SenioriKulkuset on nyt iso kuoro

-->

SenioriKulkuset on nyt iso kuoro, kirjoihin on merkitty 43 aktiivilaulajaa. Tällaisen joukon saaminen kokoon kuorokuvaan on hankalaa.  Niinpä eilen harjoitusten yhteydessä otetusta kuvasta valitettavasti puuttuvat altto Airi ja tenori Gunnar, jotka olivat matkoilla.

Tässä ryhmä Vanhan Raatihuoneen edessä.  Osa on mahtunut portaille, osa on ryhmittynyt kauniisti niiden eteen.

Tuossa oli samalla hyvä muistella, että kaksi päivää aikaisemmin kuoro konsertoi raatihuoneen salissa. Siitä blogiin myöhemmin juttua, kuvamateriaalia on luvassa.

Kevätkausi jatkuu ja se on tarkoitus päättää tiistaina 27.5, jolloin laulamme Förillä kello 17 puolisen tuntia ja sitten iltapalalle! Jos sää suosii, niin se on hieno iltakävelyn kohde, tervetuloa kaikki lukijat kuuntelemaan. Ja lukijoiden ystävät...


(Valokuva Kari Eskola)

Lisää kuvia Impivaarasta

Impivaaran Seitsemän veljestä-esityksen Juhani eli Seppo Haapakoski lähestyi parilla kivalla kuvalla, jotka hänen mielestään ansaitsevat päästä blogiin.  Kyllä Jukolan Jussi on oikeassa.  Koska hän kuitenkin itse touhuaa kuvissa, niin hänellä on ollut joku agentti kuvaamassa.

Koska kuvia ei ole otettu altaasta on siis ollut "kuivan maan agentti" liikkeellä. Ettei vaan sama joka edellisen postauksen kommenttien mukaan oli puhjennut bravo-huutoihin. Niitä allekirjoittanut bloggaaja ei kuullut silloin, johtuen varmaan siitä että oli puolikuuro koska oli koko ajan seissyt Arjan säestyssoittimen kovaäänisen edessä.  Vahvistimen nappulat oli niin sanotusti väännetty kaakkoon.

Tässä lukkari paasaa tiukasti veljeksille

Riitta Vasenkari kertoo ilmeisesti Rajamäen rykmentistä

Huomatkaa muuten että nuorisossa on tulevaisuus. Tytöt istuivat kiltisti kuuntelemassa ja sivistämässä itseään.

Seitsemän veljestä Impivaarassa

SenioriKulkusilla on hieno kooste Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä musiikkina Kaj Chydeniuksen Turun Kaupunginteatterin legendaariseen esitykseen 1970-luvulla säveltämät laulut. Impivaaran uimahallin avaamisesta korjausten jälkeen tuli Ystävänpäivänä eli 14.2014 kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Uimahalli sijaitsee Impivaarassa, ja eri osat on nimetty Aleksis Kiven näytelmän teemoihin sopivasti, iso 50 metrin allas on esimerkiksi nimeltään Venla.

Uimahallissa oli havaittu, että esityksemme sopii Impivaaran ympäristöön paremmin kuin hyvin ja kuorolle kävi kutsu tulla esiintymään. Siitä oli hieno juttu hallin nettisivuilla. Esitys oli kello 16 ja jo kello 15 alkaen kokoontui laulajia kokoustilaan. Vaatteiden vaihtoa, äänenavausta ja muuta.  

Odotusta. Kokoustiloista näki hyvin halliin.

Lisää odottajia.

Kello 15.50 kuulutettiin että kymmenen minuutin kuluttua "seniorikuoro Kulkuset" laulaa hallin 50 metrin altaan äärellä. Samalla tultiin kertomaan, että ulkokengillä ei saa halliin mennä ja ennen kuin mennään allastiloihin on laitettava siniset kenkäsuojat kenkien päälle.

Tässä viritellään kuoroa asemiin. Huomatkaa kenkäsuojat.

Käveltiin halliin ja aloitettiin tasan kello 16.  Olimme saaneet lainata jumpan ohjaajien mikrofonit. Niitä oli kolme ja kun yksi annettiin juontaja Riitta Vasenkarille, piti kahta muuta jatkuvasti vaihdella veljekseltä toiselle ja myös Arjalle kun hän lauloi soolon. Muutenhan Arja säesti sähköisellä soittimella, ei tässä esityksessä enää mitään johtajaa tarvita. Kuoro lauloi kyllä ihan akustisesti vaan. Tämä "mikrofonishow" ei pahemmin haitannut kokonaisuutta, sillä pidimme mikrofonit kädessä, emme laittaneet niitä päähän kuten esiintyjillä langattomat mikrofonit esityksissä yleensä ovat.

Veljekset ja muut vauhdissa

Esitys meni kuorolaisten mielestä hyvin, mutta piti kysyä myös yleisöltä. Kokonaisuus oli ollut hyvä, kuoro oli kuulunut hyvin. Eräs bloggerin tuntema rouvashenkilö - kokenut kuorolaulaja - kuunteli altaassa ja oli välillä uinut altaan toiseen päähän ja hyvin oli kuulunut. Samanlaisia kommentteja kuulimme myös muilta. Yksi kuoron laulaja oli uimassa ja kuunteli sieltä, aikataulut olivat menneet hieman sekaisin.

Lukijaa tietysti kiinnostaa kuulla oliko yleisöä. Fanejamme oli tullut mukaan neljä kappaletta ja muu yleisö ui altaassa ja muutama istahti välillä penkille kuuntelemaan.  Valtavia taputuksia ei kyllä tullut, mutta ilmeisesti oltiin tyytyväisiä, järjestäjät ainakin olivat. Meille oli etukäteen kerrottu, että hallissa on hyvä akustiikka. Me totesimme, että näin on.

Tämä oli muuten seitsemäs kerta kun tämä kokonaisuus esitettiin. Tilauksia otetaan vastaan.

Esiintyjät esityksen jälkeen. Vasemmalla Riitta Vasenkari ja Arja Lyly

 Olisimme saaneet ilmaisen sisäänpääsyn saunaan ja uimahalliin, mutta tyydyimme tällä  kertaa vain juomaan kuoron tarjoamat munkkikahvit Ystävänpäivän kunniaksi ja lähdimme kotiin. Kaikki taas kokemusta rikkaimpina.

Munkki oli Ystävänpäivän kunniaksi tietysti sydämen muotoinen.

 

IkäKulkuset liikkeellä

Marja-Liisa Kangas lähestyi sähköpostilla ja lähetti alla olevan viestin. Mielelläni minä laitan tämän blogiin, kuvissa ja siis tapaamisissa on tuttuja vuosien varrelta. Osaa laulaa vieläkin SenioriKulkusissa ja osa Naantalissa. 

Tuon ryhmän nimi on tietysti vapaasti valittavissa, mutta ei kaikkia oikein paljon vielä ikä paina...

Joka haluaa mukaan tapaamaan vanhoja kavereita tai muuten vaan syyskaudella mukaan tarkistamaan hyvässä seurassa jokivarren ravintoloiden lounastarjontaa, niin siis kuukauden vimeinen torstain kannattaa varata. Kuvissa olevilta tai Marja-Liisa Kankaalta saa selville kokoontumispaikan. 

Joulukuun viimeinen torstai näyttää olevan Tapaninpäivä.  Ehkä ryhmä siirtää kokoontumista päivällä eteenpäin, kai kinkut ja laatikot on silloin jo syöty.  Ainakin niihin on ehtinyt muutaman kerran kyllästyä.

"Hei!

Oltiin taas "Meidän aikaiset Kulkuset" koolla, nyt Hus Lindmanissa. Joku siinä keksi, että laitapa kuvat ja juttua Kulkusten blogiin. Lupasin. Sitten huomasin, ettenpä kirjoitakaan, kun olen poistanut itseni osallistujen joukosta. Siispä laitan kuvat sulle ja saat tehdä mitä tykkäät, esim. kirjoittaa blogiin  :-)

Me vanhat  tykkäämme edelleen tavata silloin tällöin. Nyt treffaamme kuukauden viimeisenä torstaina yhteisen lounaan ja juttutuokion merkeissä. Tänä syksynä tsekkaamme jokirantaravintoloita Åbossa. Mukaville treffeillemme olemme halunneet vetävän nimen. Alkuun tuntui siltä, että olisimme Museokulkusia, mutta ei nyt sentään pölyttymään.... olemmehan aktiivista porukkaa, joku laulaakin vielä - ainakin jossakin! Joku ehdotti että olisimme IkiKulkusia, mutta ei sekään ole hyvä (kuka nyt lupautuisi olla iki-jotakin...) Tänään Lauri lausui parhaan nimi-idean: IkäKulkuset!
Olemme siis IkäKulkuset! Terveisiä IkäKulkusilta! Joulukonsertissa nähdään!"

Kuvat Marja-Liisa Kangas

t Marja-Liisa

Lokakuun lohdulliset laulut

SenioriKulkuset järjesti perjantaina 25.10 wanhan ajan iltamat otsikolla Lokakuun lohdulliset laulut. Vanhan iltamaperinteen herättäminen henkiin onnistui erittäin hyvin. Sali oli täynnä ja väki viihtyi ja kyseli koska seuraavan kerran.

Paikkana oli Arvin grilli, lounasruokala lähellä satamaa, jonne vajaa 100 ihmistä mahtui. Ohjelma oli vanhan iltamakaavan mukaista, Siljan avauspuheen  jälkeen Marja piti esitelmän iltamien järjestämisestä vuodelta 1945 olevan Pienviljelijäin Liiton opaskirjan mukaan.  Historian siipien havinaa ja monta asiaa jotka mukavasti toivat tänään hymyä huuleen.  Suomi on muuttunut, enää ei huviveron välttämiseksi tarvitse olla taiteellista ohjelmaa. Nimismiehen tehtävänä oli aikoinaan määrätä vero ja jos ohjelmassa luki vaikka Olavi Virta: Funiculí, funiculá ei mennyt veroa, koska ohjelma oli taiteellista.  Jos taas ohjelmassa oli  Olavi Virta:  Katupoikien laulu, niin ei muuta kuin mars ostamaan postista verolippuja.

Marja pitää ansiokasta esitelmää iltamaperinteeestä

Taiteellista ohjelmaa oli, sooloja esittivät Silja, Kirsti, Arja ja Terho.  Yleensä iltamien ohjelmaan kuului runoja, nyt Arja lauloi sävellettyjä runoja. Tero lauloi dueton vaimonsa Iitin kanssa. Seppo V. oli koonnut oman opettavaisen lauluesityksensä tueksi oikein miesporukan ja Seppo H. esitti huumoria, luki pakinan ujon pojan tanssireissusta.  Seppo osasi eläytyä, hän muisti hyvin kaksi nuoruutensa tanssimatkaa. Toisen 18- ja toisen 21-vuotiaana. Seppo pyysi myös nostamaan käsiä ja näyttämään kuka hänen laillaan oli käynyt Jorma Suomelan tanssikoulua. Ainakin bloggaaja nosti kätensä.

Silja laulaa ja Seppo V. säestää

Arja lauloi säveltämiään Risto Rasan runoja.

"Minä rakastan sua".  Seppo, Teppo ja Matti. Ei kun Seppo, Tero ja Iiti.

Kirsti ja Atele ja Herpertti.

Terho lauloi ja Arja säesti. Iltamaväki kuunteli tarkasti.

Seppo V. kiittää laulun jälkeen avustajiaan.

Välillä syötiin maukasta savuporokiusausta ja salaatteja ja juotiin kahvia. Kotikaljaa, vettä ja mehua oli tarjolla ja muuten juomapuolta hoidettiin salasanalla OPM. Yhteislaulut nostattivat myös tunnelmaa, paljon oli laulavaista väkeä liikkeellä.

Unohdinko mainita, että totta kai kuoro myös esiintyi, sekakuorona, mieskuorona ja naiskuorona. Laulettiin iltamateemaan hienosti sopivia säveltäjänimiä kuten Helismaa, de Godzinsky ja Vainio. Ja Chydenius.  Ja Koskinen (maailman kantaesitys) ja Stjärnstedt.

Naiskuoro lauloi de Godzinskyä.

Sulle salaisuuden kertoa mä voisin...

Lopuksi oli vanhan hyvän iltamatavan  mukaisesti tietysti tunti tanssia. Levytettyä musiikkia alkaen Georg Otsin Saarenmaan valssilla ja päättyen Tapio Rautavaaran Häävalssiin.Koska järjestäjät ja iltamavieraat enimmäkseen kuuluivat ns. isoihin ikäluokkiin, niin musiikkina ei soinut uutta rokkia, vaan hieman vanhempaa, kaikille tuttua tanssimusiikkia.

Tähdennettäköön, että ohjelmamme oli taiteellisesti niin korkeatasoista että nimismies ei ollut määrännyt meille huviveroa!

Katariina ja Riitta edessä ja takana muita tuttuja nauttimassa illasta.

Miksi alussa mainittiin iltamaperinteen henkiin herättäminen?  Siksi, että Kulkuset järjesti 1960-luvulla hilpeitä illanviettoja kassan kartuttamiseksi.  Eikun suunnittelemaan jatkoa, avaus on tehty!

Nieminen laulukuoroon

Tällainen otsikko oli viikonloppuna Turun Sanomissa. Nieminen siirtyi laulukuoroon. Kysymys oli kuitenkin siitä, että tennispelaaja Jarkko Nieminen hävisi ottelunsa ja lensi siis ulos turnauksesta. En jaksa käsittää miksi urheilukielessä, varsinkin lehdistössä, käytetään sanontaa joutua laulukuoroon kun lentää ulos turnauksesta.  Onko urheilutoimittajien mielestä jotain häpeällistä siinä, että on laulukuorossa?

Turun NMKY:n mieskuoro Naskaleissa laulaa muuten Allan Nieminen. Pitää kysyä häneltä miten hän siirtyi kuoroon!

Non Troppo Bene

Olipa mukava lauantai 12.10.2013 Sibeliusmuseolla, kun Non Troppo Bene piti kahvikonsertin. Paikalle oli tullut melkein salin täydeltä kuulijoita ja tunnelma oli hyvä. Konserttia juonsi Seppo Haapakoski, joka pyrki välttämään kaikki mahdolliset juontajan karikot ja aloitti vasta vuodesta jostain vuodesta 1700-luvulla, eikä muinaisista kreikkalaisista.

Konsertti alkoi vakavalla musiikilla. Heti ensimmäisenä saimme kuulla Finlandian. Finlandian jälkeen tuli Kaunehin maa ja sitten päästiin, Sepon mielestä laulajien pääasialliseen aihepiiriin: naisten ylistykseen. Tämä aihe jollakin tavoin kulki punaisena lankana läpi koko konsertin.

Juonnot veivät jouheasti konserttia eteenpäin. Pääsimme pienelle lautalle kahvilaan, pula-ajan tunnelmiin ja kuinka soikaan Senioritango. Ensimmäisen puoliskon lopulla saimme maistin negrospirituaalia  ja vanhaa musiikkia.

Väliajalla nautimme kaikki pullakahvit. Kahvit tarjoili Merja Simola ja pullat olivat Merjan takuuvarmaa laatua, makoisia.

Väliajan jälkeen siirryttiin viihteellisemmän ohjelmiston pariin. Ensin tuhti paketti Bellmania: Menuetti soi, Ukko on vanha ja Juomarin allakka. Sitten taas naisten ylistykseen My Evaline ja Pieni syntinen laulu. Naisten ylistykset pojat lauloivat aivan ihanasti.

Konsertin loppupuolella saimme kuulla Kirkan tunnetuksi tekemän Hetki lyö, Sajakorven Tankeros Love, pari juomalaulua: Olutviisu ja Juomaveikko ja lopuksi Mikset mua huomaa.

Kaiken edellä olevan olisi voinut lukea käsiohjelmastakin...

Konsertti oli mukava kokonaisuus ja vaihtelevuutta riitti. Ei tullut aika kuulijalle pitkäksi.Kiitosta tuli Nassu kirjassakin: Tuula Maarit aloitti: Non troppo Bene, tänään upea, hieno konsertti!!! Kiitos!!!<3<3<3<3 ja Manta jatkoi: jes tosi rentouttava ja hieno anti kuulijalle.

Non Troppo Bene vaalii mieskuoromusiikkia sekakuorossa hyvin. Perustettiinhan porukka 1992 juuri tuota varten. Kuninkaanniemen Jukka, joka kannusti poikia perustamaan mieskvartetin kuoroon oli paikalla kunniavieraana.

Kimmo otti kännykällä kuvan ja sai sen tärähtämäänkin. :-)

Tässä koko sakki Sepon lumoissa, kaukaa ja kuva on tietty kännykällä otetettu.

Matka jatkui konsertista karonkkaan Kultaiseen hirveen. Menna oli ystävällisesti ilmoittanut henkilökunnalle, että jos laulavat saavat Hirven omaa olutta pullon per laulaja. Ja laulettiinhan Hirvessä.

Kiitos, Non Troppo Bene. Kuten huomaatte kirjottaja kirjoittaa pääasiassa pöytäkirjoja... ;-)