Kuopijossa

SULASOLin Laulu-ja Soittojuhlia vietettiin Kuopiossa 7-10.6.2012. Meidän osaltamme ne alkoivat tosin vasta perjantaina 8.6, jolloin kello 7 bussi lähti Tuomiokirkon edestä täynnä enemmän tai vähemmän kirkassilmäisiä kuorolaisia.  Suuri määrä laukkuja ja kasseja lastattiin bussin uumeniin. Ja vanhan sanonnan mukaan "ei kun menoks, sanoi Annie Lennox".

Alkumatkasta Veikko ja Arto vielä seisoivat ja rikkoivat lakia, ennen kuin turvavyöpakko selvisi kaikille. toki tuota kieltoa rikottiin myöhemminkin.

Olimme etukäteen tilanneet lounaan Vaajakosken ABC:lta ja Arto keräsi maksun etukäteen bussissa. Rahat laitettiin hienoon Llangollen Eistedfodd-muovikassiin. Näin saatiin jatkumoa laulujuhlasta laulujuhlaan. ulkomaanmatkasta ulkomaanmatkaan. Sillä onhan se Savo aika vieras monelle varsinaissuomalaiselle, ja kieli vaikeaa ymmärtää, se havaittiin jo kun harjoiteltiin ensimmäisen kerran Kiitoslaalua Kuopijolle. Mutta siellähän asuvat ne oekeet immeiset ja Kuopion asukkaat ovat lupsakkoo väkeä. Tiedän noin 40:n vuoden kokemuksesta.

Halmeen Harri teki vaatimattomasta matkalounaastamme juhlavan, hän arvosti meitä niin että pukeutui parhaimpiinsa!

Lounaan jälkeen saavuttiin Kuopioon ja iso kuoro joutui heti tositoimiin. Kuorokatselmus odotti. Todettakoon siitä vain että Kulkusia ei valittu illan konserttiin Katselmuksen satoa. Se näkyi kasvoista, suuri pettymys ja kun sitten kuuli niitä kuoroja ei oikein voinut ymmärtää miksi Kulkuset ei ollut "valittujen" joukossa.

Terosta oli tehty hieno haastattelu päivän Savon Sanomiin.  Hän kertoi kuorolaulusta, tenorina olemisesta, kehui Kulkusia, mainitsi myös SenioriKulkuset, hyvä Tero!

Musiikkikeskuksessa harjoiteltiin yhteisiä numeroita 16.30 alkaen, mutta kaikki eivät ehtineet mukaan kuin vasta loppupuolella. Sekakuoroliitto täyttää 55 vuotta. Sen kunniaksi oli Muotoiluakatemian kafeteriassa Viis yli viis-tilaisuus. Nostettiin yksi onnittelumalja sen kunniaksi. Kuorot saivat lähettää viisi edustajaa. Taiteellinen johtaja Hanna Remes laulatti kaikilla juhlan kunniaksi laulun Mä oksalla ylimmällä. Teksti on myös Sekakuoroliiton nuottikassin kyljessä, joten hän arveli sen olevan oikein sopivan laulun. Onhan se, voihan Puijollakin olla oksalla ylimmällä.

Kulkusten, Seniorikulkusten ja Naantalin Laulajien viralliset vieraat.

Seniorivieraita; Iiriselina, Veikko ja Arja ja Tarja Tuula takana portailla.



Pääsihteeri Sirkku Viitanen-Vanamo ja tiedotusvastaava Ahti Viluksela olivat infopisteessä Musiikkikeskuksessa paineen alla koko ajan.



Kansainvälinen kaupunki. Ei pelota pakkoruotsi, eivät venäläiset turistit. Valitettavasti on kerrottava, että kysymys on museokorttelista.

Yhteisen orkesteritreenin jälkeen ihmiset hakeutuivat syömään.

Ruoka veti Rossossa Elisan ja Päivikin mietteliäiksi, mutta Marja "Nätky" jaksoi olla iloinen.

Ari laittoi kamerani säädöt kohdalle, siitä kiitoksena hieno potretti.

Kuopion keskusta oli ihan myllätty auki toriparkin laajennuksen vuoksi. Turkuun sitä ei tarvita!

Viverellä oli keikka kello 22.15 sarjassa Laalu männöö kapakkaan. Osa kuorosta jäi kuuntelemaan, osa lähti jo yöpymään. Oli kuulemma mennyt erittäin hyvin. En tiedä jaksoiko kukaan enää kuuntelemaan toista keikkaa tuntia myöhemmin.

Paitsi että oli pitkä päivä, niin logistiikka aiheutti myös ongelmia. Iso kuoro asui Motelli Iso-Valkeisessa ja SenioriKulkuset vielä kauempana Savon Ammatti- ja Aikuisopiston asuntolassa Toivalassa, ehkä noin 16 kilometrin päässä. Bussimme kuljetti halukkaat kuuntelijat vain kello 21.30 ja sitten ensimmäisen keikan jälkeen.

Emäntä Hilkka ja senioritoimikunnan puheenjohtaja Sinikka hoitivat mallikkaasti aamiaisen seniorien majapaikassa.  Ei ollut aamiaista hinnassa ja liinavaatteetkin piti tuoda mukanaan, mutta hinta oli edullinen.

Lauantaina aamulla oli taas aikainen herätys, koska kuorot rupesivat järjestäytymään Kuopio-hallin harjoituksiin jo kello 9. Sitten viännettiin sitä Kiitoslaalua ja laulettiin läpi myös muut yhteisnumerot, myös eri kuoromuotojen.

Tenoreita Kuopio-hallissa. Oikealta Terho, Heikki, Matti ja Arto.

Bussikuljetus lounaalle Musiikkikeskukseen, ja siellä harjoiteltiin kuorojen omia numeroita, koska kello 14-15 Varsinais-Suomen piiri lauloi Satamatorilla.

Seniorit harjoittelivat komean Musiikkikeskuksen ulkopuolella (ohikulkija taputti käsiään). Tai siis Hantta ja Kimmo kuvasivat kuin muut harjoittelivat.

Konserttisarjan nimenä oli Maakunnat musisoi. Onneksi bussi vei taas Satamatorille. Piirimme esitti läpileikkauksen eri kuorojen osaamisesta ja kaikki laulut liittyivät jotenkin juhlien teemaan Murteet. Meidän laulumme kertoivat Varsinais-Suomesta tai saaristosta.

Katariina Kärki-Susi ja Seppo Haapakoski toimivat ansiokkaasti juontajina. Piirillä oli vierailevana kuorona mukana Lapuan Sekakuoro. Se on perustettu samana vuonna kuin Kulkuset ja Seppo kertoi tämän vierailun olevan osan  Turun laajennussuunnitelmista. Raisio ja Kaarina sanovat ei kiitos Turkuun liittymiseen, joten toivomme on Lapuassa. Piirin ohjelma oli omasta mielestämme paljon paremmin suunniteltu kuin muiden piirien. Tietysti, vaikka en kyllä kuullut niitä muita piirejä...

Odotusta

Juontajat ja seniorit ennen kuin Seppo hyppäsi rivistöön.

Laulu soi.

Katariinan kamarissa. Marja Tuohimaa tulkitsee sanat Turun murteella.

Odotusta.

Seppo.

Uudenkaupungin Laulu-Veikoilla oli hieno esitys. Saatiin tietää miten kaupunki perustettiin.

Lopulta oli Kulkusten vuoro, ohjelmassa oli kulttuuripääkaupunkilaulu Puhalla matkaan.

Järvihöyryn kippari oli ajan hermolla. Juuri kun Kulkuset lauloi "Puhalla matkaan!" niin laiva tuuttasi oikein kunnolla. Yleisöä nauratti, mutta lavalla eivät pasmat menneet sekaisin.

Lopuksi laulettiin Varsinaissuomalaisten laulu. Kulkuset aloittivat lavalla, muut kuorot alhaalla yleisön joukossa ja yleisö yhtyi innolla lauluun. Maakuntalaulujen uusi tuleminenko?

Torilta bussi vei kuorot seuraavaan konserttiin, ison kuoron Kaupungintalon juhlasaliin ja seniorit Raittiustalolle. Molemmissa paikoissa oli hyvä akustiikka ja kuorot saivat kiitosta. Ulkopuolista yleisöä ei juuri ollut, mutta konserttisarjan nimenä oli Kuorot kohtaavat ja se tietysti kertoo että yleisöä odotettiin lähinnä vain niistä muista kuoroista jotka lauloivat samassa paikassa.

Kovaa vauhtia sitten majapaikkoihin vaihtamaan juhlavaatteet ylle ja takaisin kaupunginkeskustaan Musiikkikeskukseen, sillä The Real Groupin konsertti oli jo kello 19. Ensin kuultiin yhtyelaulukilpailun parhaat yhtyeet (mukana turkulainen Six-time) ja sitten alkoi Real Groupin osuus.

Savon Sanomien arvostelija Jussi Mattila kirjoitti konsertista muun muassa näin: "Äänet ovat hitsautuneet yhteen ja esiintyminen on saumatonta. Toki tämä kaikki on saavutettu laulajien henkilökohtaisen osaamistason ja kovan harjoittelun kautta, mutta mukana on jotain muutakin, joka nostaa yhtyeen tavanomaisen, hyvin harjoitellun ja ammattitaitoisen osaamisen yläpuolelle: laulajat aistivat toistensa tekemisen lavalla vahvalla tunnetasolla ja ovat kiinteässä kontaktissa keskenään." 

 
Ei tuohon ole muuta lisäämistä kuin että eiköhän Kulkusten ole syytä pysyä lestissään. Eikä harmita kun ei näitä beatboxaus-säestyksiä kuitenkaan pysty tekemään ilman mikrofonia.

Bussi vei sitten juhlakaronkkaan Kuopio-halliin. Isossa porukassa on aina ongelmia. En nyt niitä kaikkia vedä esille, mutta kyllä ei ole hauskaa kun viini ja ruoka loppuu kesken. Mielensä pahoittivat monet kuoromme naiset jotka eivät saaneet viiniä ja bloggaajakin joka ei saanut ihanaksi etukäteen kehuttua jälkiruokaa, mustikkakukkoa. Mutta sainhan minä sitä vuonna 1999 Siilinjärvellä sukulaisen häissä, se oli hääkakkuna.

Kotona olo parani huomattavasti kun lehdestä luin että Keskustan puoluekokouksen väestä monet jäivät ilman ruokaa. Se vähän lohdutti, vaikka erityisemmin en fanita kyseistä maajussien puoluetta.

Varusmiessoittokunnan showband oli todella hyvä kokoonpano. Toisessa setissään sitten joskus ennen kello 01 meno yltyi huimaksi. Kulkuslaisia pomppi lattialla muiden mukana ja bändi laulatti yleisöä esimerkiksi Rusketusraidoissa ja Levottomassa tuhkimossa.

Oliko lattia vinossa?



Vauhti päällä vaikka halli rupeaa jo tyhjenemään.

Voita molemmin puolin leipää.

Vauhtia tanssilattialla.

Matin kuvioita ei kukaan pystynyt seuraamaan.

Pääsihteerikin pääsi vihdoin vapaalle. Hyvässä seurassa.

Bändi veti vielä yhden ylimääräisen vaikka valot oli jo sytytetty. Frontside Ollien, siis turkulaista!

Bussin kuljettajalla oli jo työpäivä täynnä, joten jokainen hoiti kotimatkan taksilla. Iso-Valkeiseen maksoi 17.80 ja Toivalaan 32 egeä. Jälkipolville tiedoksi merkittäköön tämäkin seikka.

Sunnuntaina oli vuorossa juhlakulkue ja pääjuhla Kuopio-hallissa. Tunti meni järjestäytymisessä Satamatorilla, mutta siinä oli hyvää aikaa tutustua toisiinkin kuoroihin.
SenioriKulkusten takana oli Ylöjärveltä Sekakuoro Saurion sävel. Ehdotin että he tilaisivat Ylöjärven suurilta pojilta Epuilta sävellyksen. Tyyliin "Kun sävelen laulaa Saurio, ei korvaan tule vaurio". Kuoro lauloi kivan biisin siinä, saimme kuulla sen olevan Kuoppamäkeä ja ei kun käyntikortti kouraan. Nuotit tulivat juuri tätä kirjoitettaessa sähköpostilla. Iso kiitos! Perästä kuuluu, syksyllä kokeillaan.

Kuoron nimikyltti on ammattikoulun käsityötä, sanoi Tero. Ei ole, sanoi Terho, tehty konejyrsimellä.

Oliko Eevalla taksirahaa maksamatta?

Helen, Raili ja Ilona odottavat. Ovat selkeästi valmiina.

Lisää odottajia, Sinikka, Arja ja Veikko.

Laaksojen kamarikuorossa on johtajansa Juhan lisäksi muitakin jäseniä.

Kulkusten komentaja ja tunnuksen kantaja.

Tässä ehtii jo poseeratakin.

SenioriKulkusetkin kokoontuivat.

Seniorien tunnuksen kantaja Aira piilottelee.

Lähdettiin liikkeelle pitkin "rännikatua", Snellmannin puisto ja tuomiokirkko häämöttävät jo edessä.

Kulkue kulki Snellmannin puiston halki ja ohitti "ronssisen Nelemannin". Viimeistään tässä vaiheessa kaikille aukeni mistä tilausteoksessa lauletaan.

Tässä iso kuoro ohittaa Snellmannin patsaan...

... ja heti perään seniorit, Anja Vesa kantaa kylttiä.



Puhheenjohtaja Harri, piäsihteeri Sirkku ja muut SULASOLin silmäätekevät ottivat vastaan kulkueen ohimarssi Kauppakadulla Carlssonin tavaratalon kohdalla. Hauskaa vilkuttaa tuttaville.

Tuttavat tervehtivät.

Saavutaan jo melkein hallille.

Ruuhkaa ovella, oli aikaa poseerata kuvaajalle.

SenioriKulkuset ovat saaneet uuden marssijan rivistöönsä. Basso vai tenori jää arvoitukseksi.

Retkieväs odotti hallilla ja vielä oli toista tuntia ennen kuin pääjuhla alkoi.  Se oli juhlava ja musiikkipuolikin meni yllättävän hyvin. Facebookista luin kommentin että komeasti soi. Kuusiston sävellyksessä kiitettiin kai erityisesti puhallinorkesteria???

Yleisöä oli 500 henkeä.  Se oli yllättävän paljon, mutta silti tilanne oli niinkuin yleensä monessa kuorokonsertissa, vähemmän yleisöä kuin laulajia. Heitä oli non 2.000.

Harri avasi juhlan tyylikkäästi omalla puheenvuorollaan. Juhlapuheen piti VTT, kansanedustaja Seppo Kääriäinen, joka vertasi Suomea vuonna 1972 edellisen Kuopion laulu- ja soittojuhlan aikaan ja nykyistä Suomea. Sitten hän vaihtoi savoksi ja kertoi muun muassa Kallavesj-laulun synnystä (sekakuorot lauloivat sen) ja sanoi että se tuo aina vettä silmiin. Lopuksi hän toivotti "kaekille hyvvee Sepon-päevee ja hyvvee kessee!" Onnittelulaulu Sepolle pamautettiin sitten 2000:n laulajan voimin kolmekin kertaa. Oli erittäin hyvä puhe!

Seppo Kääriäinen puhuu. Tämä oli näkymä tenorien ylimmältä riviltä.

Juhlan päättäneet Finlandia ja Maamme-laulu toivat sitten varmaan muillekin kun Sepolle tipan silmään. Finlandia oli todella koskettava. Maamme-laulu oli niin komea, että pakostakin tuli mieleen, että jääkiekkokisojen katselijoiden olisi pitänyt olla paikalla kuulemassa miten se kuuluu laulaa.

Kotimatkalle päästiin heti kun rättisirkus oli ohi. Kotimatkalla ajateltiin pysähtyä taas Vaajakoskella, mutta parkkipaikalla oli jo viisi bussia. Nälkäiset kuorolaiset olivat pettyneitä, mutta Leinon Arto soitti Patalahden St 1-asemalle Jämsään.  Ravintola sanoi rakentavansa jo suljetun seisovan pöydän jos meitä on 20 ruokailijaa. Oli monta enemmän ja tyytyväisiä kaikki. Hyvä ratkaisu ajaa ohi ABC-ketjuravintolan.

Ruoan jälkeen Arto lupasi bussissa yllätyksen. Seppo Haapakoski piti tietokilpailun vanhasta kansanperinteestä. Huippuhauska, enkä voi olla ilmoittamatta että bloggaaja tiesi eniten. Tosin joku huusi takaa että hyvä arvaamaan ja valehteleekin sitä paitsi. Ei, ei, se oli silkkaa tietoa!

Sitten Seppo luki lopuksi Seppo Ahdin pakinan. Se oli niin hauska, että sitä kikatettiin vedet silmissä (ruumiinosa vaihdettu!) 

Aurinko laski ja bloggaaja ei ehtinyt ottaa kameraa laukusta, mutta Seppo nappasi kesken kaiken kännykällään. Todella aikaansaava mies tuo Seppo!

Ennen Turkua kiitettiin vielä hienosti meitä kuljettanutta Petri Rajalaa. (Ei tuttu Kaupunginteatterin näyttelijä, joka ei siis tehnyt sivubisnestä.) Katariina sanoi että rikkilauletuilla äänillämme ja viime voimilla tai jotain siihen malliin. On suuri sun rantas autius. Mari Schildt sanoo tätä Ankka-lauluksi.

Kuljettajamme Petri Rajala (ei Kaupunginteatterin näyttelijä) teki pitkää päivää. Laakson Juha ja minä hieman vieroksuimme yhtiötä jonka nimi on Pohjolan Matkat...

Turussa taas ennen puoltayötä.  Väsyneinä, mutta onnellisina!

Sommarkonsert

Tuli tänään käytyä ennen Kuopioa ikään kuin saamassa esimakua kuorofestivaaleilta kun Paraisten Nauvossa järjestettiin Åbolands Sång- och Musikförbundin laulujuhla. Sommarkonsert oli teemana ja pukukoodina oli kansallispuku eli folkdräkt. "En trevlig, lagom somrig klädsel för dem som inte har folkdräkt."  Sopivan kesäinen puku ei ollut ihan hartiat paljaaksi jättävä. Lämpötila oli 8 astetta ja vettä tuli käytännöllisesti katsoen koko päivän.

Liitto eli SULASOLin piiriä vastaava järjestö tarjosi osanottajille bussikyydin. Nauvossa harjoittelimme ensin yhteisnumeroita ja sitten jokainen esiintyvä yhteisö sai vajaat 15 minuuttia soundcheck-aikaa. Järjestäjät olivat kolmisen viikkoa sitten kaukonäköisesti päättäneet siirtää tapahtuman sisätiloihin ja nuorisoseuratalo Framnäsissa oli ihan mukiinmenevä akustiikka, kuten noissa 1900-luvun alun puutaloissa on. Talo on valmistunut vuonna 1910, nikkariromantiikan ja jugendtyylin sekoitus. Museoviraston valvonnassa tehtiin peruskorjaus ennen satavuotisjuhlia.

Ahdastahan siellä oli, mutta sopu antaa tilaa. Ruotsiksi sanotaan usein sattuvasti "om det finns hjärterum så finns det stjärterum."

Tämä liitto tai piiri on aktiivinen ja päivän mittaan esiintyi seitsemän kuoroa ja kaksi orkesteria. Tämän lisäksi vielä vieraileva kuoro Göteborgista, joten konsertti kesti ilman taukoa 2 tuntia 40 minuuttia. Sali oli täynnä, kaikkien kuorolaisten lisäksi oli paikalle saapunut 50-60 paikallista ja olihan siellä yleisön joukossa myös entinen arkkipiispa John Wikström.

Esiintyjiä oli kuulemma 169 ja he kulkivat kulkueena lippujen kanssa Nauvon kirkolta Framnäsiin. Se sijaitsee satamassa, ihan lähellä sitä on tunnettu ravintola L'Escale. Huomasin että ainoa mukana ollut mieskuoro ehti sinne lounastunnin aikana ennen konserttia ja marssia.

Nauvon kirkossa oli mukavaa järjestäytymisen yhteydessä pitää sadetta ja tutustua kauniiseen 1400-luvulta olevaan harmaakivikirkkoon. Tässä pari kännykkäkameralla otettua kuvaa. Oikea kamera oli kotona, joskus käy minullakin niin.

Nauvon kirkon kaaret ovat 1440-luvulta. Kansallispuvut ja kesävaatteet olivat laulajat piilottaneet sadevaatteiden alle.

Tottakai saaristokirkossa on votiivilaiva. Priki Aid joka kärsi haaksirikon vuonna 1899.

Ruotsalaisen urkujen rakentajan Olof Schwannin urut vuodelta 1791. Suomen suurimmat ja ainoat restauroidut 1700-luvun urut. Erikoinen fasadi jossa ikkuna keskellä.

Konsertissa oli koko ajan mukava meininki ja kaikki esitykset palkittiin raikuvin suosionosoituksin. Suomenruotsalaisuus on verkostoitumista ja toisista välittämistä. Se pidentää tutkitusti ikää ja tässä on kuorolaulu tärkeässä asemassa. Minäkin tapasin vanhoja koulutovereita ja muita tuttavia vuosien takaa. Samalla on mainittava, että olen istunut käräjiä samassa salissa 1970-luvun alkupuolella

Oli hienoa laulaa isossa kuorossa, varsinkin iki-ihana Sommarpsalm noin 150 laulajan ja jousiorkesterin esittämänä soi sitten koko bussimatkan Turkuun päässäni. Miksi minä olin siellä? Laulan projektikuorossa nimeltä Argentum, niin sanottu hopeakuoro, jossa pääsyvaatimuksena on ikä 59+ ja hyvä laulutaito. Kaikki ovat kokeneita kuorolaulajia, jotka täälläkin melkein kaikki lauloivat myös muissa kuoroissa.  Minä tyydyin vain tähän yhteen tällä kertaa. Ja suureen liittokuoroon.

SenioriKulkuset Förillä

SenioriKulkuset päättivät kevätkauden tekemällä tarkasti kevään viimeisenä päivänä 31.5 lauluiskun Förille. Kokoonnuimme Barkerin puoleiseen päähän kello 17 ja sitten lauloimme ensin Förin tervetulleeksi.  Sen jälkeen "ookasimme" muutaman kerran laulaen edestakaisin. Maisemat eivät paljon vaihtuneet, mutta pyöräilevät työmatkalaiset kylläkin. Muutama "fani" matkusti edestakaisin monta kertaa, taisivat olla tuttuja?

Föri tulee rantaan ja kuoro on vastassa.

Sitten kannelle laulamaan.

Lauloimme Pentti Viherluodon Laulu Turulle. "Nostakaamme korkealla lippu Turun kaupungin." Siellä se on Förin ohjaushytin katolla. Aika korkealla.

Laulua merimatkalla.

Teimme laulaen hienoja merimatkoja, oikein Turun ja Åbon välillä. Viimeinen laulu oli moldavialainen Juomalaulu ja sen myötä siirryimme förin naapurissa olevaan ravintolalaiva Bruno II:seen syömään ja taidettiin ottaa myös lasillinen palan painikkeeksi. Aloitimme kuohuviinillä, kiitos Marja-Liisa tarjoilusta. Bruno II odottaa meitä kuvassa vasemmalla, merimieskiälell niinku Turuuss sanota,  förin paapuurim pualell.

Yllättäen ihmiset eivät juuri innostuneet taputtamaan. Lähinnä katsottiin hämmentyneen näköisinä. Joku sentään hymyili arasti, mutta ystävällisesti. Ei tunnelma Förillä ihan etelämaalainen ollut, tuulen henkäys mereltä vilvoitti myös.

Kevätkausi päätettiin, mutta kaksikymmentä laulajaa lähtee vielä Kuopion laulujuhlille. Siellä kuoro esiintyy kaksi kertaa ja osallistuu myös yhteisnumeroihin.

Bussissa matkalla Förille huomasin, että kamera ei toiminut. Nämä kuvat on otettu kännykkäkamerallani.  Nokia 700, ihan käyttökelpoisia kuvia kun aurinko paistaa. Viimeisen kuvan otti kuoron fani Pietro Colaviita, kiitoksia!

Kiitoslaalua Kuopijolle

Niin kuin kaikki tietävät  pidetään SULASOLin Laulu- ja Soittojuhlat Kuopiossa 7-10.6. Siellä on paljon yhteisnumeroita. Hankalin on juhlien kantaesitys, Ilkka Kuusiston kuopiolaisen Kalle Väänäsen tekstiin säveltämä Kiitoslaalu Kuopijolle. Se on juhlien tilausteos.

Kristilliselle Opistolle oli 26.5 kerääntynyt suuri joukko laulajia harjoittelemaan tätä laulua. Harjoittajana toimi piirin taiteellinen johtaja Jouko Valkonen. Tässä alla yleisnäkymä naisista ja Joukon selkä.

 

Teos on sävelletty puhallinorkesterille ja eri kuoromuodoille. Vaikeaksi ja työlääksi sen oppimisen teki paitsi se, että se on uusi ja tuntematon, myös jotkut aika hankalat stemmat. Kalle Väänänen, lausutaan Viänänen, on Kuopioa ylistävässä runossaan viäntänyt vahvasti, joten monelle laulajalle teksti tuntui ulkomaan kieleltä ja lisäsi vaikeutta. Niinpä sitten käytettiin viitisen tuntia sen kimpussa, eikä vieläkään opittu kunnolla. Ainakaan ihan kaikki eivät oppineet ihan kaikkea. Kuopioon "mänijät" jotka eri syistä eivät päässet paikalle tulevat arvatenkin olemaan ihmeissään Kuopiossa.

Melkein kaikki kulkussopraanoja

Lisää sopraanoja

Ja vieläkin enimmäkseen ihania kulkusnaisia

Löytyihän sieltä myös Ari-pari.

Tenoririvistössä oli jopa kuusi kulkuslaulajaa.

Sirkku jakoi lounaslippuja (tai keräsi rahaa).

 

Kun vielä oli laulettu Suomen laulu ja Finlandia ja Varsinaissuomalaisten laulu ja Savolaisten laulu ja Aamu Airistolla päästiin harjoittelemaan piirin esitystä sarjassa Maakunnat musisoi. Satamatorilla 9.6 kello 14-15 laulamme lauluja Turusta ja saaristosta.  Juontajat Katariina Kärki-Susi ja Seppo Haapakoski pitävät lankoja käsissään ja kertovat mukavia juttuja ja esittelevät piiriämme, sen toimintaa ja mitä kuorot laulavat. Ainakin näin luulen, Kuopiossa sitten kuullaan tarkemmin.  Harjoitus selkeytti ja nyt kaikki tietävät mitä tehdä.

Juontajat selvittävät, Seppo selittää.

Katariinan, juontajan ja piirin puheenjohtajan, vuoro.

Raskas päivä vaati venytystä ja vetreytystä.

Raskas päivä, kello 10-17, toki välillä oli tunti ruokailua, mutta muuten laulettiin aika tiukasti. Mukavaa laulaa isossa porukassa ja mukavaa myös tavata vanhoja ystäviä muista kuoroista. Ulkona vallinnut aurinkoinen sää ja yli 20 asteen lämpötila eivät haitanneet sisällä urheiluhallissa, kukaan ei polttanut nahkaansa!

Helluntaiaatto meni laulaen. Jos tämän vuoksi ei ehtinyt hankkia heilaa, niin ei se mitään.  Uudemman kansanperinteen mukaan kuulemma asia on näin: "Jos ei ole heilaa helluntaina, niin on jonoa juhannuksena!"

Kevätkonsertti Lapin lumoissa

Kulkusten kevätkonsertti pidettiin tiistaina 22.5 Työväenopiston juhlasalissa. Konsertin nimenä oli Syvien kurujen kautta ja teeman mukaisesti kuultiin paljon Lappi-aiheisia lauluja. Konsertin johti kuoron taiteellinen johtaja Satu Luukkonen.

Bloggajalle tuli mieleen, että Lappi ei ole tunnettu lämmöstään. Lauloihan Tapio Rautavaarakin Inarin-järvestä, että " niin lyhyet on kesäs' ja talves' pitkä on". Nyt oli ulkona yli 20 astetta ja osa yleisöstäkin tuli shortseissa. Erikoinen yhteensattuma ja sääli, koska näin upea konsertti olisi ansainnut suuremman yleisön. Hieno sää vähensi varmaan yleisöä.

Tässä kuorolaiset odottavat konsertin alkamista.

Minna, Tiia ja Tiina tutkivat vielä nuotteja.

Hannulla ja Johannalla on tiukka keskittyminen.

Kuoron altto ja biologi Päivi Matin ja Tainan välissä etualalla.

Neuvonpitoa, Ari ja Juha kai juttelevat tulkinnoista ja Tero ja Håkke jostain muusta. Huomaa vesipullo, tarvittiin lämpimässä säässä.

Kohta lähdetään sisälle saliin.

Kata miettii vielä juontoja.

Satu näyttää, että kaiken A ja O, äänirauta, on mukana. Valmiina siis ollaan.

Konsertin aloittivat kaksi Timo Leskelän sovittamaa joikua, jotka ovat kesäkuussa Kuopiossa SULASOLin laulu- ja soittojuhlissa myös kaikkien sekakuorojen yhteisnumeroita. Hauskat laulut ja hienot esitykset. Miehet seisoivat näissä lauluissa eturivissä, kai miesäänet näin tulivat paremmin esiin.

Miehet eturivissä.

Tavanomainen kuoroasetelma

Konsertin kohokohtana pidin kuoron bassorivistössä laulavan monipuolisesti lahjakkaan ja luovan Ari Törmän laulusarjan maailman kantaesitystä. Kävin erämaassa on viiden laulun laulusarja, jonka luomisessa Ari kyllä on ollut Lapin lumoissa. Konsertin juontaja Katariina Kärki-Susi kertoi Arin sanoin laulujen historiasta, joka antoi hyvää taustaa lauluille. Laulut olivat kauniita ja taidokkaasti sovitettuja ja kuoron tulkinta teki niille oikeutta.

Heikki Sarmannon sarja Pohjoisia kuvia on monivuotinen kuorojen suosikki. Laulusarjassa on kahdeksan osaa, jotka sekakuorolle on sovittanut Heikin veli Auvo. Satu oli valinnut konserttiin ehkä vähemmän tuttuja osia eli Hautaus, Revontulet ja Moment musical.Kulkuset osallistuu juontajan kertoman mukaan Kuopion laulujuhlien kuorokatselmukseen käsittääkseni juuri näillä lauluilla. Ei helppoja lauluja, joten jos ne menevät hyvin ne tulevat antamaan hyvän kuvan taidokkaasta kuorosta. Juontaja kertoi että vielä on kaksi viikkoa aikaa hioa lauluja, joten lopputulos paranee vielä entisestään.

Tähän bloggaajan on pakko lisätä, että RUK:n kurssilla 115 upseerioppilas Heikki Sarmanto johti kurssin kuoroa. Bloggaaja ei päässyt mukaan, koska Panssarintorjuntakomppanian vääpeli oli sitä mieltä, että kuoro oli vain tapa pinnata siivouksesta.

Toivo Kuulan ihana ja tunnettu Rukous sopi erinomaisesti tähän Eino Leinon runojen jatkeeksi. Nautittavaa.

Lopuksi kuultiin Juha Holman Sweet Afton, joka syksyllä 2010 voitti SULASOLin sävellyskilpailun. Teos on sävelletty skotlantilaisen runoilijan Robert Burnsin runoon vuodelta 1791, joka on sävelletty myös aikaisemmin, kuinkas muuten. Ensi kuulemalta tuntui vaikealta, melodian linja ei koko ajan tullut oikein selkeästi esiin, sanoista ei ainakaan saanut hyvin selvää.Onhan se teksti vanhahtavaa ja skottilaista. Ehkä kuin vanha ja hyvä viski?

Oli siis hyvä juttu, että juontaja luki Sirkku Viitanen-Vanamon suoran käännöksen. Minäkin opin mikä on stockdove ja mikä on green-crested lapwing (uuttukyyhky ja joku vihreäpäinen hyyppä tai vastaava, ei edes ystävämme google löydä tuolle linnulle muuta osumaa kuin juuri tämä Burnsin runo). Lisäksi  primrose on kääpiöesikko, Suomessa se esiintyy kai vain viljeltynä, kevätesikon (cowslip) sukulainen. Päivi Lehtonen, altto, kuoron biologi osaa varmaan kertoa enemmän. Ettei vaan olisi ollut konsultoimassa Sirkkua?

Säveltäjä Ari on kukkansa ansainnut!

Ari korjasi hieman konsertin jälkeen minulle juontajan tekstiä. Kata kertoi ettei nyt ole tulossa uutta sävellystä. Se on vanhaa tietoa, kolme joululaulua ovat valmistumassa kesän aikana.

Konsertista lähti hyvin mielin kotiin. Satu osaa loihtia esiin kuorosta kauniita pianoja ja pianissimoja, mutta tuli hieman mieleen - kerettiläisesti ehkä - että pianot olisivat vielä vaikuttavammat jos välillä saisi kuulla kunnon forten. Niin kuin esimerkiksi viime vuonna vaikka tuo El Grito! Kuorossa on hyviä laulajia, jotka osaavat. Toisaalta sanotaan, ettei mikään ole niin hienoa, ei mikään niin hivele korvia kuin ison kuoron pianissimo. Ja nyt rivistössä oli 44 laulajaa.

Taas Ukko-kodissa

SenioriKulkuset kävivät taas laulamassa Ukkokodissa eli Palvelutalo Wilenissä. Tiistaina 15.5 kello 17 vedettiin jugendsalissa noin 40 minuutin konsertti. Lyhennetty simakonsertti voisi sanoa.

Ensin harjoiteltiin ja keskusteltiin siitä millaisessa asussa mieslaulajat astuvat yleisön eteen. Tämä tyylikäs asu oli kuulemma naisten mielestä liian juhlallinen, mitä sitten laitetaan Itsenäisyyspäivänä? Vastaus on ihan selvä, vaaleansininen paita vaihdetaan valkoiseen paitaan!

Tässä tenorimme Terho. Ei kai voi väittää etteikö olisi tyylikäs mies. Edellisessä blogissa kerrotaan Non Troppo Benen osallistumisesta kvartettikilpailuun. Tuomari oli sanonut että kvartetilla on ihana ykköstenori.  Niinpä on!

Lopulta lähdettiin sitten laulamaan ilman takkeja.

Tällä kertaa oli aika vähän kuulijoita, varsinkin verrattuna Itsenäisyyspäivän juhlaan, jolloin sali on aina täynnä. Kiitoskahvi kyllä maistui kaikesta huolimatta urakan jälkeen.

Kahvin aikana oli kokousasioita ja sen jälkeen harjoiteltiin Kuopiossa yhteisnumeroina esitettäviä joikuja. 

Arja kertoi hienon uutisen. Me olemme Ukkokodin kulttuurikummeja ja kaupunki on tarjonnut kulttuurikummeille kiitokseksi Vanhan Raatihuoneen ensi laulukauden aikana sunnuntaisin konserttipaikaksi ilmaiseksi. Arja varasi heti päivän, kysyntä oli kova, mutta kevätkonserttimme on nyt sitten siellä 10.3.

Mieskvartettikilpailu 4.5.2012

Åbo Akademin mieskuoro Brahe Djärnknar juhlii tänä vuonna 75-vuotista taivaltaan. Kuorolla on tapana järjestää kvartettikilpailu omille kvarteteilleen vuosittain. Juhlavuoden kunniaksi kilpailuun kutsuttiin mieskvartetteja BD:n ulkopuolelta, TYYn kuorosta, ÅSMAsta ja Kulkusista. Kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan seitsemän kvartettia, yksi TYYstä, yksi puoliksi BD:stä ja TYYstä, yksi Kulkusista Non Troppo Bene, yksi ÅSMAsta ja kolme puhtaasti BD:n omia.

Tuomarit Satu Luukkonen, Frank Berger ja Marina Pettersson

Tuomareina toimivat Marina Pettersson, Satu Luukkonen ja Frank Berger.

Kilpailussa oli kaksi pakollista Sua tervehdin ja Vackra flickor, näistä kvartetit saivat valita kumman laulaa. Pakollisen lisäksi esitettiin yksi vapaavalintainen kappale.

Kilpailun kulku oli seuraava: ensin arvottiin esiintymisjärjestys. TYYllä oli juhlakonserttikenraali tulollaan ja kaikki suostuivat siihen, että  TYYn laulajia sisältävät ryhmät saivat laulaa ensin. Katariina sai toimia onnettarena. Järjestyksessä mentiin näin: 1. Kosteat kosijat (TYY), 2. Viiskytfemti (TYY+BD) 3. Non troppo bene  4. Wait a second, tenor 5. Løk 6. Tre vänner och en man i det gråa kostymet 7. Underground Sound (ÅSMA)

Pakolliset kappaleissa on se etu että saa kuulla erilaisia tulkintoja yhdestä kappaleesta. Tulkinnat olivat hyvinkin erilaisia varsinkin Vackra flickor-kappaleesta, joka pakollisista oli suositumpi.

Non troppo lauloi pakollisena Sua tervehdin. Tuomarit kiittivät tulkintaa ja fraseerausta. Oli ajateltu mitä laululla sanotaan.

Vapaavalintaisena NTB lauloi Nyt lehdon sulosuojahan. Kappale onnistui oikein hyvin, kaikki juoksutuksetkin menivät kohilleen. Tämäkin kappale sai kehuja nimenomaan fraseerauksesta ja tulkinnasta.

Marina totesi yhdessä yleiskommenteista: "Härlig första tenor."

Kun kaikki kvartetit olivat laulaneet tuomaristo vetäytyi miettimään. Kun mietintä oli valmistunut jokainen tuomari kommentoi jokaisen esityksen. Lopulta sitten saatiin tuloksetkin. Kilpailun voitti Løk, toiseksi tuli Wait a second, tenor ja kolmanneksi Non troppo bene. Hyvä pojat!

Tuomarit ja voittaja Løk kiertopalkinnon kanssa.