Kaksi iltaa on Naantalissa ollut Naantalin Laulajien, Kulkusten ja SenioriKulkusten yhteisharjoitukset. Kuopiossa laulettavat sekakuorojen yhteisnumerot on käyty läpi. Johanna Järvinen on johtanut hommaa tehokkaasti. Bloggeri on ainakin kovin tyytyväinen.
Valitettavasti kaikille matkaan lähteville eivät nämä päivät ole muiden yhteensattumien vuoksi sopineet, nyt eilen esimerkiksi Kulkusten viikonlopun kuoroleiri ja kulkuskuorojen omat harjoitukset taas tänään verottivat varmasti väkeä. Laulajia on kuitenkin ollut komeasointinen kuoro. Kaikille on myös antoisaa saada tavata laulujen ja kahvittelun ohessa muiden kuorojen laulajia.
Kiitokset Naantalin Laulajille ovat paikallaan. Järjestelyt ovat olleet hienot!
Jäämme jännittyneinä odottamaan lauantaita 26.5. Silloin vietämme koko päivän kello kymmenestä iltakuuteen Kristillisellä Opistolla. Harjoittelemme koko piirin porukalla yhteisnumeroita (Kiitoslaalu Kuopijolle raikukoon!) ja Maakunnat musisoi-tapahtumaa. Välillä syömme lounasta ja pidetään pienet tauot, joten saamme hienoa esimakua Kuopion laulujuhlista.
"Mää ole silloin taas paikall, tul sääki! Ja mää ota silloin kameranki fölii!"
tiistai 17. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Yhteistyön antia
Palmusunnuntaina 1.4.2012 Tuomiokirkon Kamarikuoro NOVA järjesti konsertin, jossa esitettiin W.A.Mozartin Requiem. Vaativa kuoroteos tarvitsee esittäjäkseen suuren kuoron ja esitysjoukkoon oli pyydetty laulajia myös Kulkusista. Laulajien edellytettiin opettelevan stemmansa omin päin ja osaavan sen yhteisharjoitusten alkaessa. Kuoroyhteisharjoituksia oli kolme kertaa; orkesterin kanssa harjoiteltiin yhden kerran.
Konsertin johti Klaus Rautawaara. Ihailin laulajana hänen tarkkaa ja ilmeikästä työskentelyään, ja pidin hänen tulkinnastaan. Teos heräsi henkiin ja loi kirkkoon taivaallisen tunnelman. Ymmärsin, että sitä juuri säveltäjä oli halunnutkin.
Kuoro n. 60 laulajaa seurasi tarkasti kapellimestaria ja osasi roolinsa. Orkesteri soitti todella hyvin. Solistit: sopraano Kaisa Ranta, altto Laura-Teresia Molnár, tenori Mikko Salakari ja basso Jukka Pietilä lauloivat vaikuttavasti.
Nykyään tavallisen sekakuoron laulajalle on harvinaista saada mahdollisuus esittää tällaista musiikkia. Niinpä ilahduttaa, että Kulkuset on mukana yhteistyöhankkeissa ja antaa jäsenilleen siihen mahdollisuuden.
Kiitos siitä!
Konsertin johti Klaus Rautawaara. Ihailin laulajana hänen tarkkaa ja ilmeikästä työskentelyään, ja pidin hänen tulkinnastaan. Teos heräsi henkiin ja loi kirkkoon taivaallisen tunnelman. Ymmärsin, että sitä juuri säveltäjä oli halunnutkin.
Kuoro n. 60 laulajaa seurasi tarkasti kapellimestaria ja osasi roolinsa. Orkesteri soitti todella hyvin. Solistit: sopraano Kaisa Ranta, altto Laura-Teresia Molnár, tenori Mikko Salakari ja basso Jukka Pietilä lauloivat vaikuttavasti.
Nykyään tavallisen sekakuoron laulajalle on harvinaista saada mahdollisuus esittää tällaista musiikkia. Niinpä ilahduttaa, että Kulkuset on mukana yhteistyöhankkeissa ja antaa jäsenilleen siihen mahdollisuuden.
Kiitos siitä!
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Kevätkokous
Yhdistyksen kevätkokous pidettiin Katedralskolanin salissa tiistaina 27.3. Osanottajia oli arviolta vajaa 30. Puheenjohtajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Sirkku Viitanen-Vanamo ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Katariina Katariina Kärki-Susi.
Toimintakertomuksesta kävi ilmi, että viime vuosi oli erittäin aktiivinen. Iso kuoro harjoitteli peräti 67 kertaa, joka tietysti johtui Suomen Paras Kuoro-kilpailusta ja Walesin Llangollenin festivaalin kuorokilpailusta. Tai siis kilpailuista, kuoro osallistui kahteen sarjaan.
SenioriKulkusten harjoituskertoja oli 40, ja monta esiintymistä ja vuoden kohokohta oli tietysti loppuunmyyty syksyn 25-vuotisjuhlakonsertti.
Tämä aktiivinen vuosi rasitti kuoron taloutta ja alijäämää kertyi yli 6.000 euroa. Kuulemma tämä ei kuitenkaan tule aiheuttamaan jäsenmaksujen korotuspaineita. (Eikä kuorolle tule verotettavaa tuloa).
Hallitukselle ja tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Puheenjohtana toimi tätä käsiteltäessä Harri Lindblom, SULASOLin puheenjohtaja.
Lopuksi Arto Leino kertoi olevansa sävellyskilpailun isä. Hän oli viime kesän matkalla todennut, että kuorolla pitää olla joku iloinen laulu, jonka voi vetäistä sopivissa tilaisuuksissa. Kuorolaiset ovat saaneet laulut hallituksen laulamina sähköpostilla ja samassa viestissä oli myös äänestysohjeet. Siis kaikki äänestämään! Toistaiseksi vasta kolme on äänestänyt, se on todella vähän kun jäseniä on Kulkusissa kuin Porin ympärillä, siis satakunta.
Toimintakertomuksesta kävi ilmi, että viime vuosi oli erittäin aktiivinen. Iso kuoro harjoitteli peräti 67 kertaa, joka tietysti johtui Suomen Paras Kuoro-kilpailusta ja Walesin Llangollenin festivaalin kuorokilpailusta. Tai siis kilpailuista, kuoro osallistui kahteen sarjaan.
SenioriKulkusten harjoituskertoja oli 40, ja monta esiintymistä ja vuoden kohokohta oli tietysti loppuunmyyty syksyn 25-vuotisjuhlakonsertti.
Tämä aktiivinen vuosi rasitti kuoron taloutta ja alijäämää kertyi yli 6.000 euroa. Kuulemma tämä ei kuitenkaan tule aiheuttamaan jäsenmaksujen korotuspaineita. (Eikä kuorolle tule verotettavaa tuloa).
Hallitukselle ja tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Puheenjohtana toimi tätä käsiteltäessä Harri Lindblom, SULASOLin puheenjohtaja.
Lopuksi Arto Leino kertoi olevansa sävellyskilpailun isä. Hän oli viime kesän matkalla todennut, että kuorolla pitää olla joku iloinen laulu, jonka voi vetäistä sopivissa tilaisuuksissa. Kuorolaiset ovat saaneet laulut hallituksen laulamina sähköpostilla ja samassa viestissä oli myös äänestysohjeet. Siis kaikki äänestämään! Toistaiseksi vasta kolme on äänestänyt, se on todella vähän kun jäseniä on Kulkusissa kuin Porin ympärillä, siis satakunta.
Kehuttiin
SenioriKulkusia kehuttiin ylettömästi Paikallislehti Somerossa. Kannattaa ilmeisesti konsertoida hieman pienemmissä paikoissa joissa lehden toimittajat tai avustajat ovat liikkeellä. Laitoin jutun sähköpostilla kuorolaisille.
Otsikkona oli Laulu soi iloa. Sitähän me yritämme tuottaa sekä kuulijoille että itsellemme. Kuorolaulu pidentää ikää, ihan niinkuin naurukin. Ja kyllä kuorohommissa naurua riittää.
Sain myös sähköpostilla jutun kuvat. Kuorosta osa oli kotona sairaana ja osa kuulemma jo kuvaa otettaessa vaihtamasssa siviilejä ylle.
Kati hymyilee alla iloisena pyykkilautansa kanssa. Sopii kansanmusiikkiin. Pyykkilautaa käytettiin skiffle-musiikissa. Muistan nuoruudestani englantilaisen Lonnie Doneganin. Beatles aloitti myös skifflellä nimellä The Quarrymen.
Otsikkona oli Laulu soi iloa. Sitähän me yritämme tuottaa sekä kuulijoille että itsellemme. Kuorolaulu pidentää ikää, ihan niinkuin naurukin. Ja kyllä kuorohommissa naurua riittää.
Sain myös sähköpostilla jutun kuvat. Kuorosta osa oli kotona sairaana ja osa kuulemma jo kuvaa otettaessa vaihtamasssa siviilejä ylle.
Kati hymyilee alla iloisena pyykkilautansa kanssa. Sopii kansanmusiikkiin. Pyykkilautaa käytettiin skiffle-musiikissa. Muistan nuoruudestani englantilaisen Lonnie Doneganin. Beatles aloitti myös skifflellä nimellä The Quarrymen.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
SenioriKulkuset konsertoivat Somerolla
SenioriKulkuset konsertoivat Somerolla tiistaina 20.3. Arja Lyly on kotoisin Somerolta ja viettää myös kesiään siellä, joten hänellä on sinne hyvät suhteet. Hän tietää, että kirjastossa on hyvä akustiikka, ja tosiaan, aivan upeaa oli laulaa! Tosin hieman mietitytti kuinka me saamme laulaa kirjastossa. Pienestä saakka on opetettu että siellä pitää olla hiljaa.
Tässä menomatkalla bussissa.
Kirjasto tuki meitä ja mainosti runsaasti ja näin iloksemme kuulijoita oli yli neljäkymmentä henkilöä. Tyhjiä tuoleja ei ollut, mutta ei toisaalta myöskään tarvinnut hakea mistään niitä lisää. Kun kuorolaisia oli noin 30, olimme tyytyväisiä. Vanhan sanonnan mukaan konsertti on hyvä jos on niin paljon yleisöä, että kuoro häviäisi tappelussa.
Harjoittelimme ensin ja tutuistuimme akustiikkaan. Kuten Seppo humoristiseen tapaansa ilmoitti, niin akkusatiivi oli erittäin hyvä vaikka kattoon oli kiinnitetty insuliinilevyjä. Seppo juonsi konsertin, mutta sai sitä ennen asennushommia.
Tässä harjoitellaan kansanlauluketjua. Säestysryhmässä Tero Elomaa, pimpparauta, Kaarina Valtanen, pyykkilauta ja Lauri Laurikainen, harmonikka. Ja Arja Lyly johtaa.
Naiset harjoittelevat laulua Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.
Kirjaston seinillä oli ikoninäyttely. Tässä Vladimirin Jumalanäiti.
Ikonit ovat erittäin kauniita ja taidokkaita. Kaksi vanhaa Piae Cantiones-sävelmää sopivat siis erittäin hyvin tunnelmaan. Muuten konsertin ohjelma oli koottu etupäässä syksyn juhlakonserttia varten harjoittelemastamme ohjelmistosta.
Seppo juonsi tunnetulla taidollaan ja sai monta naurua. Informatiivinen teksti upposi hyvin yleisöön.
Lopuksi mahtavat aplodit ja kiitosruusu Arjalle.
Ennen kotimatkaa kävimme kahvilla/teellä ja sämpylällä. Bloggaaja huomasi että ravintolassa myytiin myös pieniä valkoviinipulloja. Joten kun hän sai lasin käteensä oli aivan selvää, että hän ehdotti, että laulettaisiin moldavialainen Juomalaulu. Sitä ennen laulettiin kyllä se laulu joka jäi pois konsertin lopusta...
Kolmella somerolaisella kuorolla oli kuulemma harjoitus samaan aikaan. Olisi ehkä tullut lisää yleisöä muuten. Toisaalta, eiväthän kuorolaiset koskaan käy muiden kuorojen konserteissa.
Tässä menomatkalla bussissa.
Kirjasto tuki meitä ja mainosti runsaasti ja näin iloksemme kuulijoita oli yli neljäkymmentä henkilöä. Tyhjiä tuoleja ei ollut, mutta ei toisaalta myöskään tarvinnut hakea mistään niitä lisää. Kun kuorolaisia oli noin 30, olimme tyytyväisiä. Vanhan sanonnan mukaan konsertti on hyvä jos on niin paljon yleisöä, että kuoro häviäisi tappelussa.
Harjoittelimme ensin ja tutuistuimme akustiikkaan. Kuten Seppo humoristiseen tapaansa ilmoitti, niin akkusatiivi oli erittäin hyvä vaikka kattoon oli kiinnitetty insuliinilevyjä. Seppo juonsi konsertin, mutta sai sitä ennen asennushommia.
Tässä harjoitellaan kansanlauluketjua. Säestysryhmässä Tero Elomaa, pimpparauta, Kaarina Valtanen, pyykkilauta ja Lauri Laurikainen, harmonikka. Ja Arja Lyly johtaa.
Naiset harjoittelevat laulua Sulle salaisuuden kertoa mä voisin.
Kirjaston seinillä oli ikoninäyttely. Tässä Vladimirin Jumalanäiti.
Ikonit ovat erittäin kauniita ja taidokkaita. Kaksi vanhaa Piae Cantiones-sävelmää sopivat siis erittäin hyvin tunnelmaan. Muuten konsertin ohjelma oli koottu etupäässä syksyn juhlakonserttia varten harjoittelemastamme ohjelmistosta.Seppo juonsi tunnetulla taidollaan ja sai monta naurua. Informatiivinen teksti upposi hyvin yleisöön.
Lopuksi mahtavat aplodit ja kiitosruusu Arjalle.
Ennen kotimatkaa kävimme kahvilla/teellä ja sämpylällä. Bloggaaja huomasi että ravintolassa myytiin myös pieniä valkoviinipulloja. Joten kun hän sai lasin käteensä oli aivan selvää, että hän ehdotti, että laulettaisiin moldavialainen Juomalaulu. Sitä ennen laulettiin kyllä se laulu joka jäi pois konsertin lopusta...
Kolmella somerolaisella kuorolla oli kuulemma harjoitus samaan aikaan. Olisi ehkä tullut lisää yleisöä muuten. Toisaalta, eiväthän kuorolaiset koskaan käy muiden kuorojen konserteissa.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Lontoossa konsertissa
Tämä juttu ei liity mitenkään Kulkusiin eikä kuorolauluun. Pitää kuitenkin kertoa, että tulin viime yönä Lontoosta, jossa kävin muun muassa Joan Baezin konsertissa Royal Festival Hallissa. Baez oli nuoruuteni folkidoli ja puri vieläkin minuun ja muihin loppuunmyydyssä salissa todella hyvin.
Joku varttuneempi blogin mahdollinen lukija voi muistaa tumman, pitkätukkaisen tytön, joka lauloi balladeja ja siirtyi sitten kantaa ottaviin lauluihin. Hän vastusti Vietnamin sotaa ja paljon muuta ja tukee vieläkin ihmisoikeuksien puolesta taistelua ja monta muuta hyvää asiaa.
Ohjelmisto oli läpileikkaus hänen esittämistä lauluista viimeisten 50 vuoden aikana, Baez on nyt jo 71-vuotias, mutta ei yleisössäkään juuri montakaan nuorta ollut. Muutamat harvat olivat kai tulleet äitinsä kanssa?
Aloitusnumero oli muistaakseni Farewell Angelina. Ja sitten seurasi monta, monta tuttua.
Ei varmaan saanut kuvata, kuvasin pienellä kameralla tämän salaa. Julkkiksetkin vanhenevat kun vertaa kuvia keskenään, eroa on melkein 50 vuotta. Vaikka ei saanut kuvata, niin youtubessa löytyy jo video-otos konsertista. Joku on kuvannut viimeisen ylimääräisen Blowing in the Wind. Piratismia. http://www.youtube.com/watch?v=rEOK_rsTazI
Ja sitä ennen oli John Lennonin Imagine ja Baez otti myös yleisön mukaansa. Hieno tunnelma. Vanhalle miehelle hieno elämys. Rämisevä rokki kun ei pure, vaan mieluummin folkmusiikki.
Baez oli lavalla ilman lämppäriä ja ilman taukoa 1 tunti 55 minuuttia. Hänellä oli kaksi kitaraa ja avustajatyttö kävi joka laulun aikana virittämässä kitaran ja toi aina viritetyn kitaran. Erikoista. Baezia avusti nuori mies, Dirk Powell, joka soitti illan aikana seitsemää eri instrumenttia. Taidokas moniosaaja.
Kotona on monta levyä, jatkan niiden kuuntelemista.
Joku varttuneempi blogin mahdollinen lukija voi muistaa tumman, pitkätukkaisen tytön, joka lauloi balladeja ja siirtyi sitten kantaa ottaviin lauluihin. Hän vastusti Vietnamin sotaa ja paljon muuta ja tukee vieläkin ihmisoikeuksien puolesta taistelua ja monta muuta hyvää asiaa.
Ohjelmisto oli läpileikkaus hänen esittämistä lauluista viimeisten 50 vuoden aikana, Baez on nyt jo 71-vuotias, mutta ei yleisössäkään juuri montakaan nuorta ollut. Muutamat harvat olivat kai tulleet äitinsä kanssa?
Aloitusnumero oli muistaakseni Farewell Angelina. Ja sitten seurasi monta, monta tuttua.
Ei varmaan saanut kuvata, kuvasin pienellä kameralla tämän salaa. Julkkiksetkin vanhenevat kun vertaa kuvia keskenään, eroa on melkein 50 vuotta. Vaikka ei saanut kuvata, niin youtubessa löytyy jo video-otos konsertista. Joku on kuvannut viimeisen ylimääräisen Blowing in the Wind. Piratismia. http://www.youtube.com/watch?v=rEOK_rsTazI
Ja sitä ennen oli John Lennonin Imagine ja Baez otti myös yleisön mukaansa. Hieno tunnelma. Vanhalle miehelle hieno elämys. Rämisevä rokki kun ei pure, vaan mieluummin folkmusiikki.
Baez oli lavalla ilman lämppäriä ja ilman taukoa 1 tunti 55 minuuttia. Hänellä oli kaksi kitaraa ja avustajatyttö kävi joka laulun aikana virittämässä kitaran ja toi aina viritetyn kitaran. Erikoista. Baezia avusti nuori mies, Dirk Powell, joka soitti illan aikana seitsemää eri instrumenttia. Taidokas moniosaaja.
Kotona on monta levyä, jatkan niiden kuuntelemista.
tiistai 7. helmikuuta 2012
Vanitatum Vanitas
Kävimme entisen Kulkusen Terhi Paukun lauluyhtyeen Vanitatum Vanitasin konsertissa Tuomiokirkossa. Oli mukava kuunnella tuttuja Piae Cantiones -lauluja yksi-, kaksi- ja kolmiäänisinä. Tuomikirkko on kyllä aivan oikea paikka esittää näitä hurskaita lauluja. Kirkko helisi ja soi naisten äänistä. Lauloivat mokomat lehteriltä ensimmäisen puoliskon, mutta ehkä juuri siksi kuuntelinkin tarkemmin. Olin jo osan lauluista kuunnellut yhtyeen ensimmäiseltä levyltä O Magnum Mysterium, mutta kyllä live-esitys on aina live-esitys. Kirkko kertasi ääniä mukavasti. Kaikki äänet soivat ihanasti, mutta erityismaininnan kyllä ansaitsee ryhmän altto, uhkea ääni.
Mukana oli kyllä muitakin kuin hurskaita lauluja, Palestrinaa ja di Lassoa ja nokkahuiluilla Purcelliakin. Täytyy kyllä sanoa, että lauloivat lyhyimmän di Lasson kuin kuullut olen. Ehdin jo Kyrien alkaessa että sitten mennäänkin ainakin viisi minuuttia polyfoniaa, mutta ei sitten mentykään viittä minuuttia.
Yhtyeeseen voi tutustua Facebookissa, omaa kotisivua heillä ei vielä ole.
Naiset ovat vanhojen kirkkojen kiertueella, maaliskuussa laulavat Porvoon tuomiokirkossa ja Pyhän Laurin kirkko on tulollaan myös myöhemmin.
Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos ryhmän konsertti kohdalle sattuu. Ilokseni tosi moni Kulkunen oli lähtenyt kuulemaan Vanitatumia. Terhi on tuo sinimekkoinen.
Mukana oli kyllä muitakin kuin hurskaita lauluja, Palestrinaa ja di Lassoa ja nokkahuiluilla Purcelliakin. Täytyy kyllä sanoa, että lauloivat lyhyimmän di Lasson kuin kuullut olen. Ehdin jo Kyrien alkaessa että sitten mennäänkin ainakin viisi minuuttia polyfoniaa, mutta ei sitten mentykään viittä minuuttia.
Yhtyeeseen voi tutustua Facebookissa, omaa kotisivua heillä ei vielä ole.
Naiset ovat vanhojen kirkkojen kiertueella, maaliskuussa laulavat Porvoon tuomiokirkossa ja Pyhän Laurin kirkko on tulollaan myös myöhemmin.
Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos ryhmän konsertti kohdalle sattuu. Ilokseni tosi moni Kulkunen oli lähtenyt kuulemaan Vanitatumia. Terhi on tuo sinimekkoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)