Näytetään tekstit, joissa on tunniste akustiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste akustiikka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Parhaan kuoron etsintää

MTV2:n ohjelma Suomen Paras Kuoro 2009 on lähtenyt kiinnostavasti käyntiin. Ensivaikutelmia on saatu kahden ohjelman perusteella. Osaavia kuoroja, rohkeaa näyttämöllä oloa, kekseliästäkoregrafiaa, pukeutumista jne.. Liika näyttävyys vie kuitenkin huomion ulkoisiin tekijöihin jolloin musiikki jää sivuosaan. Esitettäväksi valittu musiikki ei perinteellisen kuorolaulun ystävää innosta eikä kuorolaulu kaiuttomassa tilassa ole eduksi, päinvastoin. Siis se kuuluisia akustiikka puuttui.
Jotakin hyvää sentään täytyy löytää.... Joo se on hienoa, että ovat saaneet nuorukaisia liikkeelle. Kun saadaan miehet laulamaan, on suunta oikea. Mieskuorot ovat varmaan tästä innoissaan, "Kas pojastahan kehkeytyy kuoromies".

Täydellisyyteen pyrkivät johtajat ja huipputaitavat kuorot sekä äänilevyteollisuus ovat saaneet aikaan sekä hyvää että huonoa. Onko ihan siivotonta sanoa: ei tarvitse osata laulaa, riittää että laulattaa? Vanha kansa lauloi askareissaan, perunoiden kuoriminen sujui iloisella mielella. Kunpa pääsisin minäkin, tämän ajan ihminen siihen, että lauleskelin itsekseni askareitani säestäen.

Paras Kuoro-kisaa seuraan jatkossakin, onhan toki mielenkiintoista nähdä lopputulos. Tähän asti parasta kuorolaulua olen kuullut Philomelalta, mutta lisää on tulossa.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Mikaelinkirkko

Ennen Seniorikulkusten joulukonserttia Mikaelinkirkossa pelkäsin, että akustiikka nimenomaan alttarilla laulettaessa on niin vaikea, että äänivoimamme tuskin riittää kantamaan kirkkosalin perälle asti. Nyt totean pelänneeni turhaan. Tasanteella laajan hevoskengän muodossa laulettuna balanssi syntyi helposti ja saatoimme toteuttaa nuottien mukaista nyansointia. Herkkä p-kin oli kuulunut peräpenkkiin saakka eikä f mennyt kertaakaan rikki. Harjoituksessa kokeilimme myös porrasaskelmilla laulua, mutta tuolloin ääni ihmeellisesti katosi niin sanoakseni maailman - vai pitäisikö kirkon yhteydessä sanoa - TAIVAAN tuuliin.
Saatoin jälkeen päin todeta olevani pääpiirtein tyytyväinen. Harmaaparta vihjaisi pikku rikkeistä. Tähän vastaan: aina sattuu ja tapahtuu!!!