perjantai 19. lokakuuta 2012

Kulkuset kerran alamaissa

Kun kävin oppikoulua (koulussa jossa SenioriKulkuset nyt harjoittelevat) oli meillä vuonna 1956 musiikinopettajana Erland Sundqvist. Hän oli myös taiteilija ja oli kerran myös piirustuksenopettajan sijaisena. Hänen lempinimensä - kaikilla opettajillahan on sellainen -  oli Kapula. Tuli sanasta kapellimestari.

Kapellimestari, osuva nimi tosiaan.  Sundqvist johti siihen aikaan Kulkusia. En sitä tietenkään silloin tiennyt, mutta olen myöhemmin saanut sen selville.

Tämä oli Kulkusten mustinta aikaa. Kuoroon kuului pienimmillään vain 16 jäsentä! Sundqvist oli yrittänyt parhaansa mukaan piristää näitä uskollisia toteamalla, että monet saksalaiset valiokuorotkin olivat pieniä kooltaan. Kuoro tarvitsi ilmeisesti kannustusta, koska vanha kuoroaktiivi Esko Aro on jälkeenpäin kertonut soinnista, että "kyllä se taisi olla perhananmoista räminää".

Sundqvist oli saanut lievän sydänkohtauksen harjoituksissa ja erosi lääkärin määräyksestä. Kai se sydämen päälle ottaa jos sointi on räminää! Nykyinen kuorosointi on terveellisempää johtajan sydämelle.

Sundqvist oli aika värikäs persoona koulussakin. Kun hän veti piirustustuntia ja maalasimme vesiväreillä, niin hän kannusti meitä dramaattiseen maalaamiseen ja vahvaan värien käyttöön. Ehkä hän olisi halunnut toteuttaa näitä ajatuksiaan myös kuoron kanssa?

Olen käyttänyt tässä lähteenä Jukka Sarjalan 70-vuotishistoriikkia Kulkusten jalanjäljissä. Tämä ulottuu vuoteen 1987.  Itse olen kirjoittanut tuokiokuvia Kulkusten historiasta siitä eteenpäin ohjelmakirjoihin vuonna 1993, 1998 ja 2008. Ehkä näitä  kiinnostuneille vielä löytyy kuoron varastoissa, ainakin itse ostin omalla rahalla tämän Sarjalan kovakantisen historiikin heti kun tulin kuoroon.  Suosittelen hankkimista, mielenkiintoista tietoa. Ja sitäpaitsi jokainen myynnistä saatu euro on kotiinpäin.

Tästä Esko Arosta vielä muistikuva. Hän nousi aina seisomaan Kulkusten joulukonserteissa 1990-luvulla kun laulettiin Maa on niin kaunis-laulun viimeistä säkeistöä. Ja muu yleisö hänen mukanaan.




2 kommenttia:

Ama kirjoitti...

Vai oli hänkin kuoronjohtajamme. Ja vain 16 laulajaa. Se on aika vähän ...

Harmaaparta kirjoitti...

Viveressä on 12 laulajaa ja soi kuin unelma.