Yhteistyö on voimaa

Wau! Jälleen kerran Kulkuset on osoittanut, että yhteistyötä tehdään. Niinpä blogikirjoittajia on tullut lisää. Kiitos, Harmaaparta! . Juhlavuoden yhtenä uutuutena blogilla tulee olemaan paikkansa kuoron historiassa. Blogiin toivotaan tulevan myös hyviä paloja vuodatus-nimikkeellä. Vrt. Kor Vantaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Katsellaan Linnan juhlia, nautitaan puhpilliorkesterin mukaansa tempaavista tangoista ja ihaillaan tyylikästä juhlaväkeä. Kuorolaisten itsenäisyysjuhlan osa on esiintymiset paikallisissa itsenäisyysjuhlissa ja osallistumimen SULASOLin V-S piirin itsenäisyyspäivän konserttiin Turun Tuomiokirkossa. Senioreilla on muodostunut jo lähes perinteeksi käydä laulamassa Ukkokodin nyk. Wilenian ja Iso-Heikin juhlissa.

Joulumarkkinat

Kävin viime lauantaina Vanhan Suurtorin joulu-markki-noilla. Tuttu paikka, olimme monta kertaa siellä myymässä männä vuosina. Tällä kertaa olin kuuntelemassa Suomen tiernapoikamestaruuden voittanutta lukiolaisporukkaa Oulusta. Poikien palkintomatka suuntautui Turkuun. Pojat lauloivat siinä paikassa, jossa mekin kerran vuonna 2003. Kuoron iskuryhmä lauloi silloin vanhoissa vaatteissa ja mainosti joulukonserttia. Myimme jopa muutaman joululevyn. Kivoja muistoja siis.

Jokirannassa tapasin pari tyttöä ottamassa valokuvia illan hämärtyessä. Tytöt olivat menossa katsomaan Tuomiokirkon joulukuusen valojen sytyttämistä. Opastin heitä hieman ja kävi ilmi, että he olivat Tshekin tasavallasta, toinen jopa Prahasta. Kerroin, että olimme tasan kuusi vuotta sitten laulamassa Prahan joulumarkkinoilla ja kehuin niitä. Lisäsin, että parhaiten on jäänyt mieleen se, kun lauloimme kaikki yhdessä Vanhankaupungin torilla Jouluyö, juhlayö kukin kuoro omalla kielellään ja jotkut heiluttivat sytkäreitä kuin rokkikonsertissa. Sen jälkeen meidän ryhmämme otti vielä pienet glühweinit, eikä pieni tihkusade haitannut ollenkaan. Hieno kaupunki ja hieno matka.

Vertasimme tyttöjen kanssa vielä joulutapoja ja kävi ilmi, että heillä ei syödä kinkkua, vaan syödään karppia. Karppi tuodaan elävänä kotiin ja laitetaan kylpyammeeseen uimaan odottamaan ruoanlaittoa. Sitten se nuijitaan hengiltä ja paistetaan. Ilmeisesti karpin pitää olla tuore. Olisko tämä tapa jäännös niistä ajoista jolloin ei ollut jääkaappeja?

Tukekaamme siis joulukaupunkimme joulumarkkinoita. Käykää katsomassa, monenlaista tapahtuu. Kulkuset ovat pari vuotta laulaneet pienen joulukonsertin Vanhalla Raatihuoneella. Tämän vauhdikkaan syksyn ohjelmaan ei sellainen ole mahtunut. Ehkä taas ensi vuonna?

Blogi on jaettu

Blogi on nyt jaettu niin, että ainakin yksi kirjoittaja (Sirkku) on isosta kuorosta. Kirjoittajia voi - ja saa - olla mielellään enemmänkin. Halukkaat voivat ilmoittaa minulle sähköpostinsa, niin lisään heidät tiimiin. Google-tilin luominen on kuitenkin välttämätöntä ennenkuin voi kirjoittaa tai kommentoida tätä blogia. Ajan kanssa pääsemme siihen, että pitkäaikainen kuorotapahtumien lehti Kilipukki elää uudessa muodossa.

Olkaa hiljaa ja laulakaa

Harjoituksissa oli taas kauhea pulina kun piti laulaa. Tänään luin TS:sta, että väitöskirjassa on todettu: melu ja hälinä nostavat verenpainetta (kauheaa... syön jo verenpainelääkettä), haittaavat keskittymistä (olen jo hajamielinen), lisäävät stressiä, synnyttävät aggressiivisuutta(olen jo kuumakalle). Mikäs nyt eteen. Hiljaisuuskin on tärkeää. Väitetään, että se alkaa olla ylellisyyttä. Kuorolaulu parantaa elämänlaatua, puhuminen päivän aiheista on terapiaa ja hiljaisuus on ylellisyyttä. Miten nämä sovitetaan yhteen. Pitäisikö luoda kolmiosainen kuoroharjoitus: yksi osa pulinaa, yksi osa hiljaisuutta ja yksi osa laulua? Vai sanotaanko vain kuten kuoronjohtaja taannoin: olkaa hiljaa ja laulakaa.

Perhe ja kuoro

Ei ole itsestään selvää, että perhe ja kuoro synkkaavat hyvin yhteen. Olen kuullut perhekuoroista, joissa koko perhe tai peräti suku laulaa kuorosovituksia. Sepä olisi ihanne, kukin ymmärtäisi oikopäätä, että tottakai pitää harjoitella, käydä laululeireillä, laulaa kotona älyttömiä stemmoja, lähteä keikalle hankkimaan kuorolle varoja, osallistua kilpailumatkoille maan ääriin. Tämä ei voi mennä ilman ristiriitoja ..... Kulkusilta näyttää onnistuvan perheen ja kuoron yhteensovittaminen, mikä vahvistaa yhteisöä merkittävästi.
Joku puhuu kuoroperheestä. Biologinen perhe ja kuoroperhe.... Onnekkailla on molemmat: myös kuoroperheessä tunnetaan toisensa hyvin, viihdytään yhdessä ja seurataan toistensa elämänvaiheita jopa vanhuuteen asti. Kuorossa on kuitenkin aina ongelmansa. Kun kootaan yhteen erilaisia persoonallisuuksia, saattaa vakaviakin erimielisyyksiä tulla.
Kuorolaulaja hakee itselleen uuden kuorokodin muuttaessaan toiselle paikkakunnalle. Kuorotoveruus auttaa ratkaisevasti uudelle paikkakunnalle asettumista. Näin tapahtuu varsinkin eläkkeelle siirtymisvaiheessa, kun mamma ja pappa muuttaa oman jalkikasvunsa perässä. Voi mikä autuus on uuden kotipaikan seniorikuoro! Seniorikulkuset on tarjonnut jo yli 20 vuotta uuden kuorokodin monelle Turun lähistölle muuttavalle kuorolaulajalle.

Rytmitaju

On joutunut monesti miettimään onko rytmitaju hyvä huono. Ja kenellä, minullako?
Hesarissa kerrottiin "Ihmiset, joilla on hyvä luontainen rytmitaju, ovat keskimääräistä älykkäämpiä, väittää tuore ruotsalaistutkimus." Hesarin linkki Iso kuva Remusta, jonka näköiseksi en ainakaan halua tulla. Mieluummin huono rytmitaju.
Minkälaisella rytmitajulla kuorossa pärjää? Minun oma rytmikoneeni on sitä, että lyön oikean isovarpaan rytmisesti lattiaan ja seuraan johtajan viittauksen hidastuksia/nopeutuksia. On sillä tultu toimeen. Olisiko muita ratkaisuja? Isovarvas voi rytmikoneena olla äänekäs ainakin joillakin lattiamateriaaleilla...
"Perinteisesti rytmitajua on ymmärretty kyvyksi hahmottaa, muistaa ja toistaa monimutkaisia rytmikuvioita. Rytmitajua on testattu esimerkiksi koputtamalla tietty kuvio ja pyytämällä testattavaa toistamaan se", kerrotaan netissä. Muuan kuorolainen sanoi, ettei hän rytmitajusta paljon tiedä, tanssiessa hänellä on kaksi vasenta jalkaa..

Sävelkorva

Tässä absoluuttinen totuus. Seuraamalla sivun ohjeita voi helposti (?) testata omaako absoluuttisen korvan.

Kuorolaisia kiinnostaa sävelkorva-asia. Onko korvaa ja ääntä vain onko vain jompaakumpaa. Luulen, että minulla on ns. hyvä sävelkorva, koska olen enimmäkseen osannut pitää ääneni korkeuden sellaisella tasolla, että kuoronjohtaja on ollut siihen tyytyväinen. Absoluuttinen korva voi olla varsin ikävä elämänseuralainen, mutta kai sen kanssa oppii elämään. Minulla ei onneksi ole ilmennyt taipumuksia minkäänlaiseen absolutismiin.