Magnifico joulukonsertti

Tätä kirjoitettaessa eilen eli 12.12. oli joulukonsertti, joka Heidin alkujuonnon mukaan tulee olemaan  fantastico, magnifico.  Ja oli se mielestäni kaikkea tätä. Aivan upea kokemus!

Koko syksyn ajan on harjoiteltu joulukonserttiohjelmistoa, molemmat kuorot omaa ohjelmistoaan ja sitten yhteisnumeroita. Sellainen tutina on ollut, että yhdistetystä kuorosta tulee "se juttu". Kyllä se näin oli, se oli hienon konsertin huippu.

Kokoonnuimme äänenavaukseen ns. Crichton-saliin kello 14. Maarit piti puolen tunnin perusteellisen äänenavauksen.

Harmaaparrat ovat aina tyylikkäitä.  Tässä tenori Matti Harmovaara.

Seniorien mustapaitaista bassorivistöä

Tuskin tarvitsee esitellä kuka on flyygelin takana

Sitten kokeilimme Arjan kanssa aloituksia, kunnes päästiin Sigyn-saliin. Aika suuri osa harjoitusajasta kului logistiikkaan.  Suunniteltiin ja harjoiteltiin, miten mahdumme lavalle, miten miehet telineille, mistä marssimme sisään ja mistä ulos jne. Jäi toki aikaa myös akustiikan makusteluun.


Sigyn-saliin oli myyty lippuja niin aktiivisesti - kiitos kuorolaiset - että vain muutama lippu oli enää jäljellä myytäväksi ovella.  Heti tuntia ennen konserttia ensimmäiset olivat jo jonossa. Upeaa laulaa täydessä salissa.

Ennen konserttia jokainen keskittyi omalla tavallaan, juotiin, syötiin eväitä, levättiin ja varttia vaille oli Heidin kuoroselfien vuoro.

Konsertin väreiksi oli valittu musta ja punainen.

 

Heidi otti kuoroselfien

Tässä joku jo poistuu vauhdikkaasti kuvasta. Iloisia ilmeitä.

 

Backstagella odotettiin ja bloggeri päätti yrittää ottaa selfien tavallisella eli oikealla kameralla. Käy se näinkin ja hienot rakennelmatkin pääsivät kuviin.

SenioriKulkuset aloittivat, sitten Kulkusten laulajat tulivat luomaan yhteisen suurkuoron, Juonnoissa oli kansainvälisyyttä.  Kuultiin suomea, ruotsia, englantia, venäjää, esperantoa, espanjaa, saksaa ja viroa. Eiköhän yleisölle käynyt aika selväksi että tämä kuorojen yhdistäminen oli ainutlaatuinen tapahtuma.  Kiitos juontajille Sepolle ja Päiville, jotka joutuivat töihin vielä tauon jälkeenkin.  Heidi ja Arja hoitivat suomen, ruotsin, esperanton ja espanjan tässä vaiheessa ja saivat sitten keskittyä johtamiseen.  Osaavaa väkeä meillä!

Tauon aikana saimme jo kuulla lämpiön puolella kehumisia.  Tauon jälkeen Kulkuset lavalle, ja sitten taas suurkuoro.  Konsertti päättyi lauluun Kilisee, kilisee Kulkuset. Miten muutenkaan?

Bloggeri kävi kuuntelemassa Kulkusia. Kännykän tekniikka ei oikein ole riittänyt.  Taustalle heijastettiin vanhoja joulukortteja.

Konsertin jälkeen suuntasimme karonkkaan Hansa-saliin.  Hirveän nälkäisinä. 

Kuvia Rallatellen-konsertista

Tässä kuvia SenioriKulkusten  Rallatellen-konsertista 21.10 Vanhalla Raatihuoneella. Lapsia ja lapsenmielisiä oli tullut paikalle sopivasti ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Tosin joku hieman pelkäsi Meripeikkoa. Hirmuinen Rölli oli kyllä vähemmän pelottava.

Kuvaaja Kari Eskola.

Täti Monika menossa torille.

Seppo hakee Väinöä. Ja kyllä Väinö löytyi.

On Mikki taas merelle lähtenyt...

Mikki kohtaa Meripeikon.

Ihme ja kumma.

Hirmuinen Rölli.

Sieltä saapuu sairastava Karhun, ei kun karhunpoika.

Kaikki esiintyjät ryhmäkuvassa.

Turun Sanomien Senorien harrastusliitteessä 10.11 on juttu myös SenioriKulkusista.  Kuoro harjoittelee nyt joululauluja, mutta tämä konsertti voidaan vielä uusia ensi vuoden puolella. 

Kuvista näkee, että jotkut vanhemmat kuvasivat kännyköillään konsertin aikana. Eikähän se ole osoitus siitä, että hahmot olivat mieleisiä?

Rallatellen

Rallatellen on SenioriKulkusten lapsille (ja lapsenmielisille) suunnattu konsertti. Dramatisoitu tarina kulkee 45 minuutin ajan tuttujen laulujen avulla. Vanhalla Raatihuoneella kävi aikamoinen vilske 18.10 konsertin kenraaliharjoituksessa ennen konserttia. Tässä muutama otos tunnelmista.

Konsertissa oli vauhtia ja monta jännää asiaa ei päässyt kuvaan.  Miten ne sitten näkee?  Keskiviikkona 21.10 kello 17.30 konsertti uusitaan Raatihuoneella.  Sinne siis! Ja mukaan laulamaan!

Vaari ja mummo ovat saaneet Einon ja hänen hienon Minni-solmionsa kuvaan.

Kuorolaisia vapaamuotoisessa ryhmässä

Ulla näyttää koska yleisö tulee mukaan

Suuressa honkapuussa on pesä harakan.

Ihme ja kumma kuinka monta ihmeellistä asiaa maailmassa on.

Muutama mieskin päässyt mukaan kuvaan.

Naiset täältä takarivistä kuvattuina.

Äiti ja isä eturivissä.

Kapellimestari Arja ja basisti Hannele

Nukkumatilla on auto.  Ainakin ratti. Ja Rölli on hirrmuisen pelottava.
 

Ilopisaroita

Perjantaina 9.10 Kulkuset ja SenioriKulkuset esiintyivät samassa tilaisuudessa. Ilopisaroita oli Ilonan päivänä Varsinais-Suomen mielenterveysomaisten järjestämä päivä Musiikkikirjastossa.  Stagella oli esillä runoutta ja musiikkia. SenioriKulkuset esiintyivät kello 13.30. 

Kulkuset lauloivat kello 16.30. Molemmat kuorot onnistuivat hyvin.

Joulukonsertissa Sigyn-salissa 12.12 kuorot esiintyvät myös yhdessä. Luvassa on upea suurkuoro. Sitä jäämme odottamaan.

(Ryhmäkuvat Tuomas Pelttari SenioriKulkuset ja Sirpa Madsen Kulkuset).

SenioriKulkuset liikkeellä Turun Päivänä

Perinteistä Turun Päivää vietettiin sunnuntaina 20.9. SenioriKulkusilla se oli vilkas päivä.

Kello 11.30 aloitimme Vanhalla Raatihuoneella äänenavauksella ja pienellä makustelulla. Sitten käveltiin Kaupunginkirjaston sisäpihalle. 
 

Kuoro katsomon puolella.

Matti, Hilkka, Hannele ja Tero pysähtyivät valokuvaajan pyynnöstä.

Kuorolaiset pihalla. Arja neuvottelee taustalla henkilökunnan kanssa.

 Kello 13 lauloimme kirjaston sisäpihalla puoli tuntia ja ohjelmistossa oli Turkuun liittyviä lauluja,  ja kun teemana oli monikulttuurinen Turku, myös lauluja muilta mailta. Matti Tamminen juonsi asiallisesti ja mukavasti. Sää oli ihanan aurinkoinen  ja yleisöä pihan täydeltä.
 

Alkujuonnon aikana.

Juontaja kertoi lauluista.

Kuorolaulua ja kuulijoita.

Vastavaloon yritys hieman taiteellisuuteen.

On se Miina Äkkijyrkän rautalehmä iso. Vähemmän äkkijyrkkä kuoro näyttää pieneltä sen vierellä.

Mieskuoro eli KulkusVeikot lauloivat Pentti Viherluodon laulun. Tänä vuonna on 100 vuotta hänen syntymästään.

Alttojen rivistöä, ja pari sopraanoakin kuvassa.

Ja sitten takaisin Raatihuoneelle. Ehdittiin hieman tankata ja vetää henkeä ennen konserttia.

Turun Päivän kunniaksi piti ikuistaa klassinen turkulainen maisema.

Nyt tiedämme mistä ensiapua löytyy kulttuurinälkään.

Tenorivahvistus Tero syö välipalaa ja käy läpi lauluja.  Oikein!

Konsertti on valmis alkamaan.

Kello 15 oli oma konsertti teemana Muistatko koskaan minua.  Kevään konserttiohjelmaa oli hieman muutettu. Lausuntataiteilija Riitta Vasenkari, yhteistyökumppanimme, lausui teemaan sopivia runoja.

Kuoron tenoriryhmä oli eri yhteensattumien vuoksi kutistunut ja kun bloggaaja heräsi aamulla oli ääni hävinnyt. Kipeällä kurkulla ei tullut mitään laulusta. Harmitti vietävästi, varsinkin kun tenoreista oli huutava pula.  (Anteeksi tuo vitsin tai sanaleikin yritys).  Onneksi olimme saaneet apua Kulkusten isosta kuorosta, Tero Vanamo oli paikkaamassa.  Tero kertoi että vanhat ajat tulivat mieleen, hän avusti senioreja nuorena miehenä usein menneinä vuosina.

Äänettömänä yhtiömiehenä oli kaikesta huolimatta kivaa hääriä.  Sain kerrankin katsomossa kuunnella kuoron laulua ja sain vapaasti ottaa valokuvia. Ulkoilmassa laulaminen asettaa omat haasteensa, ja siksi kuoro mielestäni kyllä onnistui paremmin sisätiloissa. Konsertti Raatihuoneella oli nautittava, hienosti koottu kokonaisuus. Oli hauskaa huomata sellaisia yksityiskohtia, joita ei takarivistä alttojen takaa huomaa tai kuule.
 

Tähdet meren yllä ja säestysryhmä Markku, Hannele ja Arja kuoron edessä.

Näkymä naisten takaa.  Arjan kädet näkyvät.

Pavanen tanssiryhmä ohittaa bloggaajan.

Seppo italohurmurina laulaa Marja-Leenaa.

Ei purrut sopraanonaisiin.

Riitta ja Arja kertoivat kuinka vanhaa turkulaista pännii.

Ja viimeinen laulu menossa.

Pientä miinusta oli se, että ulkopuolella Vanhalla Suurtorilla oli meneillään monikulttuurisuuden tori. Välillä musiikki kuului häiritsevästi ja varsinkin lopussa rummutus toi uutta näkemystä rytmeihin. Pakko oli hymyillä kun laulussa Prinsessa ja trubaduuri laulettiin "käsi väristen sydämellä" ja afrikkalaiset rumpusoundit kuuluivat niin että ikkunaruudut melkein värisivät. Monikulttuurisessa Turussa oli paljon tapahtumia samanaikaisesti.

Kaikenkaikkiaan taas uusi sulka kuoron hattuun. Kyllä me itse tiedämme että kuoro on huikeasti kehittynyt ja kehittyy koko ajan lisää.  Mukavaa saattaa se myös muille tiedoksi. Tyytyväisiä kuulijoita oli kommenteista päätellen tänä sunnuntaina liikkeellä.

Kuoron syksy jatkuu kovaa vauhtia, uusia esiintymisiä ja haasteita on runsaasti. Koska google ei löydä kotisivujamme niin tiedoksi, että täältä saa lisätietoja kuorosta: www.seniorikulkuset.fi