Lauluisku Aschanin kahvilaan

Ennen joulua kiersi netissä pari Youtube-pätkää, joissa kuorot tekivät Yhdysvalloissa lauluiskuja tavarataloihin ja ravintoloihin. Sellainen on myös blogissamme tuotu esille.

Siitä syntyi ajatus, että teemme samoin. Nyt kun vappu on tulossa ja on häähumua ja siis juhlaa tiedossa päätimme iskeä.

Hansakeskuksen Aschanin kahvila, siinä rullaportaiden yläpäässä kun tulee sisään Kauppahallia vastapäätä todettiin hyväksi kohteeksi, kahvilalla on pöytiä myös tasanteella kahvilan ulkopuolella ja seinä on pelkkä aukko tasanteelle päin.

Tasan kello 12 se alkoi, muutama laulaja oli jo nauttimassa kahvia kun muut tulivat eri suunnista. Iriselina ja Kaarina tulivat paikalle, Arja yhtyi heihin ja laulettuaan hetken koko kuoro yhtyi lauluun, eri suunnista. Kuoroasetelmaan ei menty lainkaan. Suurin osa lauloi siellä tasanteella, pari ihan kahvilan sisäpuolellakin. Stereovaikutelmaa siis.

Gunnar lauloi kuten kuvasta näkyy pöydästä, ääntä tuli siis eri suunnista.

Lauloimme näin tulevan vapun kunniaksi moldovia-laisen Juomalaulun. Tuli taputuksia. Haapakosken Seppo oli haalari päällä mukamas tekemässä sähkötöitä kun aloitimme, hän paljasti sitten Kulkusten merkin haalarin alta, kertoi hieman hämmentyneille kahvilavieraille mitä porukkaa me olemme ja mainosti ensi tiistain laulajaisia. Ainakin yksi lippu myytiin.

Lauloimme vielä blogin kirjoittajan laulun Kohta sulaa lumi ja jää. Nyt sen uskaltaa jo laulaa, kohta kevät koittaa laulun sanoin on nyt ihan totta. Vihdoinkin pitkän talven jälkeen.

Kiitos kuorolaisille, tämä temppu onnistui hienosti ja hauskaa oli. Seuraava tapahtuma tiistaina.

Pölyn laskeuduttua

Elämää on Suomen paras kuoro -kisankin jälkeen. Viime viikolla palattiin arkeen ja lähdettiin kevät/kesäkonsertteja kohden. Hämmästyttävää oli että harjoituksissa oli hyvin rauhallista ja pulinat alkoivat vasta hiukan ennen yhdeksää. Oli hienoa kun työskenneltiin niin määrätietoisesti.

Mitä kisasta jäi käteen. Olen miettinyt sitä viikon, pari. Kulkuset tunnetaan nyt koko Suomessa, jos ei muusta niin ainakin akateemisesta groovesta. Eräs ystäväni laittoi nassukirjaan seuraavan kommentin: "Olettepa sangen hyviä kuin ovat muutkin. "Vanha Kili-Kili-kuoro" on muovautunut hienolla tavalla, ja loikannut "Cantabile" suomalaisten sekakuorojen eturiviin." 

Tästä on mielenkiintoista jatkaa eteenpäin. Jos ja kun jaksamme jatkaa yhtä määrätietoisesti eteenpäin niin hyvä tulee. Se vaatii paljon työtä ja paljon laulamista yhdessä. Kulkuset on hyvä kuoro ja meidän tulee se muistaa koko ajan.

Tahdolla ja tunteella eteenpäin!

Suomen paras, Kulkuset

Suomen Paras, Kulkuset !!!

Näin kun on hiukan saanut etäisyyttä lauantaista ja ehkä voi jo ajatellakin selkeämmin tai sitten ei…

Olipa mahtava päivä. Lähdimme matkaan hiukan seitsemän jälkeen lumisateessa. Tunnelma bussissa oli käsinkosketeltava, selkeästi jännitystä ilmassa.

Homma polkaistiin käyntiin samantien. Meikkaajamme Mirja Nystedt ja Eeva Pesu aloittivat pohjien tekemisen jo bussissa. Pitihän kuoron myös näyttää hyvältä, eikä vain laulaa hyvin. Pohjat laitettiin sekä miehille että naisille ja valokynää ja vaikka mitä.

Mirja Nystedt tekee Matista erityisen kaunista.

Tässä Eeva Pesu kyljellään kun en osannut pyörayttää kuvaa oikein päin

Ylelle tultiin 9.20, Vanajan Laulun kanssa yhtä aikaa. Siinä olimme aulassa "keski-ikäiset" sekakuorot yhdessä odottamassa omaa runneria ja harjoitustilaan pääsyä. Runnerit tulivat paikalle tuotanto-Tiinan kanssa täsmällisesti 9.30 ja  sitten siirryimme harjoitustilaan, joka oli makee iso musiikkistudio lauteineen kaikkineen. Äänenavaus alkoi välittömästi ja harjoittelemaan päästiin jo ennen tehtävänantoa.

Äänen avaus alkoi...

...näin ihanassa tilassa.

Tehtävänanto tapahtui klo 10.00 (tai itse asiassa jo vähän ennen). Muut kuorot, siis Vanajan Laulu ja Ruppukuoro, tulivat mukaan harjoitustilaamme ja tuotantoyhtiön väki esiteltiin meille. Marcus kävi läpi päivän kulun aikatauluineen ja vihdoin saatiin tähtiartistin biisi, joka oli – ei niin suuri yllätys -  ”Hyvää ja kaunista”. Ja eikun harjoittelemaan. Saatiin homma ihan hyvään hanskaan, omasta mielestämme, stemmat osattiin jo melkein ulkoakin. ”Uukkausta” tuli vain kertsiin ja hyvä niin.

Seuraavaksi siirryimme studioon souncheckiin.

Tässä äänimies ja Ako Kiisken johtama house-bändi

Studio oli kyllä paljon pienempi kuin miltä se telkkarissa näyttää. Tässä kohtaa tuli oikeastaan vasta ensimmäiset isommat perhoset vatsaan. Lauloimme käyntikorttia ja äänimiehet tarkistelivat  tasoja. Omaa kilpailubiisiä harjoiteltiin orkesterin kanssa. Se oli hyvin mielenkiintoinen kokemus… Ei meinaan ihan heti mennyt orkalta homma putkeen. Satu kävi muutamaan otteeseen keskustelemassa Ako Kiisken kanssa ja orkan sointi parani mukavasti, vaikka kappaleemme soolokohdassa olikin vielä tosi kolmijakoinen komppi. No, orkka lupasi seurata kuoron liidiä.

Sitten saimme mennä syömään. Sadun sanoin ”jos jonkun nyt täytyy syödä…”

Ruokailun jälkeen alkoi viimeistelyharjoitus ja harjoitus studiossa tähtiartistin kanssa, sen jälkeen pukeminen ja meikkaaminen. Niin ja tietty se kenraaliharjoitus…

Harjoitus tähtiartistin, Pauli Hanhiniemen kanssa, oli hauskan shokeeraava ja jätti hiukan huteran olon. Bändi ja solisti oli miksattu niin ylös ettei laulaessa kuullut omaa eikä kenenkään muunkaan ääntä. Oli tosi vaikeata irrottaa laulustemma tähtiartitistin rytmistä ja muuntua brummaajaksi. Lähdimme hiukan huterin jaloin ja sekavin ajatuksin kahvioon harjoittelemaan säestystä uudelleen. Oli Luojan lykky, että  Cittarista päivää aiemmin hankittu Kolmannen Naisen kokoelmalevy oli mukana, kiitos Juhan ja Teron. Vetäisimme kertsin ainakin kolkyt kertaa ja niin oli rytmit kohillaan ja kaikilla nyt vähän varmempi olo.

Kenraalissa mentiin sitten koko ohjelma läpi siinä järjestyksessä kun se oikeastikin suorassa lähetyksessä tehdään. Timo valitsi  lähetykseen haastateltavat henkilöt erikseen etukäteen. On se kyllä hyvä, että Koivusalokin tietää kuka on se hiljainen flikka Turusta…

Kenraali meni meidän osaltamme suht hyvin ja Tomi Metsäketo pyysi orkkaa vielä hiljentämään laulussamme, hyvä Metsäketo ! Kuulimme muidenkin kuorojen biisit. Ruppukuorolla oli ”Keltainen” ja Vanajan Laululla Tavaramarkkinoiden ”Kevät”. Kivoja sovituksia molemmat, mutta varsinkin se ”salmiakkikappale”. Tuomarimmekin  olivat jo paikalla. Sadun mukaan kenraali oli (ja on) hyvin tärkeä tilaisuus lopputuloksen kannalta.

Sitten alkoi loppurutistus ja keskittyminen h-hetkeen. Kata ja Harmovaaran Matti kävivät suorassa nettilähetyksessä edustamassa ansiokkaasti kuoroamme. Tämä olisi kiva nähdä joskus.

Suoraan lähetykseen oli enää hyvin vähän aikaa, kun seisoimme portaissa odottamassa. Itselläni oli suhteellisen tyyni olo, osaamme ja tulkitsemme ja olemme muutenkin valmiita. Juuri sopivasti oli adrenaliinia kehissä. Koivusalo lämmitteli yleisöä studiossa.

Marssimme studioon tyylikkäinä, kuten aina, ja hymy huulilla kuin missit ikään (siis vain kuoron naiset, lat.huom.)

Sitten odottelimme kaikessa rauhassa lauteilla suoran lähetyksen alkamista. A-kuoron oli helppo hymyillä kun meillä oli aloitusetu. ”Yhteinen sävel” kaikui raikkaasti ja rohkeasti. Käyntikortti ”Voi kun loit minua luoja” laulettiin hyvin, tunteella ja hienosti. Mielenkiinnolla odotin jo tässä vaiheessa, että pääsen kototelkusta näkemään tuloksen.

Sitten pulssi jo hiukkasen nousi, tuli biisinvienti-insertti ja oli muistaakseni 1 minuutti ja 40 sekuntia kilpailukappaleen esittämiseen. Kuoro keskittyi ja haki sopivaa tunnelman, kukin laulaja omasta itsestään. Yleisön hurratessa orkan kosketinsoittaja antoi äänet ja siitä se lähti. Satu ylitti itsensä ja kuoro ylitti itsensä ja antoi kaikkensa. Laulu soljui ihanasti. Naiskuoro-osuus meni paremmin kuin harkoissa.

Sydän tykyttäen odotimme tuomariston kommentteja. Täytyy sanoa, että juuri tässä hetkessä, maanantaina päivällä, en edes kunnolla muista mitä kaikkea sanottiinkaan. Tomi sai Walt Disney kuvia, Seppo Murto puhui sovituksesta, dynamiikoista ja miesten puutteesta ja Hiatene ainakin englannin lausumisesta. Onneksi kommentit ovat tallennettuna digiboxissa.

Sitten tuli muiden kuorojen vuoro.

Tuli Jos-nyt-pitäisi-valita-suosikkikuoro-mitä sanoisit -vaihe. Tunteet paloivat isolla roihulla aivan varmasti kaikilla kuorolaisilla kun kaikki kolme tuomaria valitsivat Kulkuset suosikikseen väliarviossa. Siinä vaiheessa tuntui jo ihan siltä että nyt mennään semifinaaleihin.

Sitten se kriittinen paikka, tähtiartistin brummaus. Harjoitus auttoi aivan selvästi. Saimme rytmit suht kohilleen ja joraus oli päätähuimaavaa ja Pentti H. tykkäs kovasti.

Siinä se sitten oli. Yleisöäänet jännitettiin ensin ja sitten tuomariäänet, jotka tuli meille. Täytyy sanoa, että kun loppulaulua varten sain mikin käteeni niin annoin palaa ja varmasti antoi Teijakin. Ei varmaan mitään fortissimoa pienempää nyanssia.

Seppo Murto antamassa loppukommentteja.

Pentti näyttä miten englannin kieli soljuu

Pukuhuoneessa oli ihan mieletön meininki. Säpinää, kuohujuomia, iloa, riemua, haleja ja kaikkea. Toiseen ovensuuhun ilmestyi Hietasen Pentti joka kehui edelleen groovea ja piti pienen palopuheen englannin ääntämisestä. Ihanaa että nyt tuli ohjetta "kodin" ulkopuoleltakin. Toiseen ovensuuhun ilmestyi Seppo Murto, mutta itse en kuullut Sepon kommentteja kun olin Penan reunassa.

Sitten vielä biisinanto ja kotimatka oli edessä. Puhelimet paukkuivat onnitteluja ja olisikin ihanaa jos saisimme koottua onnitteluista tietokannan, jäisivät sitten kirjoihin ja kansiin.

Timo tuo biisiä semifinaaliin.

Kuoro sulattelee kappaletta semeissä

Onnea Kulkuset!

ja onnea myös semifinaaleihin! Olitte ehdottomasti paras kuoro kolmesta, oli yleisöäänet sitten mitä hyvänsä.

Suomen paras kuoro 2011

No niin nyt se alkaa, tämän vuoden kisa. Kulkuset kävivät karsinnoissa Tampereella ja kuoro valittiin jatkoon. Kulkuset on TV2:ssa lauantaina 19.3. Kulkuset saa tuoda studioon oman yleisönsä, viitisenkymmentä katsojaa. Veikkaan, että kannustavaa joukkoa on helppo koota. On tämä niin iso tapaus näillä turuilla. Melkoinen hanke Kulkusilta, hattua nostan!
Blogikirjoituksia odotetaan kisaan valmistautuvilta kuorolaisilta!

Huom! Klikkaa otsikkoa niin pääset tapahtumasta kertovalle ylen sivulle.

Vahdinvaihto

Kulkusten kunniapuheenjohtaja Jouko "Jokke" Kerrola ja hänen vaimonsa Terttu Yli-Torppa-Kerrola lahjoittivat vuonna 1993 Kulkusten täyttäessä 75 vuotta taulun. Se annettiin Seniorikuoron johtajalle ukaasein, että kun johtaja lopettaa, niin se aina annetaan seuraavalle johtajalle. Taulun takana on johtajat merkitty; Markku Lulli-Seppälä, Mikko Kaikumäki ja Päiviö Kangas ja he ovat vuorollaan siirtäneet taulun eteenpäin ja vastaanottaja on kuitannut sen.

Aktiiviset Kerrolat tunnettiin muuten kuoromaailmassa nimillä "Herra ja rouva Kulkuset."

Taulu on grafiikkaa ja kuvaa Turun Aninkaistenmäkeä 1880-luvulla.

Päiviö Kangas oli joulun ja uuden vuoden Espanjassa ja ehti vasta nyt kuoroharjoituksiin. Tiistaina 18.1. oli vahdinvaihto ja Päiviö luovutti johtajan taulun Arjalle, uudelle johtajalle.



Tilaisuutta juhlistettiin harjoitusten kahvitauolla asiankuuluvasti lasillisella kuohuvaa juomaa.


Ensin emäntä Hilkka kaatoi sitä laseihin ja sen jälkeen johtajat skoolasivat. Huomatkaa, että vaikka muilla oli muovilasit, niin johtajat joivat kristallilaseista!


Ja sitten harjoittelemaan Kiiriminna-räppiä. Se oli useimmille ihan uusi tuttavuus, bloggaaja on kyllä ollut laulamassa sitä Sekakuoropäivillä Naantalissa vuonna 2005, joll0in Marjukka Riihimäki laulatti sitä koulutuksessaan. Kulkusista oli monta mukana, korjatkaa vuosiluku jos muisti vanhalla miehellä pettää.

Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa

Turku Åbo 2011. Euroopan kulttuuripääkaupunki. European Capital of Culture. Europas kulturhuvudstad.

Noin 350 laulajaa lauloi vuoden avajaisten suurkuorossa ja Kulkusista ja Seniorikulkusista oli tarkemmin laskien melkein 40 laulajaa mukana. Hieno suoritus.

Ryhmäkuvakin yritettin kulkuslaulajista saada aikaiseksi, mutta bloggaaja oli ottanut pikkukameran mukaan ja unohtanut miten salama laitetaan päälle. Ilman valoa kuva tärähti, ei saisi kuvaaja sen enempää kuin kuvattavatkaan liikkua. Olisi pitänyt varoittaa kaikkia. Näkee kuitenkin että meitä oli monta, vaikka kuulemma pari oli tässä vaiheessa vielä pukemassa haalaria päälle. Ei ole helppoa kun alla on paljon lämmintä vaatetta. Onneksi on sentään muutama muu kuva tarttunut aika hyvin muistikortille.


Keskiviikon harjoitukset ja perjantain kenraaliharjoitukset pidettiin ja taito kasvoi ja opittiin tietämään mitä meidän pitää tehdä. (Koska olimme telakan tiloissa melkein Aurajoen suulla ja vastapäätä Suomen Joutsenta ja lähellä Linnaa olisi kai näitä treenejä pitänyt kutsua kenraaliharjoitusten sijasta amiraaliharjoituksiksi?)

Suuri avajaispäivä oli 15.1.2011. Jo kun tulimme ennen kello 17 käveli koko matkan väkeä pitkin jokirantaa kohti Forum Marinumia. Meidänkin tunnelmamme nousi ja odotukset kasvoivat.


Vaikka esiin-tymisasuja eli telakan haalareita varten oli otettu mittaa jo keski-viikkona oli niiden päälle pukemisessa ja sovittamisessa kova homma. Todellisia miesten kokoja ei ollut (vain alle satakiloisille, "neuvolan vaa'assa punnittaville") ja niin bloggaaja ja joku muukin jäi ilman haalaria. Joku toinen taas melkein upposi omaansa.

Syy siihen miksi kuvat ovat kelta-sävyisiä on, että hallin valaistus oli tällainen. Tai ainakin kamera luki sen tällaisena enkä ole saanut sitä korjattua.

Taisivat ne kuoron tenorit aloittaa laulun ja kohta oli
monta laulajaa muistakin kuoroista harjoittelemassa. Kuvassa Matti nuotit kädessä ylhäällä ja kai se johti siihen, että häntä seurattiin. Minna on ihan eri kerroksessa.

Kohta kuului huuto "uudestaan" ja niin laulettiin taas uudestaan. Harjoitus tekee väsyneen mestarin.

Suurissa produktioissa on aina odottelemista. Niin nytkin. Onneksi löytyi juttukavereita ja kuviakin tuli otettua muistoksi. Joillekin jäi vain muistikuvia.

Bloggaaja siirtyi tässä vaiheessa ulos hallista. Siellä oli nimittäin alkamassa Aurajokisinfonia, jossa pitkin jokivartta kirkonkellot ja laivojen sireenit soivat sekä vielä Arma Aboan vanhat tykit jysäyttelivät paukkujaan. Tuonne telakan rantaan kuuluivat erittäin hyvin Boren ja erään vastarannalla olevan laivan sireenit. Eri korkeudella puhalsivat, alavireinen terssi välillä ja välillä joku toinen intervalli. Välillä kuului myös tykinlaukaus, mutta se oli pientä verrattuna siihen mitä myöhemmin tulemaan piti.

Tässä STX:n telakan tytöt ja pojat nauttivat sinfoniasta. "Pebat" ja Bore, sulava-linjainen höyrylaiva.

Kuvata piti myös ulkona torvien soidessa. Mutta torvet vain soivat, eivät ole kuvassa, tässä vain fiksuja ja tyylikkäitä laulajia.








Näissä kuvissa on monella oranssi pipo tai kaulahuivi tai vaikka käsivarsinauha. Oranssi on kulttuuripääkaupunkivuoden tunnusväri. Turku palaa.

Ja takaisin vielä harjoittelemaan. Vieläkin vaan Matilla ja Arilla nuotit kädessä. Kyllä ne nyt viimeistään pitää laittaa taskuun. Kuvasta näkee myös että Tuijan päätä ei palella. Kannatti varustautua kunnolla, kun ulkona oli - 17 astetta.














Tämän harjoituksen jälkeen Lehtovaaran Timo piti viimeisen äänenavauksen ja läpilaulun ja sitten marssimme paikoillemme. Välillä mentiin kovaa ja välillä seisoimme, odotimme ja palelimme. "Tulevat armeijan ajat mieleen" oli monien kommentti.

Show oli upea. Marssimme vuorollamme "kaltevalle pinnalle" ja lauloimme niin kovaa kuin jaksoimme. Matkaa vastarannan yleisöön oli paljon ja ämyrit joista CCA:n nauhoitus tuli olivat todella kovaa päällä. Oli kai väännetty nappulat "kaakkoon", niin että ääni oli kuulemma ihan särkynyt siellä Forum Marinumin puolella. Ei tainnut meidän hienoa live-lauluamme kuulla kukaan muu kuin edessämme lippuja heiluttaneet meripartiolaiset.

Lisäksi shown jälkeen saivat tytöt kuulla kännykässä, että kuoro näkyi vain takaa päin kun me marssimme ohi kameran. Sitähän valitettiin että oli niin paljon vaatetta päällä että linjat näyttivät leveiltä. Ikävää!

Pitäisi saada esittää laulu uudestaan. Olisiko Kulttuuripääkaupunki-vuodella myös päättäjäiset?

Loistava ilotulitus päätti esityksen. Kaikki altot eivät olleet ehtineet pois esiintymislavaltamme kun jo rupesi paukkumaan. Me näimme rannalta ilotulituksen todella hyvin lähietäisyydeltä ja kuulimme kunnon paukut. Korvatulppiakin jaettiin, mutta mahtoiko monikaan käyttää niitä, kädet korville välillä ajoi saman asian.

Matkalla takaisin telakkahalliimme kuvasin kuorossa mukana olleet entiset kulkusaltot Virpin ja Marketan. He ovat nyt mukana kulttuuripää-kaupunkivuoden ohjelmaan kuuluvassa Keski-ikäisten Hairissa. Kovin kehuivat ja mainostivat esitystä. Kerroin että olin viime keväänä Lontoossa katsomassa Broadwayn uusintaproduktiota joka siirrettiin Lontooseen. "Siellä nuoret ja nätit tytöt, niin mustat kun valkoiset tanssivat välllä tissit paljaana, joten taidan jättää nyt tämän väliin." Siihen nämä tytöt sanoivat, että tämä Turun esitys on ihan erilainen. Epäilemättä! Mietitään nyt vielä.

Oli ihanaa laulaa näin suuressa porukassa. Tunnelma, fiilis, oli hieno ja parasta oli mielestäni sellainen yhteisöllisyys joka syntyi näinkin lyhyessä ajassa. Seuraavan kerran saadaan laulaa näin suuressa porukassa varmaan laulujuhlilla Kuopiossa 2012. Vai miten on, oi suuri kuoro- ja festivaalipäällikkö Sirkku?