Joulu varisi jo puusta.

SenioriKulkuset ovat nyt neljä vuotta pitäneet jälkijoulukonsertin. Loppiaisen aikaan on huomattavan paljon vähemmän joulukonsertteja kuin ennen joulua. Jostain kumman syystä.

Tänä vuonna  konsertin teemana oli Joulu puusta variseepi. Hienon ja oivaltavan mainoksen ja käsiohjelman oli tehnyt bassomme Seppo Haapakoski. Taas kerran kiitämme!

 

Johtajamme Arja Lyly kävi Turun Kaupunginorkesterin Sing along-konsertissa ja huomasi, että sama teema kyllä sopii myös kuorokonserttiin. Niinpä tuttujen laulujen sanat painettiin käsiohjelmaan ja kuorolaiset lauloivat stemmojaan muun yleisön joukossa. Toki sellainen joka osasi stemmoja sai laulaa myös niitä. Tämä toimi erinomaisen hyvin laulussa Maa on niin kaunis. Moni paikalla ollut oli vuosien varrella laulanut jotain ääntä seka-, mies- tai naiskuorossa. Kaikkihan ne sointuvat yhteen.

Vanhan Raatihuoneen sali täyttyi kaksi kertaa iltapäivällä 3.1. Tuolit oli järjestetty poikkeavalla tavalla ja kuorolaiset istuivat yleisön joukossa. 
 

Tässä valitaan vielä mihin kuorolaiset menevät istumaan.

Tältä sali näytti. Vasemmalla Kulkusten puheenjohtaja  Harri mukana laulamassa bassojen kanssa. Punaisessa paidassa edessä entinen kulkusbasso Hannu Meristö. Hän oli jopa pukeutunut kuoron teeman mustaa  ja punaista mukaisesti.

KulkusSiskot laulavat ja Marjatta Sigfridsson johtaa.

Arja säesti.

Timo laulaa.

Konsertti päättyi Tiernapoikien esitykseen. Tiernapoikina esiintyivät Terho Simola, Jussi Toivonen, Hannu Seppälä ja Ilkka Lindroos ja he lauloivat kvartettisovituksia. Muutamaan tuttuun tiernapoika-lauluun sai yleisökin tulla täysin rinnoin mukaan.

Komeat ja komeasti laulavat tiernapojat. Huomatkaa että murjaanien kuningas on niin hieno mies, että hänellä on solmio ja kaikki.

Arja oli suunnitellut että konsertti kestää tunnin ja kun ensimmäinen päättyi näytti puhelimeni aikaa 14:00.  Tämä on ammattitaitoa. Toinen kesti hieman kauemmin, yleisö pyysi ylimääräisen. Ja kuoro heltyi.

Jäi sellainen fiilis, että ensi vuonna jälkijoulukonserttimme toteutetaan aivan saman konseptin mukaan. Se todella toimi! Yleisö kehui, tunnelma oli hieno, kuoro nautti ja sali täyttyi. Mitä muuta voi toivoa?

Joulujuhla Hansa-salissa konsertin jälkeen

Kulkusten upean joulukonsertin jälkeen oli aika suunnata Hansa-saliin, koska energiavarastot olivat jo aika vähissä. Sinne juhlapaikkaan siis autoilla tai vaikka jalkaisin, matka ei ole pitkä, tosin siinä on kukkula välissä ja senkin voi kiertää. Valitettavasti olimme hieman etuajassa, mutta juomaa sentään onneksi sai.

Juhlan aloitti kalevalaiseen tapaan Suomisen pariskunta hienolla esityksellään. 

Saimme myös kuulla pöytäänastujaislaulun ennen ruokailua.

Ruoasta ei voi sanoa muuta kuin mitä armeijassa opetettiin: "Herra vääpeli! Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!" Monipuolinen joulupöytä sai ansaittua kiitosta.

Puheenjohtajan pöydässä ruoka maistui

Niin myös tässä pöydässä

Ansiomerkkien ja kiitosten jakaminen on aina osa joulujuhlaa.  Kulkusyhteisössä on paljon kauan mukana olleita ja paljon aktiivisia toimijoita ja heidät huomioitiin. Olemme siinä onnellisessa asemassa että vapaaehtoisia löytyy toimimaan kuoron hyväksi. 

Yksivuotismerkin saajat

Arja ja Ari saivat molemmat 5-vuotismerkin ansiomerkkinä

Arto on ollut mukana jo 10 vuotta.

Tiinalla ja MInnalla tuli 20 vuotta täyteen. Harri oli jakamassa merkkejä, montako vuotta hänellä mahtaakaan jo olla koossa?

Terholle, Helille ja Arille paljon onnea.  Yhteensä 75 vuotta!

Kulkusten hallitus

Senioritoimikunta.  Monivuotinen puheenjohtaja Sinikka väistyy vuoden vaihtuessa.

Kuorot ovat saaneet uusia laulajia viime aikoina, mutta suurin osa on kuitenkin vanhaa vuosikausia mukana ollutta uskollista kaartia.  Kiitos näille laulajille ja uusille laulajille tervetuloa joukkoomme, hyvin olette sopeutuneet porukkaan. Toivottavasti viihdytte jatkossakin!

Kuten arvata saattaa kun kuorolaulajat ovat koolla, niin kuultiin monta musiikkiesitystä. Kulkusissa on vanha tapa, että merkilliset henkilöt eli vuosi- ja/tai ansiomerkkejä saaneet esittävät jotain.

Heidi lauloi musikaalisävelmiä Tiinan säestyksellä.  Molemmat nyt "merkittyjä".

Kilisee, kilisee kulkuset ja Sirpa tulkitsee sen viittomakielelle.

Maa on niin kaunis laitettiin uuteen uskoon. Version nimi on Toivoi retkellä.

Non Troppo Bene ja NeliVeto yhdistivät voimansa.

Vivere esitteli osaamistaan.

Pukkikin vieraili näpsäkän apulaisensa kanssa. Kuten tapana on viime vuosina ollut niin olimme kierrätyslahjalinjalla.

Vanha pukki innostui nuoresta ja nätistä apulaisestaan.

Kuvista kiitokset Anskulle ja Marille.  Bloggaaja sattui pahaksi onneksi juuri silloin olemaan ulkona. 

Illan mittaan väki väheni, raskas päivä vaati veronsa. Parikymmentä urhoollista jatkoi "tappiin asti". Näitä myöhään juhlivia on aina löytynyt kuorosta.  Vuosien harjoittelulla tulee turnauskestävyyttä. Juteltiin, muisteltiin menneitä hauskoja sattumuksia, laulettiin, haettiin baarista suun kostuketta. Yht'äkkiä valot sammuivat.  Pelkäsimme jo että valomerkki tuli etuajassa, mutta ei, eräs laulaja oli löytänyt katkaisijan ja sammutti valot.  Loppuilta istuttiin tunnelmallisessa kynttilävalaistuksessa.

Iloisia ilmeitä. Kyllä Hannun kelpaa.

Ansku kynttilävalossa.

Tunnelmallinen valaistus ja huomatkaa tyhjät vesipullot!

Tero ja boggaaja.

Laulettiin kaikkea  mitä ulkoa osattiin.  Ei ollut nuotteja, eikä niitä olisi nähnytkään. Päivi antoi äänet ja aloitimme joulukonsertin lauluilla. Sitten tietysti aivan pakollisena kuviona Pullon kimppuun ja toteutimme myös laulun viestin.  Valomerkki ja kotiinlähtö seurasivat viimeistä laulua eli Finlandiaa.  Se soi komeasti. Tero epäili, että laulajat "skarppasivat" lopussa.

Kulkusten juhlissa on aina hauskaa. Nimimerkki yli 25 vuotta mukana ollut.

Magnifico joulukonsertti

Tätä kirjoitettaessa eilen eli 12.12. oli joulukonsertti, joka Heidin alkujuonnon mukaan tulee olemaan  fantastico, magnifico.  Ja oli se mielestäni kaikkea tätä. Aivan upea kokemus!

Koko syksyn ajan on harjoiteltu joulukonserttiohjelmistoa, molemmat kuorot omaa ohjelmistoaan ja sitten yhteisnumeroita. Sellainen tutina on ollut, että yhdistetystä kuorosta tulee "se juttu". Kyllä se näin oli, se oli hienon konsertin huippu.

Kokoonnuimme äänenavaukseen ns. Crichton-saliin kello 14. Maarit piti puolen tunnin perusteellisen äänenavauksen.

Harmaaparrat ovat aina tyylikkäitä.  Tässä tenori Matti Harmovaara.

Seniorien mustapaitaista bassorivistöä

Tuskin tarvitsee esitellä kuka on flyygelin takana

Sitten kokeilimme Arjan kanssa aloituksia, kunnes päästiin Sigyn-saliin. Aika suuri osa harjoitusajasta kului logistiikkaan.  Suunniteltiin ja harjoiteltiin, miten mahdumme lavalle, miten miehet telineille, mistä marssimme sisään ja mistä ulos jne. Jäi toki aikaa myös akustiikan makusteluun.


Sigyn-saliin oli myyty lippuja niin aktiivisesti - kiitos kuorolaiset - että vain muutama lippu oli enää jäljellä myytäväksi ovella.  Heti tuntia ennen konserttia ensimmäiset olivat jo jonossa. Upeaa laulaa täydessä salissa.

Ennen konserttia jokainen keskittyi omalla tavallaan, juotiin, syötiin eväitä, levättiin ja varttia vaille oli Heidin kuoroselfien vuoro.

Konsertin väreiksi oli valittu musta ja punainen.

 

Heidi otti kuoroselfien

Tässä joku jo poistuu vauhdikkaasti kuvasta. Iloisia ilmeitä.

 

Backstagella odotettiin ja bloggeri päätti yrittää ottaa selfien tavallisella eli oikealla kameralla. Käy se näinkin ja hienot rakennelmatkin pääsivät kuviin.

SenioriKulkuset aloittivat, sitten Kulkusten laulajat tulivat luomaan yhteisen suurkuoron, Juonnoissa oli kansainvälisyyttä.  Kuultiin suomea, ruotsia, englantia, venäjää, esperantoa, espanjaa, saksaa ja viroa. Eiköhän yleisölle käynyt aika selväksi että tämä kuorojen yhdistäminen oli ainutlaatuinen tapahtuma.  Kiitos juontajille Sepolle ja Päiville, jotka joutuivat töihin vielä tauon jälkeenkin.  Heidi ja Arja hoitivat suomen, ruotsin, esperanton ja espanjan tässä vaiheessa ja saivat sitten keskittyä johtamiseen.  Osaavaa väkeä meillä!

Tauon aikana saimme jo kuulla lämpiön puolella kehumisia.  Tauon jälkeen Kulkuset lavalle, ja sitten taas suurkuoro.  Konsertti päättyi lauluun Kilisee, kilisee Kulkuset. Miten muutenkaan?

Bloggeri kävi kuuntelemassa Kulkusia. Kännykän tekniikka ei oikein ole riittänyt.  Taustalle heijastettiin vanhoja joulukortteja.

Konsertin jälkeen suuntasimme karonkkaan Hansa-saliin.  Hirveän nälkäisinä. 

Kuvia Rallatellen-konsertista

Tässä kuvia SenioriKulkusten  Rallatellen-konsertista 21.10 Vanhalla Raatihuoneella. Lapsia ja lapsenmielisiä oli tullut paikalle sopivasti ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tosin joku hieman pelkäsi Meripeikkoa. Hirmuinen Rölli oli kyllä vähemmän pelottava.

Kuvaaja Kari Eskola.

Täti Monika menossa torille.

Seppo hakee Väinöä. Ja kyllä Väinö löytyi.

On Mikki taas merelle lähtenyt...

Mikki kohtaa Meripeikon.

Ihme ja kumma.

Hirmuinen Rölli.

Sieltä saapuu sairastava Karhun, ei kun karhunpoika.

Kaikki esiintyjät ryhmäkuvassa.

Turun Sanomien Senorien harrastusliitteessä 10.11 on juttu myös SenioriKulkusista.  Kuoro harjoittelee nyt joululauluja, mutta tämä konsertti voidaan vielä uusia ensi vuoden puolella. 

Kuvista näkee, että jotkut vanhemmat kuvasivat kännyköillään konsertin aikana. Eikähän se ole osoitus siitä, että hahmot olivat mieleisiä?