroa.

Kuljettajamme oli pysäköinyt bussimme tähän Tamminiementien varteen. Liikennemerkki ei taida koskea tilausajoja.

Ruokailun jälkeen Ravintola Perhossa ajoimme Helsingin Kaupunginteatteriin. Tässä teatterin edessä Veikko Nikander ja Seppo Haapakoski, jotka olivat junailleet koko homman. Useimmille hyvin tuttu Viulunsoittaja katolla odotti.  Tämä esitys oli upea, hienoa musiikkia, akrobaattisia tansseja, loistavat lavasteet.  Huumorin seassa onnnistuttiin myös hyvin koskettavissa kohtauksissa. Esko Roine maitomies Tevjenä teki hienon roolityön. Kaikille yllätyksenä hän jopa lauloi komeasti.

Kaikki olivat tyytyväisiä matkaan. Eikä vähiten taloudenhoitajamme, koska matka oli hinnoiteltu niin, että SenioriKulkusten kassaan tuli mukavasti tilavuokran maksua. Kiitos pennittömät, odotamme jatkoa ensi vuonna!



Työpaikkakuoro

 

 

 

Tämä juttu tuli vastaan kun viime yönä luin pari viikkoa vanhaa Suomen Kuvalehteä. Kiinnostavaa tietää, että Väinö Linna oli kova laulumies ja lauloi oikein tehtaan kuorossa. Tämähän kiinnosti, koska olen itse laulanut työpaikkakuorossa. Netistä en saanut tietoa siitä oliko Finlaysonin kuoro mieskuoro vai sekakuoro. Tällainen maininta löytyi: "Vanhin nimeltä tunnettu työväen kuoro syntyi tältä pohjalta v. 1862, kun Tampereelle perustettiin tehtaan toimesta Finlaysonin puuvillatehtaan lauluyhtiö." Pumpulalikkoja oli paljon, mutta kai he siihen aikaan olivat enemmän kotona ja soittokunnat ja muut olivat miesten heiniä.

Itse olen vuonna 1982 eli nyt syksyllä kohta 30 vuotta sitten, ollut perustamassa kuoroa nimeltään Sammon Laulajat. Vakuutusyhtiö Sammon henkiölkunnan kuoro oli sekakuoro. Siinä oli parhaimmillaan 40 laulajaa, tämä oli siinä vaiheessa kun Sammossa oli suuret 75-vuotisjuhlat ja säveltäjä Tauno Marttinen sävelsi kuorolle laulun.

Kävimme kuoron kanssa esiintymässä Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Oslossa ja Tallinnassa ja esiinnyimme ahkerasti Turussa. Kuoroa johti tunnettu trumpetisti ja laulaja Reino Kotaviita. Lauluamme löytyy myös levyllä.

Eräs suuri projekti oli keväällä 1989 loppuunmyyty konsertti Turun Konserttitalolla yhdessä lietolaisen Viihdekuoro Veikkosten kanssa.  Seppo Hovi oli sovittanut laulut, hän juonsi konsertin ja hän säesti pianolla ja haitarilla.  Noin 60 hengen suurkuoroa johtivat vuorotellen Sammon Laulajien johtaja Reino Kotaviita ja Veikkosten johtaja, nuori solakka ja tumma neitonen nimeltään Satu Luukkonen. Taisi olla Sadun ensikosketus kuoron johtamiseen.

Vuonna 2002 Sampo fuusioutui Ifiin ja sen jälkeen olen koonnut kuoron vain joka joulu joulun alla perinteiseen jouluiseen aamuhartauteen Ifin ala-aulassa. On vanhoja Sammon Laulajien laulajia ja on hyviä kuorolaulajia jotka nykyisin työskentelevät Ifissä. Sammon Laulajien kantavia voimia ovat vuosikaudet olleet Kulkusten ison kuoron sopraano Anneli Siltanen ja SenioriKulkusten altto Hilkka Lindholm. Ja mää, sanoisi perusturkulainen.

Vielä yksi muistikuva, joka liittyy Kulkusiin. Keväällä 1995 oli yhdellä keikalla tenorivahvistuksena Tero Vanamo.

Hansamania ja SenioriKulkuset

SenioriKulkusia pyydettiin  keväällä esiintymään Hansakorttelin Kultatalon avajaisviikolla.  Silloin ei hyvin lyhyellä varoitusajalla saatu kuoroa kokoon, mutta kun nyt kysyttiin Hansamania-viikolle jo pari viikkoa aikaisemmin, niin tartuttiin syöttiin.

Torstaina 13.9 kello 15 siis SenioriKulkusten iskujoukko esiintyi Hansatorilla. Työesteiden ja syysflunssan vuoksi  jäi viitisentoista laulajaa pois.

Kuorolaisia odottaa vuoroaan ilmapallojen alla. Lava oli siellä taustalla jossain.

Ei siellä oikein kuullut kavereita, ylös se ääni hävisi Hansatorin korkeuksiin, mutta mikeillä oli esitys kuulemma saatu ihan tasapainoiseksi. Laulajathan eivät sitä kuulleet. Ihan mukavaa laulaa erilaisissa ympäristöissä, kyllä se kehittää kuoroa. Juontajatyttö kiitti kovin, on tietysti kivaa jos kiitosta tulee myös pankkitilille.

Hansamania olisi kyllä ansainnut, että olisimme nopeasti harjoitelleet Abban Money, money, money. Kyllä kauppiaat edellyttävät että asiakkaat tulevat Hansamaniaan käyttämään "maniaan".

Kuoro lavalla.  Nuoriso juoksi nopeasti ohi niinkuin kuvasta näkyy, joku vanhempi jäi sentään kuuntelemaan.



Alttojen rivistössä Hilkka,Tarja Tuula ja Merja. Tero, Hannele ja Heikki ovat myös päässeet osittain kuvaan.

Meidän jälkeemme tuli nuori mies joka tanssi salsaa ja halusi yleisöä mukaan.  Pari tyttöä tanssi, mutta missä, ah missä, oli Kulkusten suuri salsafani Ari Matikainen?

Kari Turunen 50 vuotta

Kari Turunen johti Kulkusia 1995-2000. Se oli kuorolle vahvan kehittymisen aikaa ja Kari sanoi itsekin kehittyneensä paljon näinä vuosina. Kari tuli kuoron johtajaksi nuorena miehenä ja nyt hän on täyttänyt 50 vuotta. Uskomatonta!


Yksi huippukohta tänä aikana oli kahden viikon konserttimatka Yhdysvaltojen Keski-Länteen syyskuussa 1998. Saimme keskittyä laulamiseen ja matkailuun, kännykät eivät toimineet ja kotimaan asiat olivat pitkälti poissa mielestä. Iltaisin sentään pystyi soittamaan kotiin. 


Tässä kuva viimeisestä illasta. Saimme vihdoinkin lyödä vapaalle ja tässä Kari taidokkaasti rakentaa tornia. Istuimme motellin naapuritontin ruohomatolla. Jonkin verran oli siinä vaiheessa jo tyhjiä.

Karin kanssa kautemme päättyi konserttiin Sopronissa Unkarissa heinäkuussa 2000. Mutta ei hän  ole meitä unohtanut. SULASOLin Laulu- ja Soittojuhlilla Porissa vuonna 2007 Kari marssi kulkueessa Kulkusten kanssa.

Tässä kuvia ennen kuin kulkue aloitti matkansa, Kari vaihtoi mielipiteitä kuorolaisten kanssa leppoisan ilmapiirin vallitessa.  Eikä bloggaaja voinut vastustaa kiusausta laittaa kuvan myös itsestään ja Karista.



Lähetimme kaikki kuorolaiset Karille kortin Amerikasta.  Lähetimme eläinkortit, koska Kari oli käskenyt meidän laulaa kuin eläimet. Tai jotain siihen suuntaan. Kortit odottivat häntä kotona kun hän palasi matkaltamme.  Syksyn kuoroleirillä Paimiossa ne olivat sitten esillä, riippuivat pyykkinaruista.

Kun Kari täytti 40 vuotta lähetimme Turku-aiheisia kortteja ja nyt lähetimme taas kortteja. Piti olla soivia tai sitten vaan ihan mitä kortteja tahansa. Kari kertoi saaneensa kulkuslaulajilta nyt ehkä 15 korttia, alle parikymmentä kuitenkin. Hän ilmoitti että hänelle tuli heti etsimättä mieleen korttisaalis erään tietyn Amerikan-matkan jälkeen!

Paitsi että Kari on kuoronjohdon guru, niin hän on myös innokas kriketinpelaaja. Hän on ollut  Suomen maajoukkueessa, kapteenina jopa muistaakseni. Tässä Kari krikettivarusteissa tervehtii ja kiittää kaikkia onnitteluista. 

Onnea Kari! 

Montako korttia Kari saa kun täyttää 60 vuotta?