Kirkko on Suomen toiseksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko, Pyhälle Laurille omistettu. Nykytietojen mukaan kirkkorakennus on 1400-luvun alkupuolelta, ja korjattu 1600-luvulla. Vuonna 2010 aloitettiin suuri restaurointityö, joka valmistui tämän vuoden elokuussa.
Kulkuset on ensimmäisiä kuoroja jotka ovat kokeilleet miten laulu nyt korjauksen jälkeen soi, seinien puhdistaminen ja lattian muuttaminen kivilattiasta puulattiaksi muuttavat yleensä akustiikkaa. Ainakin bloggaaja piti kuulemastaan, joku laulaja voi kommentoida miltä kuorolaisesta tuntui. Kuorolaisten ilmeet olivat tietysti tarkkaavaiset, mutta oli havaittavissa myös laulamisen nautintoa.
Myös mieskvartetti Non Troppo Bene esiintyi. Kakkostenori Tero Vanamo on syntyjään mynämäkisiä, joten hän nautti varmaan erityisesti laulamisesta.
Katariina Kärki-Susi luki joulurunon.
Lisäksi oli yhteislauluja, jotka Tiina Syksy säesti pianolla. Yleisö tuntui poistuessaan kovin tyytyväiseltä, sen kyllä aisti myös loppuaplodeista. Monipuolinen ja vaihteleva ohjelma oli hyvin laadittu. Bloggaaja piti itse eniten Brucknerin Ave Mariasta.
Pimeässä ja sateessa karavaani kulki konsertin jälkeen takaisin Turkuun. Karjalaisten talolla, vanhassa harjoitustilassa, oli joulujuhla tuttuun tapaan. Talon pitopalvelu Vatruskat oli taas loihtinut maittavan perinteisen joulupöydän.
Puheenjohtaja Sirkku kiitti menneestä erittäin tapahtuma-rikkaasta ja menestyksekkäästä vuodesta ja kohotti glögimaljan. Vuoden tapahtumista nousevat ykkösinä esiin osallistuminen Suomen Paras Kuoro-kilpailuun, jossa Kulkuset pääsi välieriin ja tietysti unohtumaton matka Llangollenin festivaaleihin. Kolmas sija kansanlaulusarjassa oli sen matkan kohokohta.
Kulkusten menestys on luonut kysyntää ja keikkatarjouksia. Joulujuhlan jälkeen on jo seuraavana päivänä pienen porukan esiintyminen ja Kulttuuripääkaupunkivuoden päättymisen merkeissä lauletaan 17.12. Nämä esiiintymiset ovat myös täyttämässä kuoron pohjatonta kassaa.
Kohta salin täytti iloinen puheensorina ruokaa odotellessa. Ruoan jälkeen oli perinteistä ohjelmaa, ensin ceremoni protocolaire ja sitten myöhemmin luovat laulajat hauskuttivat ja viihdyttivät.
Koettiin historiallinen hetki, ensimmäinen yhden vuoden kuoromerkki jaettiin ansiomerkkinä jollekin muulle kuin kuoron johtajalle. Sen sai Ari Törmä, joka sovitti Suomen Paras Kuoro-kilpailun kilpailukappaleet ja joka myös joulukonserttiin oli sovittanut Sydämeeni joulun teen-laulun.
Muita yksivuotismerkkejä oli jaossa peräti kolmetoista, mutta seniorit saavat merkkinsä myöhemmin ja nyt Arin lisäksi sen saivat Pirita Kärkkäinen ja Elina Ovaskainen.
Arvokkaan 25-vuotismerkin saivat vasemmalta Raili Ryhänen, Marja Nätkynmäki-Paijula, Päivi Launosalo ja Ilona Haulisto. He ovat siis olleet mukana jo vuodesta 1986! Koska merkkien saajien on esiinnyttävä, on tässä menossa heidän laulunsa. Mukana on siltä ajalta kuoropuku ja laulu oli sinä vuonna esitetty. Naiset lauloivat sen alkuperäisestä spriimonistetusta nuotista.
Ohjelmassa oli ensin "Nyhjää tyhjästä" eli neljä henkilöä saivat tehtäväkseen esittää Llangollenin matkan kohokohdan. Tero laski siellä silloin ensin väärin ja luuli että kuoro tuli neljänneksi (huomatkaa sormet!), mutta sitten tulokset julistettiin ja riemu ratkesi!
Muutamana vuonna on joulupukin konttiin laitettu juhlassa nimetön paketti, joka edustaa kierrätystä. Itselle tarpeettomaksi käynyt esine voidaan lahjoittaa eteenpäin. Hanna Suomelan paketti sisälsi tällaisen lahjan. Tietääkseni pestyt.
Non Troppo Bene viihdytti myös juhlassa ja Terho ja Tero ainakin eläytyivät. Ensin kaksi negro spiritualia ja sitten hauska Joulutango.
Yleisö nautti ohjelmasta.
Uusi kolminkertainen kvartetti Vivere lauloi. Siinä on mukana neljä avioparia!
Muutamat urhoolliset jatkavat aina pikkutunneille asti. Tällä kertaa innostuttiin laulamaan muun muassa partiolauluja. Sopivat hyvin pöydän "laulukirjojen" kanssa.
