Vuosisatainen rakkaustarina

Vuosisatainen rakkaustarina oli teemana Kulkusten kevätkonsertissa 24.5. pitkät perinteet omaavalla Uittamon tanssilavalla. Tämä oli rohkea veto ja se onnistui kyllä ihan täydellisesti. Sää oli kuin morsian, kaunis ja lämmin, sali oli täynnä yleisöä, eikä Kulkusten laulu jättänyt toivomisen varaa.  Ai niin, meinasin unohtaa, ennen konserttia tarjottiin pääsylippuun sisältyvä lasi kuohuviiniä, joka mukavasti nosti tunnelmaa ja kirvoitti ihmisten kielenkannat.

Ennen konserttia viihdyttiin pihalla. Tutut tapasivat mukavissa merkeissä.

Senioreja. Marre Johnsson,Liisa ja Hannu Seppälä ja Terttu ja kunniapuheenjohtaja Jouko Kerrola.

Lisää senioreja, Arja Lyly ja Markku Aarikka.

Arvatkaa kuka laulajista on menossa lavalle ja ketkä istuvat yleisössä!

Bloggaaja sai voita molemmin puolin leipää. Anskun ja Johannan kanssa on mukavaa odottaa konserttia. Bloggaamisella on hyvät puolensa!

Juha, Jokke ja Harri bassoista valmiina.

Louise Kivivirta laulaa senioreissa.  Iloinen ilme.

Erinäisiä huomioita kuoron pukeutumisesta lavakulttuurin mukaisesti:

Altot Hanna ja Sirkku suosivat pilkullista ja mustavalkoista.

Altto-Päivikki laittoi punaisia palleroita.

Mustavalkoista pilkkua löytyi myös sopraanoissa.  Tässä Anneli.

Konsertin olennainen osa oli se, että Marja Tuohimaa kertoi välillä mukaansa tempaavasti lavan  historiasta ja ihmisten kertomuksia suhtestaan lavaaan ja tapahtumista siellä.  Marja teki kolmisen vuotta sitten aiheesta pro gradu-tutkielman ja haastatteli useita ihmisiä.

Konsertin musiikki oli noin sadan vuoden ajalta. Sibeliuksen Rakastava-sarjasta 2000-luvun iskelmämusiikkiin. Rakkaudesta on aina laulettu, mistäpä muustakaan?

Kulkusten  säveltäjä- ja sovittajaguru Ari Törmä oli ahkeroinut. Oma sävellys ja kolme uutta sovitusta. Nostan hattuani eli siis New York Yankees-lippistäni. Kissanainen, Kevät ja Me ollaan ne uusina sovituksina ja oma sävellys Merenrantaan, josta pidin paljon. Kissanaisessa pyydettiin kuuntelemaan kaikuja Vaaleanpunaisesta pantterista ja Ipaneman tytöstä.  Löytyiväthän ne.

Liisa Akimoffin Kevät kertoo paljon keväästä ja rakkaudesta, nuoresta rakkaudesta:  "Sinä tarjosit vain salmiakkia, minä olin hölmö, panin peliin koko elämän". Elämä on.

Istuin reunassa ja balanssi oli heikko, iso kuoro joutui levittäytymään isolle alueelle ja bassot jyrisivät edessäni, toisen pään sopraanoja ei kuullut niin hyvin.  Tauon jälkeen kuoro asettui pienemmälle alueelle ja klassisesti reunat kaarsivat hieman sisään päin. Kas, soundi oli aivan erilainen. Sääli ettei näin tehty alusta alkaen.

Kun yleisö ei tullut takaisin tauolta niin käytiinkö kutsumassa?  Ei, vaan ruvettiin fiksusti vaan laulamaan. Niin tultiin paikalle. Kaikki eivät tietenkään ymmärtäneet, että laulun nimi oli"Kom". Hieno oivallus!

Mitä vielä kertoisin? Ehkä sen, että Heidillä oli äänensä kanssa vaikeuksia ja Teija Jarhio antoi alkuäänet.  Hänellä on rutiinia siinä.

Solistit pitää mainita, Maarit Lindblom ja Juha Laakso lauloivat nautittavasti.  Siihen olemme tottuneet.

Solistit

Lopussa ei ollut kukitusta, vaan sukitusta. Kiitoskukat olivat vaihtuneet kiitossukkiin.  Suomen kesän juhannus (sadetta, yhdeksän astetta "lämmintä") vaatii villasukkia!

Tässä ei harrasteta lavalle sopivaa paritanssia tyttöparissa, vaan Heidi saa sukkansa.

Ari Törmä jäi ilman sukkia.  Vieressäni istunut rouva pahoitti siitä mielensä:  "Hän olisi ansainnut sukat. Hän oli tehnyt paljon enemmän työtä kuin solistit"!  Vinkki Sirkulle; Ari olisi kuulemma mielellään ottanut punaiset sukat.

Perinteinen kuoroselfie otettiin nyt konsertin jälkeen.

Kiitos kaikille. Kuoronjohtaja Heidi on syystäkin tyytyväinen. Minäkin olen.

Puu sai linnunpesän

SenioriKulkusten kevätkonsertit pidettiin 15.5 Vanhalla Raatihuoneella. Konsertteja oli kaksi ja onnneksi oli, sillä ensimmäinen konsertti oli melkein täynnä ja toisessa ei tainnut vapaita paikkoja enää olla lainkaan. Kerta kerran jälkeen saamme aina täyden salin. Ajatelkaa mikä fiilis on silloin laulaa!

Konserttien nimenä oli Puu sai linnunpesän.  Se on Arja Lylyn Risto Rasan teksteihin säveltämän laulun nimi.  Arja on tehnyt laulusarjan, kahden laulun kantaesitys oli nyt ja kaksi muuta laulua kuullaan sitten 1.10 Sigyn-salissa, kun SenioriKulkuset pitävät 30-vuotiskonsertin. Näin konsertin juontaja Jussi Toivonen kertoi ja toivotti tervetulleeksi konserttiin.  Toivottavasti päivämäärä menee suoraan kalenteriin, Sigyn-sali olisi näillä nyt paikalla olleilla jo puoliksi täynnä.

Herra bloggaaja oli lähettänyt mainoksia sähköpostilla ystävilleen ja pyytänyt samalla anteeksi sitä, että toivoimme sadetta ja kylmää viikonlopuksi, muutenhan väki kaikkoaa mökeilleen. Toiveet olivat toteutuneet.  Ester, sateen jumalatar, vuodatti runsaasti vettä kun aamulla heräsimme. Toinen Arjan uusi laulu on nimeltään Sateinen aamu. Hienosti ennakoitu!

Kun tulimme saliin oli näkymä ikkunan läpi tällainen. Todella sateinen aamu.

 Tässä kuorolaisia ennen konserttia, avattiin ääniä ja harjoiteltiin.

 

 

Oma bändi Arja, Hannele ja Markku säesti pari iloista valssia ja yhtä tangoa.

Seppo viritti videokameran.

Naiskuoromme KulkusSiskot harjoitteli.

Konsertin punaisena lankana olivat Risto Rasan runot, joita Leena Haulisto luki laulujen välillä. Runot ja laulut nivoutuivat yhteen.  
 

Tässä Leena lukee runon ja Arja ja kuoro odottavat vuoroaan.

Konsertti oli erittäin monipuolinen, kuorolaiset esiintyivät isona kuorona ja pienempinä kokoonpanoina.  Seppo Haapakoski ja Timo Uusikylä lauloivat upeat soolonumerot. Konsertin aikana tuli taas kerran mieleen, että kuoro saa olla erinomaisen tyytyväinen siitä, että se on saanut näin hienon johtajan ja hienot varajohtajat. Kuoron johto ja säestys hoituvat loistavasti.
 

Mieskuoromme KulkusVeikot

Mieskvartetti NeliVeto

Puu sai linnnpesän. Solistit Hannele ja Timo.

Loppulaulun ja aplodien jälkeen senioritoimikunnan puheenjohtaja Marja Tuohimaa astui esiin ja kertoi, että koska tänään on Kaatuneiden muistopäivä, niin kuoro haluaa kunnoittaa sitä laulamalla ylimääräisenä Suomalaisen rukouksen. Monella kuulijalla oli tippa silmässä kun poistuivat.
 

Marja kiittää ja kertoo ylimääräisestä.

Kun olin ottamassa ennen toista konserttia raitista ilmaa - salissahan oli todella lämmintä ja kosteaa  - sisään aulaan tuli kaksi rouvaa, jotka sanoivat etteivät osta ohjelmaa koska lehdessä luki että konserttiin on vapaa pääsy. He nyt vaan ovat näin nuukia. Totesin, että ilmaista on, mutta kymppi tekee hyvää köyhälle kuorolle ja käsiohjelman kanssa pysyy paremmin kärryillä siitä mitä konsertissa tapahtuu ja kehotin ostamaan vaikka yhteisen ohjelman.  Näin he olivat sitten tehneet ja konsertin jälkeen rouva tuli sanomaan minulle, että kyllä todella kannatti ostaa ohjelma näin hyvään konserttiin! 

Oli ilo laulaa hyvässä kuorossa kaksi hienoa konserttia. Mutta myönnettävä on, että aika raskasta se vanhalle herralle oli.



 

Kulkuset lauloi keskustassa

Kulkuset lauloi maanantaina 9.5 Yliopistonkadulla ja Hansatorilla.  Samalla mainostettiin tulevaa Nordklang-tapahtumaa. Sitä valmistelemassa on monta Kulkusista.

Ensimmäinen keikka oli kello 17 kävelykadulla. Aurinko helli turkulaisia, lämpöä oli 22 astetta varjossa. Kovin kiireisiä nämä turkulaiset, kuoro lauloi hienosti, mutta aika harva jäi kuuntelemaan.  Sääli. 

Tässä otoksia Yliopistonkadulta.

Katariina kävi välillä videoimassa.

 

Sitten kovalla kiireellä sisätiloihin, jo kello 17.20 laulu alkoi Hansa-torilla. Ohjelmassa oli Jussi Chydeniusta, Teemu Tommolan sovitus On suuri sun rantas autius, pari laulua Riian fesitvaaleilta. Lisäksi bloggaajalle aivan vieras biisi, Me ollaan ne, kuulemma Kolmas Nainen-yhtyeen ohjelmistoa. Vanha herra on laiska radionkuuntelija. Hieno sovitus. Arvaan että tämä kuullaan Uittamon lavalla 24.5. Sinne kaikki kuuntelemaan!

Hansa-torilla oli enemmän yleisöä, ehkä tuo kuuma aurinko ulkona ajoi ihmiset sisätiloihin?  Tässä kuvia Kulkusista siellä.

Kaksi tuolia kunniavieraille (?) ja esitaputtajille. Toisessa Janniina, toinen bloggaajaa varten. Joka kuitenkin juoksi paljon kameran kanssa.

Katariina esitteli kuoron ja mainosti Nordklangia.

 Toivotaan että joku innostui saamistaan mainoksista ja tulevat joko laulamaan tai kuuntelemaan Nordklangiin. Tai sekä että kuten Katariina sanoi.

Tässä Nordklangin kanssa ahertavat.

Laulutuokiot olivat ohi ja laulajat lähtivät omille teilleen.  Joku viemään Nordklang-rekvisiittaa toimistolle, Viveren laulajat harjoituksiin ja suurin osa kotiin tai kauppaan. Ihanaa iltaa oli paljon jäljellä ja jääkiekko alkoi telkkarissa vasta kello 20.

Ennen kun erottiin otettiin muistoksi kaksi kuorokuvaa. Yksi, jossa näkyy myös ympäristöä ja yksi, jossa oli edellistäkin kuvaa vielä enemmän iloisia ilmeitä.

 

En tainnut kertoa että esiintymisasuissa oli teemana musta ja punainen.  Huomasiko kukaan?