sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Sommarkonsert

Tuli tänään käytyä ennen Kuopioa ikään kuin saamassa esimakua kuorofestivaaleilta kun Paraisten Nauvossa järjestettiin Åbolands Sång- och Musikförbundin laulujuhla. Sommarkonsert oli teemana ja pukukoodina oli kansallispuku eli folkdräkt. "En trevlig, lagom somrig klädsel för dem som inte har folkdräkt."  Sopivan kesäinen puku ei ollut ihan hartiat paljaaksi jättävä. Lämpötila oli 8 astetta ja vettä tuli käytännöllisesti katsoen koko päivän.

Liitto eli SULASOLin piiriä vastaava järjestö tarjosi osanottajille bussikyydin. Nauvossa harjoittelimme ensin yhteisnumeroita ja sitten jokainen esiintyvä yhteisö sai vajaat 15 minuuttia soundcheck-aikaa. Järjestäjät olivat kolmisen viikkoa sitten kaukonäköisesti päättäneet siirtää tapahtuman sisätiloihin ja nuorisoseuratalo Framnäsissa oli ihan mukiinmenevä akustiikka, kuten noissa 1900-luvun alun puutaloissa on. Talo on valmistunut vuonna 1910, nikkariromantiikan ja jugendtyylin sekoitus. Museoviraston valvonnassa tehtiin peruskorjaus ennen satavuotisjuhlia.

Ahdastahan siellä oli, mutta sopu antaa tilaa. Ruotsiksi sanotaan usein sattuvasti "om det finns hjärterum så finns det stjärterum."

Tämä liitto tai piiri on aktiivinen ja päivän mittaan esiintyi seitsemän kuoroa ja kaksi orkesteria. Tämän lisäksi vielä vieraileva kuoro Göteborgista, joten konsertti kesti ilman taukoa 2 tuntia 40 minuuttia. Sali oli täynnä, kaikkien kuorolaisten lisäksi oli paikalle saapunut 50-60 paikallista ja olihan siellä yleisön joukossa myös entinen arkkipiispa John Wikström.

Esiintyjiä oli kuulemma 169 ja he kulkivat kulkueena lippujen kanssa Nauvon kirkolta Framnäsiin. Se sijaitsee satamassa, ihan lähellä sitä on tunnettu ravintola L'Escale. Huomasin että ainoa mukana ollut mieskuoro ehti sinne lounastunnin aikana ennen konserttia ja marssia.

Nauvon kirkossa oli mukavaa järjestäytymisen yhteydessä pitää sadetta ja tutustua kauniiseen 1400-luvulta olevaan harmaakivikirkkoon. Tässä pari kännykkäkameralla otettua kuvaa. Oikea kamera oli kotona, joskus käy minullakin niin.

Nauvon kirkon kaaret ovat 1440-luvulta. Kansallispuvut ja kesävaatteet olivat laulajat piilottaneet sadevaatteiden alle.

Tottakai saaristokirkossa on votiivilaiva. Priki Aid joka kärsi haaksirikon vuonna 1899.

Ruotsalaisen urkujen rakentajan Olof Schwannin urut vuodelta 1791. Suomen suurimmat ja ainoat restauroidut 1700-luvun urut. Erikoinen fasadi jossa ikkuna keskellä.

Konsertissa oli koko ajan mukava meininki ja kaikki esitykset palkittiin raikuvin suosionosoituksin. Suomenruotsalaisuus on verkostoitumista ja toisista välittämistä. Se pidentää tutkitusti ikää ja tässä on kuorolaulu tärkeässä asemassa. Minäkin tapasin vanhoja koulutovereita ja muita tuttavia vuosien takaa. Samalla on mainittava, että olen istunut käräjiä samassa salissa 1970-luvun alkupuolella

Oli hienoa laulaa isossa kuorossa, varsinkin iki-ihana Sommarpsalm noin 150 laulajan ja jousiorkesterin esittämänä soi sitten koko bussimatkan Turkuun päässäni. Miksi minä olin siellä? Laulan projektikuorossa nimeltä Argentum, niin sanottu hopeakuoro, jossa pääsyvaatimuksena on ikä 59+ ja hyvä laulutaito. Kaikki ovat kokeneita kuorolaulajia, jotka täälläkin melkein kaikki lauloivat myös muissa kuoroissa.  Minä tyydyin vain tähän yhteen tällä kertaa. Ja suureen liittokuoroon.

Ei kommentteja: