In Deutschland

SenioriKulkuset konsertoivat keväällä 2009 Berliinissä. Nyt kuoro teki erittäin onnistuneen konserttimatkan Dortmundiin ja Waltropiin 25-29.9. Yksimielinen käsitys oli, että Seppo Räty oli pahasti väärässä. No, ehkä muutama ei voinut olla samaa mieltä kun ei tiennyt mitä Seppo oli sanonut...

Maailmaa nähtiin taas jonkin verran. Bussilla Tku-Hki-Vantaa, Finskillä Düsseldorfiin, bussilla sieltä Dortmundiin. Kun vielä toinen matkakohde oli  Waltrop noin 20 kilometrin päässä, niin kilometrejä kertyi.

Pari ensimmäistä päivää oli harmaan pilvinen sää, mutta sen jälkeen aurinko ja noin 20 asteen lämpö hellivät meitä.  Meitä helli myös aivan upea majoitus, NH Hotel Dortmund on neljän tähden hotelli aseman vieressä ja 5-10 minuutin kävelymatkan päässä keskustan ravintoloista ja kaupoista. Aamiainen oli upea ja monipuolinen ja ajatelkaa, kaikilla oli sviitti!

Olohuoneessa oli jopa baaritiski.

Hotelli peilaantuu vastapäiseen taloon.

Ensimmäisenä iltana porukka hajautui kuka minnekin etsimään ravintolaa.

Kuorolaisia hotellin edessä lähdössä ruoka etsimään.

Se ryhmä, jossa minä olin, löysi mielenkiintoisen Vapiano-ravintolan.  Kun tultiin sisään kassa antoi kortin. Siihen korttiin ladattiin kaikki ruokamme ja juomamme elektronisesti ja kassa näki siitä pois lähtisssä mikä laskun suuruus oli.  Juomat ja ruoat haettiin itse eri paikoista.  Ruoka valmistettiin avokeittiössä odottaessamme silmiemme edessä.  Maukasta italialaista ruokaa.

 

Eeva-Liisalle maistuu

Tässä bloggaajan annos, alkupalat jo syöty.

Jos tämä olisikaan löytynyt ennenkuin spagettia meni villapaidalle.

Kävelykatu oli illalla hiljainen.

Seuraavana päivänä eli perjantaina oli aikaa shoppailla. Hauskaa miten kaupungilla yllättäen tapasi kuoromme laulajia. Silloin oli mukavaa pistäytyä kahvilla.  Esimerkiksi kahvilla.

 

Terhon matkalaukku meni rikki koneessa, ehkä Ulla vaan halusi uuden?

Tuttuja tuli vastaan.

Piti ostaa hedelmiä välipalaksi.

Lähdimme Waltropiin iltapäivällä. Bussi oli vain tunnin myöhässä, mutta tasan tunnin osoituksena saksalaisesta järjestelmällisyydestä. Odotellessa ehdittiin ottaa ryhmäkuva, Turun tienoo-lehti matkustaa maailmalla.

 

Turun Tienoo mukana.

Matkan ideoinut ja yhteyshenkilönä ja tulkkina toiminut Christine ja hänen bassomiehensä Matti Tamminen.

Siellä isäntäkuoromme, roomalaiskatolisen kirkkokuoron Chorgemeinschaft St. Marien edustajat olivat vastassa oppaan kanssa. Kävelyretki päättyi 1000 vuotta vanhaan Pietarinkirkkoon eli St. Peterskirche. Siellä lauloimme Suomalaisen rukouksen, akustiikka oli hieno. Sattumalta paikalla ollut kanttori soitti meille urkuimprovisaation. Hieno elämys!

Vastaanottajat ja Heikki etualalla. Opas keskellä.

Paikallinen originelli herra sai patsaan.

St. Peters

1000 vuotta vanha kirkko on vaikuttava. 

Vanhan kastemaljan ympärillä 

Veikko ja muut kuuntelevat kanttorin urkuimprovisaatiota.

 

Tällä pyörällä nostettiin ja laskettiin vaijeri kaivokseen.

Matka jatkui bussilla teollisuusmuseoon.  Hiilikaivos on suljettu noin 35 vuotta sitten, mutta entinen pomo esitteli hyvin perusteellisesti meille miten vuonna 1906 avatun kaivoksen sen ajan huipputeknologiaa edustanut kaksoistandemhöyrykuljetinkone toimi.  Sillä laskettiin miehet kaivoskuiluun ja tuotiin hiilet ylös. Tottakai miehetkin nostettiin työvuoron päätyttyä ylös. Vaarallista ja likaista työtä, eikä kaivoksen käytävissä kuulemma mahtunut edes kävelemään suorassa. Opittiin myös että der Steiger oli esimies eli työnjohtaja. Muistakaa se kun luette blogia eteenpäin.


Museosta käveltiin pienen metsän läpi seurakuntasaliin. Tarkoitus oli ollut vierailla paikallisessa viinatehtaassa, mutta se oli silloin suljettu, joten seurakuntasalissa oli aivan mahtava tarjoilu.  Oli snapseja, olutta, currywurstia, schnitzeliä, salaatteja, mahtava jälkiruokapöytä.   Tietysti myös alkoholittomia juomia. Tunnelma nousi, pidettiin puheita, annettiin lahjoja, laulettiin yhdessä ja erikseen. Seurakunnan kirkkoherra oli myös mukana. Hieman vapaampaa kuin Suomessa.

 

Prosit! Paikallisella snapsilla.

Lauantaina oli koko Ruhrin alueella Sing, Day of Song-tapahtuma. Kaikkialla laulettiin kello 12.10 eli kirkonkellojen soiton tauottua samat neljä laulua. Dortmundissa se tapahtui Friedensplatzilla Raatihuoneen lähellä. Isoon kuoroon oli ilmoittautunut 638 laulajaa meidät mukaan lukien. Meille oli lähetetty nuottikirjat etukäteen ja olimme myös harjoitelleet. Youtube auttoi myös laulujen oppimisessa. Ensimmäisenä lauluna oli Glück auf, glück auf, der Steiger kommt. Tunnettu laulu sielläpäin Saksaa. Kaivosmiesten laulu.

Lähdössä

Laulajat kokoontuvat

 Ennen lauluja paikallisradio haastatteli puheenjohtaja Sinikkaa ja kuoronjohtaja Arjaa.  Mainio yhteyshenkilömme Christine Tamminen toimi tulkkina. He saivat myös laulaa näytiksi ensimmäisen säkeistön tuosta laulusta.  Hyvin kelpasi ja kansa taputti.

Radiolähetys menossa.

Kun laulut oli laulettu lauloimme vielä pari suomalaista laulua aukiolla ja sitten hajaannuimme omille teillemme.

Taustalla Vanha Raatihuone

 

Turun Tienoo oli taas mukana

Coca-Colaa tarvittiin laulun jälkeen

Marre, Marjatta, Riitta ja Marja samassa pöydässä

Toinen toistaan tukien

 Kello 17 oli Raatihuoneen aulassa konserttigaala jossa kuusi kuoroa esiintyi. Me olimme mukana neljällä omalla laululla. Lehtitietojen mukaan oli 200 kuulijaa yleisössä.

Kattokupoli,15 metriä korkealla

Hieno barbershop-yhtye, mukavaa koreografiaa.

Yleisönsuosio oli valtava.  Varsinkin Vanha linna sai mahtavat suosionosoitukset. Erään lauluhtyeen johtaja (miesten mieleen) tuli kysymään Arjalta miten sellaisen soundin saa kuoroon.  Seuraavana päivänä oli sanomalehdessä kuva jossa viisi sopraanoa ja neljä bassoa näkyi ja kerrottiin miten kuoro ihastutti yleisön kotimaansa lauluilla.

Mainittakoon, että ohjelmatiedoissa ja kuulutuksissa me olimme Senoikulkuset ja johtaja oli Frau Arja Lili.

Ja taas piti hajaantua ruokaa etsimään. "Meidän ryhmämme" kävi vaihtamassa vaatteita hotellissa ja illasti turkkilaisessa Sultan-ravintolassa. Se oli edullinen ja pidimme siitä, matkaa oli vain korttelin verran hotellista.

Poikaporukassa, Päivistä ja Ullastakin tehtiin Pekka ja Unto.

Sunnuntaina taas bussilla Waltropiin. Tässä lähtötunnelmia.

Konserttimme oli entisessä sairaalan kappelissa, josta on tehty Kulturforum Kapelle-niminen sali. Kulttuuriteko. Tiiligotiikkaa, rakennettu vuonna 1898, restauroitu kulttuurikäyttöön kymmenisen vuotta sitten.  Saliin mahtuu 120, kun isäntäkuoro nousi penkeistä laulamaan kanssamme jäi vielä 40 kuulijaa istumaan.

Kulturforum Kapelle

 

Pyhä Laurentius

Rikas Fräulein, Neiti -huom! oli lahjoittanut sairaalan ja kappelin ja lastentarhan ja muuta, myös maat joissa ne olivat.

Taiteellinen johtajisto

Konsertti onnistui erinomaisesti.  Tunnin harjoituksissa ennen konserttia Arja piiskasi sopivasti kuoroa. Sen huomasi. Onnistunut lopputulos syntyy kovalla työllä. Christine juonsi ja lauloimme myös kaksi yhteistä laulua saksalaisten kanssa. Kun kävelin kesäillalla ja Ein Haus von Glorie schauet. Konsertin jälkeen joimme yhdessä kuoromme tarjoamat kahvit.  Yleisö oli juonut jo väliajalla.

 

 

Copyright  Waltroper Zeitung. Kirjoittivat paljon konsertistamme ja vierailustamme.

Kuoron puheenjohtaja Torsten Stern, vaimonsa Silvia ja meidän Mattimme.

Arja saksalaisten kanssa.  Torsten oli siellä mies kaiken takana.

Bussi vei meidät sitten takaisin Dortmundiin ja söimme yhteisen illallisen.

Tarjolla oli myös schnitzeliä.

 Loppukiitokset ja loppulaulut vielä ja hotelliin.
 

 Osa meni nukkumaan, osa sai istua omien eväiden kanssa ruokasalissa viettämässä iltaa. Baari oli suljettu sunnuntaina.

Joka aamu kello 9 oli aamumiitinki, jossa informoitiin päivän ohjelmasta. Joka ilta oli baarissa myös osalla iltamiitinki...  Siellä oli loistava akustiikka, huone oli korkea ja saimme vapaasti laulaa siellä, kerran olimme jopa ainoat asiakkaat.

Viimeisenä aamupäivänä ehti vielä shoppailuun ja muuhun.

Heikki Suominen odotti...

...kun vaimo Leena pohti Arjan kanssa tavaratalon edessä.

Teline ketjuaaseille ja ylöspäin näyttää nuoli lukurotille. Drahtesel on polkupyörän leikillinen nimi. (Draht=metallilanka, vaijeri).

Historioitsija Stjärnstedt löysi matkamuistoksi historiallista luettavaa.

 Moni ihmetteli kaupungilla näkyviä sarvikuonoja. Ovat vähän kuin hylkeet olivat Turussa. Sponsorit ostivat ja saivat nimensä nihin. Ehkä Kulttuuripääkaupungin ihmiset kävivät Dortmundissa vakoilemassa?

 

Sarvikuono Kaufhofin Galerian edessä.

Silja ja Siljamäki aamiaisella viimeisenä aamuna.

Saksa on siis hieno maa.  Pieni miinus: Seppo ja Jussi olivat kyllä hieman pettyneitä, he olivat jääneet kaksi kertaa jo ilman vaniljajäätelöannosta lämpimän vadelmahillon kanssa ja nyt oli tarkoitus syödä se viimeisen illallisen jälkeen. Ravintolan yksi pakastin oli mennyt rikki ja tilalle tuli suklaajäätelöä.  Katsokaa Sepon ilmettä.

Ei ole vaniljajäätelöä!

Neljässä vuorokaudessa ehtii tottua Saksan hintatasoon.  Kun tulimme takaisin Suomeen ajattelin ostaa lentokentän kioskista pienen mineraalivesipullon kotimatkaa varten. Hinta oli 2,50 euroa. Dortmundissa samanlainen pullo maksoi 0.70 euroa. Jäi siis ostamatta!

Nyt pitää perustaaa nopeasti matkatoimikunta joka suunnittelee uutta matkaa 2-3:n vuoden sisällä!

(Valokuvat K. Stj ja Waltropin konserttikuvat Peter Rudolf)

SenioriKulkusten matkakonsertti

SenioriKulkuset lähtevät torstaina 25.9 konsertoimaan Saksaan. Kuoro piti matkakonsertin eli esitti matkaohjelmistonsa Vanhalla Raatihuoneella Turun päivänä 21.9 kello 15. Päivä oli täynnä ohjelmaa, mutta siitä huolimatta oli markkinointi onnistunut hyvin ja kuoron uskolliset ystävät täyttivät salin niin, että nopeasti laskien salissa oli vain kymmenkunta tyhjää tuolia. Vapaa pääsy, mutta ohjelmien myynnistä tuli mukavasti vahvistusta matkakassaan.

Kuorolaiset odottavat näissä kuvissa harjoitusten alkamista.   Huomatkaa kuinka tyylikkäitä laulajat ovat, näissä asuissa esiinnytään myös Saksassa. Miehillä ensi kertaa uudet taskuliinat. Huomatkaa myös kuinka hienosti salin lattia kiiltää. Meitä varten erikoisesti puunattu???

Kulkusten puheenjohtaja ja senioritoimikunnan jäsen Sirkku tuli myymään ohjelmia. Hän ehti sitä ennen jonkin aikaa kuunnella harjoitusta ja kaikki Sirkun tuntevat ymmärtävät hyvin että tämänkin ajan Sirkku käytti hyväkseen käsityöhön! Puikot heiluivat, ei mennyt aika hukkaan.

Simolan Terho on tehnyt hienon telineen kuoron johtajalle. Uusi kyltti kertoi kuka esiintyi.  Terho kuulemma lainaa telinettä myös muille kuoroille.

Konsertin johti Arja Lyly ja yhden laulun varajohtajamme Marjatta Sigfridsson.  Sinikka Lumijärvi toimi juontajana ja kertoi laulujen välillä tietoja tulevasta matkasta.

Konsertin keskivaiheilla oli koskettava tilanne. Ikikulkunen Maire Wessman täyttää lähipäivinä 90 vuotta ja kuoron miehet lauloivat hänelle kaksi serenadia, Hän kulkevi kuin yli kukkien ja Saksan-matkalla luultavasti myös käyttöön tulevan Warum bist du so fernen. Laulujen jälkeen Seppo Haapakoski ja Sinikka Lumijärvi kukittivat Mairen. Sepon äiti Vappu lauloi vuosikymmenet Mairen kanssa sopraanoa ensin Kulkusissa ja sitten SenioriKulkusissa. Mairen kuoroura jatkuu vielä Kannelkuorossa.

Tämä oli seniorien uuden mieskuoron ensiesiintyminen. Laulut soivat hyvin ja serenadeille on aina käyttöä. Nyt kuoro harjoittelee myös muita lauluja.

Tunnelma oli muutenkin konsertissa lämmin. Aika matala sali ja täynnä väkeä.  Ikkunoita ei voinut avata, koska ulkopuolella Vanhalla Suurtorilla oli markkinat ja musiikki kuului välillä hieman häiritsevästi nytkin, vaikka ikkunat olivat kiinni.

Konsertti aloitettiin Finlandialla ja päätettiin Heikin häihin. Laulu, jota Kulkuset ovat menneinä vuosina laulaneet viroksi laulettiin nyt suomeksi. Tuljak on tunnettu virolainen Miina Härman kuorolaulu ja kyllä virolaisissa sanoissa mainitaan "pulmad" eli häät. Muutaman kerran on kai naurettu sitä että häät ovat pulmat.

Koska oli Turun päivä laulettiin vielä ylimääräisenä yleisön kanssa yhdessä Pentti Viherluodon ja Anne-Mari Kaskisen Laulu Turusta.  Sen on Arja Lyly sovittanut kuorolle.

Yleisöstä tuli runsaasti tyytyväisiä kommentteja. Tällä porukalla ja tällä ohjelmistolla kehtaa kuulemma oikein hyvin lähteä Saksaan edustamaan.

Bloggaaja ei voi olla lisäämättä lopuksi, että menomatkalla konserttiin kakkosen bussissa pisti silmään, että Kauppatorilla oli Heikinmarkkinat. Heti nauratti, siellä oli Heikin markkinat ja me lauletaan Heikin häistä. Sitä laulua on kuorossa muutenkin naurettu, tenoristemmassa kun sattuu olemaan Heikki Karkke ja Heikki Suominen. Molemmat ovat kyllä naimisissa, mutta heidän häistään ei kerrota laulussa, vaan Aholan Heikin häistä. Hän on ihan vieras mies, mutta aikamoista menoa oli hänen häissään.

Historiaa ja vanhoja kuvia

Kävin kesäkuun alussa 1994 tapaamassa Salme Vinkalaa. Hän oli kuoroa perustamisesta asti yli 30 vuotta johtaneen Edvin Laaksosen tytär, laulanut itse ikänsä kuorossa, toiminut sihteerinä ja piirtänyt kuoron lipun. Oli siis paljon syitä käydä kahvilla.

Hän kertoi tarinoita kuorosta ja muistoja ja antoi minulle nipun vanhoja valokuvia. Kirjekuori tuli nyt vastaan kun hieman järjestelin papereitani ja päätin jakaa muutaman muiston kanssanne, rakkaat lukijat.

Otamme ensin pari kuorokuvaa.  Ensimmäinen on luultavasti otettu Sekakuoro Kulkusten 20-vuotiskonsertin jälkeen 1938. Edvin Laaksonen itse johtaa ja naisten kukat ja suuret seppeleet viittaavat suureen juhlaan. Juhlaan viittaa myös se, että kuva on oikein hienoissa pahvikansissa. Tietysti laulettiin Akatemiatalossa, se on kuorolle erittäin tuttu konserttipaikka.

Kuvassa seisoo miesten ensimmäisessä rivissä eniten vasemmalla pastori Viljo Lehtinen, joka opiskeluaikana lauloi levylle noin 120 iskelmää salanimellä Veli Lehto. Teologian opiskelijan ei sopinut laulaa kevyttä musiikkia eikä käydä keikoilla. Hänestä pitää jossain vaiheessa tehdä oma blogikirjoitus.
 
Toinen kuva on käsittääkseni otettu konsertissa aivan 1950-luvun alussa. Kuoroa johti Auvo Kivilaakso. Akatemiatalossa ollaan ja taas kuoron naiset on kukitettu.  Kaunis tapa, miksi se on jäänyt unholaan?

Kulkuset kävivät Tallinnan laulujuhlilla kaikkian kolme kertaa. Seuraavat kuvat ovat vuodelta 1933. SULASOLin laulu- ja soittojuhlille viime vuosina osallistuneet eivät voi käsittää miten mahtavaa on ollut Tallinnassa ja on kai vieläkin. Jossain tuolla väen paljoudessa löytyvät varmasti myös Kulkusten laulajat. Huvittava yksityiskohta on, että eturivissä olevat laulajat eivät katso johtajaa.

Kun katsoin tuota kymmenien tuhansien yleisömerta niin tuli mieleen kysyä Salme-rouvalta miten oikein vessa-asiat oli hoidettu. Hän ei enää muistanut. Silloin ei kyllä ollut vielä Bajamajoja.

Salmen television päällä oli paitsi miehensä, Kulkusissa myös laulaneen Erkin, myös veljensä Toukon kuva. Touko on maailman ehkä tunnetuin homoeroottinen taiteilija Tom of Finland.  Hänen piirroksistaan julkaistiin juuri postimerkkisarja.  Kävin heti tuoreeltaan ostamassa ja skannasin tähän.
Kulkushistoriaa!

Heidi Gräsbeck Kulkusten uusi taiteellinen johtaja

Tässä hän on Kulkusten uusi taiteellinen johtaja Heidi Gräsbeck.

Heidi  turkulainen, 35-vuotias muusikko, naimisissa, tytär 3 vuotta.

Heidille musiikki on, hänen itsensä mukaan, kerrontaa, avoimuudella ja tunteella. Musiikki on olemassa jaettavaksi, kerrottavaksi, ihmeteltäväksi, nautittavaksi. Sen tehtävä on koskettaa ja pysäyttää, avata uusia ulottuvuuksia mieleen. Musiikki voi ilmaista sellaisia asioita, mitä ei pelkillä sanoilla voi kuvata. Musiikin kieli on universaali, se on tunteiden ja ihmisen sielun kieli. Kuorolaulussa yhdistyvät usean ihmisen sisäinen maailma ja voima, kanavoituna yhden ja yhteisen soinnin kautta. Kuoron ilmaisumahdollisuudet ovat huikeat, ja tekstin ja tunteiden välityskeinona kuoro on vertaansa vailla.

Heidi on valmis työskentelemään kuoron kanssa 5-7 vuotta. Konsertit hän näkee mieluusti juonellisina, teemallisina kokonaisuuksina, jotka kertovat tarinan. Hän korostaa esittämistä, näyttämöllisyyttä. Konsertin tulee antaa kuulijalleen jokin ajatus, konsertin punainen lanka, kotiinviemisiksi.

Ensimmäisessä harjoituksessa pidettiin ensin kyselytunti ja sitten juotiin kakkukahvit. 

Huomasimme jo, että Heidi on hyvin yhteistyökykyinen ja kuunteleva ihminen, jolle kuorolaulajana oleminenkin on tuttua. Ohjelmistoa ryhdyttiin jo suunnittelemaan yhteistyössä musiikkilautakunnan kanssa. Kuoro ei kuitenkaan ole hänelle demokratia, ainakaan harjoituksissa. Heidin persoonassa on paljon positiivisuutta ja iloa. Kuoroharrastus antaa hänen mukaansa voimia selviytyä arjesta, eikä siitä pidä tulla lisää stressiä arkeen. 

Kakun oli tehnyt Kulkusten oma kokki Päivi Lehtonen. Kakku oli valtava !

Päivi kuvaili kakkua näin: Lakumutakakku-mustikka-vanilja- valkosuklaa-salmiakki. Oppiipaha uus Kulkuste taiteelline johtajaki et sekalaine seurakunta tiaros

 

 Launosalon Päivi otti ihanan sarjan Heidin "taistelusta" kakun kanssa. 

Mistäs tätä nyt sitten leikkaisi?

Tästä lähti kulmasta.

Pala oli iso ja lautanen pieni...

Kuorolaisetkin saivat kakkua ja nauttivat siitä ja pitkästä kahvitauosta. 

Ehdimme vielä harjoitella opistolaispäivän jumalanpalvelukseen tulevat virret illan aikana. Opettelimme toisiamme. Hyvin lähti käyntiin uusi laulukausi.