Kevätkokous

Yhdistyksen kevätkokous pidettiin Katedralskolanin salissa tiistaina 27.3. Osanottajia oli arviolta vajaa 30. Puheenjohtajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Katariina Katariina Kärki-Susi.



Toimintakertomuksesta kävi ilmi, että viime vuosi oli erittäin aktiivinen. Iso kuoro harjoitteli peräti 67 kertaa, joka tietysti johtui Suomen Paras Kuoro-kilpailusta ja Walesin Llangollenin festivaalin kuorokilpailusta. Tai siis kilpailuista, kuoro osallistui kahteen sarjaan.

SenioriKulkusten harjoituskertoja oli 40, ja monta esiintymistä ja vuoden kohokohta oli tietysti loppuunmyyty syksyn 25-vuotisjuhlakonsertti.

Tämä aktiivinen vuosi rasitti kuoron taloutta ja alijäämää kertyi yli 6.000 euroa. Kuulemma tämä ei kuitenkaan tule aiheuttamaan jäsenmaksujen korotuspaineita. (Eikä kuorolle tule verotettavaa tuloa).

Hallitukselle ja tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Puheenjohtana toimi tätä käsiteltäessä Harri Lindblom, SULASOLin puheenjohtaja.

Lopuksi Arto Leino kertoi olevansa sävellyskilpailun isä. Hän oli viime kesän matkalla todennut, että kuorolla pitää olla joku iloinen laulu, jonka voi vetäistä sopivissa tilaisuuksissa. Kuorolaiset ovat saaneet laulut hallituksen laulamina sähköpostilla ja samassa viestissä oli myös äänestysohjeet. Siis kaikki äänestämään! Toistaiseksi vasta kolme on äänestänyt, se on todella vähän kun jäseniä on Kulkusissa kuin Porin ympärillä, siis satakunta.

Kehuttiin

SenioriKulkusia kehuttiin ylettömästi Paikallislehti Somerossa. Kannattaa ilmeisesti konsertoida hieman pienemmissä paikoissa joissa lehden toimittajat tai avustajat ovat liikkeellä. Laitoin jutun sähköpostilla kuorolaisille.

Otsikkona oli Laulu soi iloa. Sitähän me yritämme tuottaa sekä kuulijoille että itsellemme. Kuorolaulu pidentää ikää, ihan niinkuin naurukin. Ja kyllä kuorohommissa naurua riittää.


Sain myös sähköpostilla jutun kuvat. Kuorosta osa oli kotona sairaana ja osa kuulemma jo kuvaa otettaessa vaihtamasssa siviilejä ylle.

Kati hymyilee alla iloisena pyykkilautansa kanssa. Sopii kansanmusiikkiin. Pyykkilautaa käytettiin skiffle-musiikissa. Muistan nuoruudestani englantilaisen Lonnie Doneganin. Beatles aloitti myös skifflellä nimellä The Quarrymen.

SenioriKulkuset konsertoivat Somerolla

SenioriKulkuset konsertoivat Somerolla tiistaina 20.3. Arja Lyly on kotoisin Somerolta ja viettää myös kesiään siellä, joten hänellä on sinne hyvät suhteet. Hän tietää, että kirjastossa on hyvä akustiikka, ja tosiaan, aivan upeaa oli laulaa! Tosin hieman mietitytti kuinka me saamme laulaa kirjastossa. Pienestä saakka on opetettu että siellä pitää olla hiljaa.

Tässä menomatkalla bussissa.


Kirjasto tuki meitä ja mainosti runsaasti ja näin iloksemme kuulijoita oli yli neljäkymmentä henkilöä. Tyhjiä tuoleja ei ollut, mutta ei toisaalta myöskään tarvinnut hakea mistään niitä lisää. Kun kuorolaisia oli noin 30, olimme tyytyväisiä. Vanhan sanonnan mukaan konsertti on hyvä jos on niin paljon yleisöä, että kuoro häviäisi tappelussa.

Harjoittelimme ensin ja tutuistuimme akustiikkaan. Kuten Seppo humoristiseen tapaansa ilmoitti, niin akkusatiivi oli erittäin hyvä vaikka kattoon oli kiinnitetty insuliinilevyjä. Seppo juonsi konsertin, mutta sai sitä ennen asennushommia.


Tässä harjoitellaan kansanlauluketjua. Säestysryhmässä Tero Elomaa, pimpparauta, Kaarina Valtanen, pyykkilauta ja Lauri Laurikainen, harmonikka. Ja Arja Lyly johtaa.

Naiset harjoittelevat laulua Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.


Kirjaston seinillä oli ikoninäyttely. Tässä Vladimirin Jumalanäiti.

Ikonit ovat erittäin kauniita ja taidokkaita. Kaksi vanhaa Piae Cantiones-sävelmää sopivat siis erittäin hyvin tunnelmaan. Muuten konsertin ohjelma oli koottu etupäässä syksyn juhlakonserttia varten harjoittelemastamme ohjelmistosta.

Seppo juonsi tunnetulla taidollaan ja sai monta naurua. Informatiivinen teksti upposi hyvin yleisöön.

Lopuksi mahtavat aplodit ja kiitosruusu Arjalle.


Ennen kotimatkaa kävimme kahvilla/teellä ja sämpylällä. Bloggaaja huomasi että ravintolassa myytiin myös pieniä valkoviinipulloja. Joten kun hän sai lasin käteensä oli aivan selvää, että hän ehdotti, että laulettaisiin moldavialainen Juomalaulu. Sitä ennen laulettiin kyllä se laulu joka jäi pois konsertin lopusta...

Kolmella somerolaisella kuorolla oli kuulemma harjoitus samaan aikaan. Olisi ehkä tullut lisää yleisöä muuten. Toisaalta, eiväthän kuorolaiset koskaan käy muiden kuorojen konserteissa.

Lontoossa konsertissa

Tämä juttu ei liity mitenkään Kulkusiin eikä kuorolauluun. Pitää kuitenkin kertoa, että tulin viime yönä Lontoosta, jossa kävin muun muassa Joan Baezin konsertissa Royal Festival Hallissa. Baez oli nuoruuteni folkidoli ja puri vieläkin minuun ja muihin loppuunmyydyssä salissa todella hyvin.

Joku varttuneempi blogin mahdollinen lukija voi muistaa tumman, pitkätukkaisen tytön, joka lauloi balladeja ja siirtyi sitten kantaa ottaviin lauluihin. Hän vastusti Vietnamin sotaa ja paljon muuta ja tukee vieläkin ihmisoikeuksien puolesta taistelua ja monta muuta hyvää asiaa.


Ohjelmisto oli läpileikkaus hänen esittämistä lauluista viimeisten 50 vuoden aikana, Baez on nyt jo 71-vuotias, mutta ei yleisössäkään juuri montakaan nuorta ollut. Muutamat harvat olivat kai tulleet äitinsä kanssa?

Aloitusnumero oli muistaakseni Farewell Angelina. Ja sitten seurasi monta, monta tuttua.


Ei varmaan saanut kuvata, kuvasin pienellä kameralla tämän salaa. Julkkiksetkin vanhenevat kun vertaa kuvia keskenään, eroa on melkein 50 vuotta. Vaikka ei saanut kuvata, niin youtubessa löytyy jo video-otos konsertista. Joku on kuvannut viimeisen ylimääräisen Blowing in the Wind. Piratismia. http://www.youtube.com/watch?v=rEOK_rsTazI

Ja sitä ennen oli John Lennonin Imagine ja Baez otti myös yleisön mukaansa. Hieno tunnelma. Vanhalle miehelle hieno elämys. Rämisevä rokki kun ei pure, vaan mieluummin folkmusiikki.

Baez oli lavalla ilman lämppäriä ja ilman taukoa 1 tunti 55 minuuttia. Hänellä oli kaksi kitaraa ja avustajatyttö kävi joka laulun aikana virittämässä kitaran ja toi aina viritetyn kitaran. Erikoista. Baezia avusti nuori mies, Dirk Powell, joka soitti illan aikana seitsemää eri instrumenttia. Taidokas moniosaaja.

Kotona on monta levyä, jatkan niiden kuuntelemista.

Vanitatum Vanitas

Kävimme entisen Kulkusen Terhi Paukun lauluyhtyeen Vanitatum Vanitasin konsertissa Tuomiokirkossa. Oli mukava kuunnella tuttuja Piae Cantiones -lauluja yksi-, kaksi- ja kolmiäänisinä. Tuomikirkko on kyllä aivan oikea paikka esittää näitä hurskaita lauluja. Kirkko helisi ja soi naisten äänistä. Lauloivat mokomat lehteriltä ensimmäisen puoliskon, mutta ehkä juuri siksi kuuntelinkin tarkemmin. Olin jo osan lauluista kuunnellut yhtyeen ensimmäiseltä levyltä O Magnum Mysterium, mutta kyllä live-esitys on aina live-esitys. Kirkko kertasi ääniä mukavasti. Kaikki äänet soivat ihanasti, mutta erityismaininnan kyllä ansaitsee ryhmän altto, uhkea ääni.

Mukana oli kyllä muitakin kuin hurskaita lauluja, Palestrinaa ja di Lassoa ja nokkahuiluilla Purcelliakin. Täytyy kyllä sanoa, että lauloivat lyhyimmän di Lasson kuin kuullut olen. Ehdin jo Kyrien alkaessa että sitten mennäänkin ainakin viisi minuuttia polyfoniaa, mutta ei sitten mentykään viittä minuuttia.

Yhtyeeseen voi tutustua Facebookissa, omaa kotisivua heillä ei vielä ole.

Naiset ovat vanhojen kirkkojen kiertueella, maaliskuussa laulavat Porvoon tuomiokirkossa ja Pyhän Laurin kirkko on tulollaan myös myöhemmin.

Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos ryhmän konsertti kohdalle sattuu. Ilokseni tosi moni Kulkunen oli lähtenyt kuulemaan Vanitatumia. Terhi on tuo sinimekkoinen.

Hulluna Saraan

Perjantaina 27.1. tulee ensi-iltaan uusi suomalainen elokuva Hulluna Saraan. Wikipedian mukaan Hulluna Saraan on Samuli Valkaman ohjaama elokuva. Elokuvan pääosissa ovat suomalaiset näyttelijät Jussi Nikkilä ja Ville Virtanen, sekä Lost-sarjasta tunnetuksi tullut australialainen näyttelijä Emilie de Ravin.

Elokuvan alkuperäinen nimi on Love and Other Troubles, jolla se tullaan myös levittämään kansainvälisesti. Elokuvan nimi Suomessa on Hulluna Saraan.

Elokuvaa kuvattiin (ainakin osittain) Turussa viime kesänä. Hautajaiskohtausta kuvattiin Ylösnousemuskappelissa 2.8 ja avustajina oli muiden mukana Kulkusista kahdeksan "näyttelijää". Yhden kohtauksen kuvaamisessa meni koko päivä. Meidän piti olla paikalla kello 7 aamulla ja melkein kaksitoista tuntia meni ennen kuin pääsimme kotiin.

Tässä Helen ja Anneli laittavat itsensä kuvauskuntoon.

Yhtä kohtausta kuvattiin eri kuvakulmista useaan otteeseen. Ensin otettiin sama uudestaan useasti, välillä jatkettiin siitä mihin oli jääty. Ja taas siirrettiin kameroita ja valoja. Ja uudestaan. Tekniikka oli Englannista, kansainvälistä touhua siis.

Ruokapuoli oli hoidettu hyvin. Parkkipaikalla oli teltta jossa oli aamupala ja lounas (lihamakaroonilaatikkoa) ja välipala, siis nälkä ei päässyt yllättämään. Mehua ja vettä meni myös paljon, oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä. Niitähän riitti viime kesänä.

Elokuvan traileri on julkaistu, kohtausta ei näy siinä. Pitää mennä elokuviin katsomaan vilahtaisiko oma tai tuttavan nenä tai muu ruumiinosa jossain kuvassa. Vapaalippuja ei ainakaan vielä ole tarjottu.

Mielenkiintoinen päivä. Näissä kuvissa koko kulkusjoukko, niin junioreja kuin senioreja. Tässä kuvassa kaikilla on sopivat hautajaisilmeet. Hyviä näyttelijöitä, tarkkaan laskien kolmella jopa rutiinia siltä ajalta kun Kulkusia oli Samppalinnan kesäteatterissa.


Mutta miksi toisessa kuvassa ollaan niin iloisen näköisiä? Johtunee varmaan siitä, että saimme kuulla että tuotantoyhtiö lupasi hyvittää Kulkusten pohjatonta kassaa sadalla eurolla. Ja sitäpaitsi, meillä oli ihan hauskaa.

Seniorien joulujuhla

Joulunalusaika on täynnä konsertteja ja paljon muita kiireitä, sellaisiakin jotka eivät liity kuorolauluun. Tästä syystä SenioriKulkuset viettivät joulujuhlaansa vasta 11.1 Ravintola Gardeniassa. Joulun aikaa vielä, vasta paha Nuutti viepi 13.1 joulun pois. Varmuuden vuoksi tähdennettäköön, että kysymys oli vuoden 2011 joulujuhlasta.

Seniorien puheenjohtaja Sinikka Lumijärvi piti ensin puheen, jossa hän huomautti kuinka joulun aika perinteisesti päättyy vasta Nuuttipukkien mellastamiseen. Hän kiitti menneestä juhlavuodesta ja toivotti onnea, menestystä ja jaksamista tänä vuonna, joka myös on täynnä touhua ja kiireitä. Nosteltiin kuohuviinimaljat ja syötiin hyvin.

Joulujuhlan viralliseen ohjelmaan kuuluu perinteisesti merkkien jako. Kulkusten puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo oli tullut mukaan juhlimaan ja jakamaan merkit.

Kuoronjohtaja Arja Lyly on johtanut Seniorikulkusia vuoden ja sai nyt kuoromerkkinsä, jota myös yksivuotismerkiksi kutsutaan. Arja sai sen ansiomerkkinä.

Muut yksivuotismerkkien saajat Sirkun kanssa, vasemmalta Aira Tolvanen, Hannu Pohjonen ja Heikki Karkke.

Kuoron emäntä Hilkka Lindholm sai viisivuotismerkin.

Kaikki jotka olisivat saaneet merkin eivät olleet ehtineet paikalle ja heille merkit jaetaan myöhemmin muussa sopivassa tilaisuudessa.

Rahastonhoitaja Kati Valtanen onnitteli kuoron puolesta monivuotista emäntää Marja-Liisa Harjua, joka viime kesänä täytti pyöreitä vuosia, mutta joka ei kiireiden ja yhteensattumien vuoksi ennättänyt pitämään juhlia. Hän lupasi, että hän tähtää siihen, että kun hän täyttää 71, niin voitaisiin nostaa maljat.

Totta kai myös laulettiin. Arja, Tero Elomaa ja Seppo Haapakoski esittivät M. A. Nummisen verrattoman Joulupukki puree ja lyö. Varsinkin tuo "Jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat" on joulun syvimpiä tuntoja mieleen tuova kohta.

Kosketuspintoja Kulkusiin löytyy tästäkin laulusta, Arja on niin kuin Mauri Anterokin kotoisin Somerolta ja laulun räävittömät sanat on tehnyt Jarkko Laine. Jarkko oli nimitetty Kulkusten impressaariksi.

Yhteisesti laulettiin aluksi Juomalaulu, kuinkas muuten. Laulu jolla viime keväänä tehtiin lauluisku Aschanin kahvilaan ihan lähellä, samassa Hansakorttelissa kuin Gardeniakin. Loppuillasta innostuttiin laulamaan Pentti Viherluodon lauluja ja tietysti Unto Monosen Satumaa. Arja säesti mainiosti pianolla.

Pitää myös mainita laululeikki, jossa väännyttiin yhä vaikeampiin asentoihin. Kuvista saa pienen aavistuksen siitä miten se eteni.

Kaikki viihtyivät erinomaisesti. Kuorossa on hauskaa muutenkin kuin harjoituksissa ja konserteissa. Tiedoksi kaikille jotka sattuvat lukemaan blogiamme: Kulkuset etsivät uusia mieslaulajia niin senioreihin kuin "junioreihin". Jos olet hyvä naislaulaja voit myös tiedustella mahtuisiko joukkoon. Ja varmaan mahtuu, varsinkin jos tuo miehen mukanaan!

Unohtui mainita, että Seppo Haapakoski luki Martti "Huuhaa" Innasen koskettavan joulukertomuksen Olka Lehikoisen joulu. Siitä tulee varmaan samanlainen perinne kuin se oli Sepolla 11 vuotta Otavassa. Sano.