Joulukonsertti ja joulujuhla

Kulkusten joulu huipentuu aina joulukonserttiin ja joulujuhlaan sen jälkeen. Tänä vuonna oli jo laulettu Ystävyyden joulukonsertti Odd Fellow-järjestön kanssa Martinkirkossa, mutta ihan ikioma konsertti pidettiin lauantaina 10.12 Mynämäen kirkossa. Liukasta oli ulkona, mutta räntä suli kun vettä tuli taivaan täydeltä ja niin säästä huolimatta satakunta kuuntelijaa uskaltautui kirkkoon.


Kirkko on Suomen toiseksi suurin keskiaikainen harmaakivikirkko, Pyhälle Laurille omistettu. Nykytietojen mukaan kirkkorakennus on 1400-luvun alkupuolelta, ja korjattu 1600-luvulla. Vuonna 2010 aloitettiin suuri restaurointityö, joka valmistui tämän vuoden elokuussa.


Kulkuset on ensimmäisiä kuoroja jotka ovat kokeilleet miten laulu nyt korjauksen jälkeen soi, seinien puhdistaminen ja lattian muuttaminen kivilattiasta puulattiaksi muuttavat yleensä akustiikkaa. Ainakin bloggaaja piti kuulemastaan, joku laulaja voi kommentoida miltä kuorolaisesta tuntui. Kuorolaisten ilmeet olivat tietysti tarkkaavaiset, mutta oli havaittavissa myös laulamisen nautintoa.


Myös mieskvartetti Non Troppo Bene esiintyi. Kakkostenori Tero Vanamo on syntyjään mynämäkisiä, joten hän nautti varmaan erityisesti laulamisesta.


Katariina Kärki-Susi luki joulurunon.


Lisäksi oli yhteislauluja, jotka Tiina Syksy säesti pianolla. Yleisö tuntui poistuessaan kovin tyytyväiseltä, sen kyllä aisti myös loppuaplodeista. Monipuolinen ja vaihteleva ohjelma oli hyvin laadittu. Bloggaaja piti itse eniten Brucknerin Ave Mariasta.

Pimeässä ja sateessa karavaani kulki konsertin jälkeen takaisin Turkuun. Karjalaisten talolla, vanhassa harjoitustilassa, oli joulujuhla tuttuun tapaan. Talon pitopalvelu Vatruskat oli taas loihtinut maittavan perinteisen joulupöydän.

Puheenjohtaja Sirkku kiitti menneestä erittäin tapahtuma-rikkaasta ja menestyksekkäästä vuodesta ja kohotti glögimaljan. Vuoden tapahtumista nousevat ykkösinä esiin osallistuminen Suomen Paras Kuoro-kilpailuun, jossa Kulkuset pääsi välieriin ja tietysti unohtumaton matka Llangollenin festivaaleihin. Kolmas sija kansanlaulusarjassa oli sen matkan kohokohta.

Kulkusten menestys on luonut kysyntää ja keikkatarjouksia. Joulujuhlan jälkeen on jo seuraavana päivänä pienen porukan esiintyminen ja Kulttuuripääkaupunkivuoden päättymisen merkeissä lauletaan 17.12. Nämä esiiintymiset ovat myös täyttämässä kuoron pohjatonta kassaa.

Kohta salin täytti iloinen puheensorina ruokaa odotellessa. Ruoan jälkeen oli perinteistä ohjelmaa, ensin ceremoni protocolaire ja sitten myöhemmin luovat laulajat hauskuttivat ja viihdyttivät.

Koettiin historiallinen hetki, ensimmäinen yhden vuoden kuoromerkki jaettiin ansiomerkkinä jollekin muulle kuin kuoron johtajalle. Sen sai Ari Törmä, joka sovitti Suomen Paras Kuoro-kilpailun kilpailukappaleet ja joka myös joulukonserttiin oli sovittanut Sydämeeni joulun teen-laulun.

Muita yksivuotismerkkejä oli jaossa peräti kolmetoista, mutta seniorit saavat merkkinsä myöhemmin ja nyt Arin lisäksi sen saivat Pirita Kärkkäinen ja Elina Ovaskainen.

Arvokkaan 25-vuotismerkin saivat vasemmalta Raili Ryhänen, Marja Nätkynmäki-Paijula, Päivi Launosalo ja Ilona Haulisto. He ovat siis olleet mukana jo vuodesta 1986! Koska merkkien saajien on esiinnyttävä, on tässä menossa heidän laulunsa. Mukana on siltä ajalta kuoropuku ja laulu oli sinä vuonna esitetty. Naiset lauloivat sen alkuperäisestä spriimonistetusta nuotista.

Ohjelmassa oli ensin "Nyhjää tyhjästä" eli neljä henkilöä saivat tehtäväkseen esittää Llangollenin matkan kohokohdan. Tero laski siellä silloin ensin väärin ja luuli että kuoro tuli neljänneksi (huomatkaa sormet!), mutta sitten tulokset julistettiin ja riemu ratkesi!

Muutamana vuonna on joulupukin konttiin laitettu juhlassa nimetön paketti, joka edustaa kierrätystä. Itselle tarpeettomaksi käynyt esine voidaan lahjoittaa eteenpäin. Hanna Suomelan paketti sisälsi tällaisen lahjan. Tietääkseni pestyt.

Non Troppo Bene viihdytti myös juhlassa ja Terho ja Tero ainakin eläytyivät. Ensin kaksi negro spiritualia ja sitten hauska Joulutango.

Yleisö nautti ohjelmasta.

Uusi kolminkertainen kvartetti Vivere lauloi. Siinä on mukana neljä avioparia!

Muutamat urhoolliset jatkavat aina pikkutunneille asti. Tällä kertaa innostuttiin laulamaan muun muassa partiolauluja. Sopivat hyvin pöydän "laulukirjojen" kanssa.

Hauska juhla, niin kuin Kulkusilla kaikki juhlat!

SenioriKulkuset itsenäisyysjuhlassa

SenioriKulkuset lauloivat tänään Palvelutalo Wilenin eli entisen Ukko-kodin Itsenäisyysjuhlassa. Tämä on jo monivuotinen perinne. Kulttuuripääkaupunkimme kulttuuriasiainkeskuksen käynnistämällä kulttuurikummiprojektilla tuodaan kulttuuria vanhainkoteihin ja palvelutaloihin. Kuoromme on Wilenin kulttuurikummi.

Ensin avattiin ääniä ja harjoiteltiin yhteislauluja, jotka kuoronjohtajamme Arja Lyly säesti juhlassa. Tässä naiset uusissa kuoropuvuissaan.


Juhla on palvelutalon vuoden kohokohta. Isänmaallinen ohjelma, runsaasti vanhoja sotaveteraaneja ja lottia. Kunniamerkit rinnassa. Komentaja merivoimista juhlapuvussaan toi Puolustusvoimien tervehdyksen. Kuoro lauloi suomalaiskansallista, Suomalainen rukous, Finlandia, Lähde ja lähestyvän joulun kunniaksi joululaulun Jouluun portti aukaistaan. Kuoro antoi voimaa myös yhteislauluille, juhla päättyi Maamme-lauluun ja asukkaat lauloivat innokkaasti mukana.


Juhlasali on upeaa jugendia. Siellä on hyvä akustiikka, valitettavasti se on hieman ahdas. Työ- ja muiden esteiden johdosta ei koko kuoro päässyt mukaan, ja tämä hieman pienempi ryhmä oli juuri sopiva saliin. Näin hyvin ei kuoro ole tässä juhlassa aikaisemmin laulanut oli ainakin kuorolaisten käsitys ja kovin tuli kiitosta myös järjestäjien taholta.

Juhlapuhuja, Porin Rykmentin Killan puheenjohtaja Timo Mäki, vanha opiskelutoverini muuten, kertoi syntyneensä viimeisenä sotakesänä jolloin samana päivänä Turun satamaa pommitettiin voimakkaasti. Siitä tuli puheen aikana minulle mieleen, että synnyin vuonna 1943 ja minut kastettiin synnytyslaitoksella eli vanhalla Heidekenillä. Vain kummitätini oli omaisista läsnä ja kantoi minut sylissään. Nyt hän asuu tässä palvelutalossa, tapasin hänet tänään ja hän muisti vielä hyvin kuinka hän kantoi minut kastetilaisuudessa. Näytti jopa.

Kesällä 1944 minusta otettiin oheinen kuva. Kun minulta kysyttiin miten eno tekee, niin tein tietysti sotilaallisesti kunniaa. Tosin " vedin tyhjään päähän", mutta kai se virhe sallittiin.

Eno oli vuosikausia rintamalla. Hän ei varmaan juuri kesällä saanut lomaa, Karjalassa oli silloin kiireitä, mutta nuori poika oli oppinut tämän. Ei muuten mennyt oppi hukkaan, sotilasarvo on reservin luutnantti.

Sirkku jatkaa ja SenioriKulkusille Tempauspytty

Kulkusten syyskokous oli Katedralskolanin juhlasalissa eli SenioriKulkusten harjoituspaikassa eilen tiistaina 29.11. Kokous sujui suuren yksimielisyyden ja hyvän ilmapiirin vallitessa ja päätökset saatiin nuijittua pöytään tunnissa. Hyvä juttu, koska kokous oli harjoituspäivänä. Kiitos osanottajille hyvästä kokouksesta.

Sirkku Viitanen-Vanamo valittiin uudestaan yhdistyksen puheenjohtajaksi. Käytännöllisesti katsoen kaikki muut toimihenkilöt jatkavat myöskin ja se on hieno asia jatkuvuuden kannalta ja osoittaa, että jäsenet ovat olleet tyytyväisiä siihen mitä vuoden aikana on tehty.

Kokouksessa julkistettiin hallituksen päätös, että SenioriKulkusille annetaan Tempauspytty huhtikuussa Aschanin kahvilaan Hansakorttelissa tehdystä lauluiskusta. Siitä on tässä blogissa kerrottu aikaisemmin.

Tempauspyttyä ei voitu luovuttaa, koska sitä ei ole löytynyt, vaikka varastot on tarkkaan koluttu. Pytty on hopeaa ja sen on Kultasepänliike K. Sahlstedt lahjoittanut kun Kulkuset täytti 60 vuotta. Tempauspyttyä ei ole jaettu moneen vuoteen ja niinpä kokousväen joukosta kuului epäilyjä, että se joka sen on viimeksi saanut on myynyt sen kirpputorille!

Etsimistä jatketaan. SenioriKulkuset ovat luvanneet tehdä lauluiskun taas ensi keväänä jonnekin.

Kun kokouksessa käsiteltiin vuoden 2012 toimintasuunnitelmaa, nousi esiin ajatus, että mitä jos joulukonsertti olisikin vasta tammikuussa. Kulkuset täyttää 95 vuotta 4.1.2013 ja kyllä sinä päivänä ehdottomasti joku konsertti kannattaa järjestää on sitten joululoma taikka ei. Päivä on vielä sopivasti perjantai.


Tämä kuva ei liity kokoukseen, mutta oli pakko laittaa tähän kun se on niin kiva. SULASOLin puheenjohtaja Harri Lindblom onnittelee Kaarina Valtasta SenioriKulkusten 25-vuotisjuhlassa 29.10. Tai siis liittyy se kokoukseen ja vuoden toimintaan - Kulkusissa on hyvä henki!

SenioriKulkuset 25 vuotta.

Sekakuoro Kulkuset päätti vuonna 1985 perustaa kuoron senioreille, johon laulajat siirtyisivät sen vuoden päättyessä, jolloin he täyttävät 60 vuotta. Kuoron toiminta alkoi varsinaisesti syksyllä 1986 eli 25 vuotta sitten. Turun Sanomat oli paikalla kuoroharjoituksessa.

SenioriKulkuset juhlivat tätä merkkipaalua juhlakonsertissa Turun Työväenopiston juhlasalissa 29.10.2011. Sitä edelsi tiivis harjoittelujakso ja lippujen markkinointia. Mainos ja ohjelman kuvat olivat taiteilija Päivi Ylihannun käsialaa. Kuvasta teetettiin myös postikortteja sekä omaan käyttöön että myytäväksi.

Ennen konserttia heijastettiin seinälle yli 60 valokuvaa kuoron taipaleelta ja moni yleisön joukossa tunnisti kuvista joko itsensä tai jonkun tuttavansa. Kuvakaval-
kadi alkoi itseoikeutetusti edellä olevalla kuvalla.

Konsertti oli päätetty toteuttaa kevyellä linjalla. Uuden kuoronjohtajamme Arja Lylyn hienoja ajatuksia oli paljon. Esimerkiksi konsertin alussa ollut lämmittely ja äänenavaus, johon yleisö otettiin mukaan, sai paljon kiitosta ja yleisö lauloi mukana täysin rinnoin. Olihan yleisön joukossa runsaasti sekä entisiä että nykyisiä kuorolaulajia.

Ohjelmassa oli paljon vanhoja tuttuja lauluja, mutta myös vieraampia, joita ei yleisö eivätkä kuorolaiset tunteneet. Eräs erikoispiirre oli, että ohjelmassa oli kolme laulua, joiden säveltäjät toimivat kuoron piirissä. Siihen eivät ihan kaikki kuorot pystykään, olkoon sitten seniori- tai juniorikuoroja!

Konserttipäivänä koimme takaiskun, joka ensin jännitti, mutta kääntyi lopulta voitoksi. Konsertin juontaja Seppo Haapakoski, jolla oli myös soolo laulettavana, oli täysin menettänyt äänensä. Onneksi tekniikka tuli avuksi. Seppo pystyi viemään humoristisen, henkilökohtaisen ja informatiivisen juontonsa kunnialla läpi. Hän ei laulanut sooloaan, vaan kähisi sen mikrofoniin. Se sopi mainiosti, sillä hän esitti henkilöä viinituvassa Bellmanin ajan Tukholmassa, joka oli täynnä kapakoita, juopuneita, ilotyttöjä, ja tavallisella kansalla myös likaa, sairauksia, kurjuutta ja köyhyyttä.

Konsertin johti siis Arja Lyly ja pianosäestyksestä huolehti Tiina Syksy. Kansanlauluosuudessa toimi Lauri Laurikainen hanurilla ja Tero Elomaa pimpparaudalla säestäjinä ja Marja Tuohimaa tulkitsi Katariinan kamarissa laulun Turun murteelle. Ei kai sitä nyt Turussa voida olla ilman paikallisväriä!

Konsertti onnistui loistavasti, lämpimät ja voimakkaat suosionosoitukset olivat hieno kiitos. Erityisesti lämmitti myös että sali oli niin täynnä, että käytävälle haettiin lisätuoleja. Vuokrat saadaan taas maksettua pitkäksi aikaa.

Ennen konserttia oli suoraan sanoen niin kova kiire ja sitä tunnettua hässäkkää, että virallinen kuorokuva jäi ottamatta. Se on sääli, sillä kuoron naiset esiintyivät ensimmäisen kerran uusissa kuoropuvuissaan.

Tässä vaiheessa on hyvä merkitä aikakirjoihin, että kuoro on kasvanut ja saanut uusia laulajia muistakin kuoroista kuin Kulkusista. Tuskin puolet on enää vanhoja kulkuslaulajia. Kaikki hyvät laulajat ovat tervetulleita ja kyllä kulkushenki tarttuu uusiin laulajiin hyvin nopeasti.

Konsertista kiirehdittiin Hansa-saliin juhlaillalliselle. Siellä Kulkusten hallituksen jäsen ja senioritoimikunnan puheenjohtaja Sinikka Lumijärvi palkittiin SULASOLin ansiomerkillä.


Siellä oli myös paljon ohjelmaa, kuorolaiset ovat erittäin luovia ihmisiä.

Trubaduurina vaikuttava kuoronjohtajamme Arja lauloi.


Kuoron naiset lauloivat jo konsertissa esittämänsä George de Godzinskyn Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Sooloa laulamassa keskellä Silja Vakkila.

Kuoron miehet uusivat konsertissa kantaesityksen saaneen Kun vanhanajan rokki soi.

Arvokkaaksi lopuksi Maila Solakiven kuva. Hän esittelee Seniorikuoron ensimmäistä kuoropukua. Maila oli mukana kun kuoro aloitti, katsokaa kuvaa tuolla edellä, ja hän oli ainoa alkuperäinen jäsen joka lauloi juhlakonsertissa. Konsertin jälkeen hän siirtyi eläkkeelle kuorosta. Kiitos Maila monesta, monesta vuodesta Kulkusten riveissä, niin "junioreissa" kuin senioreissa!

Värssyjen lähtökonsertti

Värssyn Väärtti on toiminut noin 16 vuotta. Kun altto-Teija lähti vuodeksi Espanjaan, kvartetti järjesti hienon konsertin Teijan luona kutsuvieraille, kuorolaisille. Konsertti oli kyllä jo kesäkuussa, mutta bloggaaja kuuluu tähän myöhäisempään herännäisyyteen.

Vieraita saapumassa ja alla yleisöä odotustunnelmissa. Tarjottimella pöydällä on vielä laseja, siitä päätellen kaikki vieraat eivät ole vielä saapuneet.

Vielä virittäydytään, Katariina harjoittelee ja kuvaa bloggaajaa.

Joku on jo virittänyt nauhurin. Eiköhän se ollut Riku?

Ohjelmistona oli parhaat palat menneiltä vuosilta. Upeaa laulantaa! Bloggeria tietysti lämmitti erityisesti se, että kvartetille omistettu irkkulaulu oli päässyt mukaan ohjelmaan, ja se laulettiin kuten vain Värssyt osaavat.

Konsertin päätteeksi laulajat saivat muistoksi t-paidat. Pieni munaus kyllä tapahtui, kun kuvassa keskellä oleva "viides värssy" ja säestäjä Tiina jäi ilman.

Konsertin jälkeen siirryttiin terassille iltapalan ääreen. Ruoka maistui ja juttua piisasi.

Niin konserttivieraille...

... kuin isännille ja emännille.

Hannu on selvästi rokkifani. Tero on kyllä myös suuri rokkifani, vaikka se ei käy paidan tekstistä ilmi.

Viihdytysvuorossa mieskvartetti Non Troppo Bene.

Ja yleisö piti kuulemastaan ja kuvasi ja filmasi.

Päätteeksi siirryttiin taas sisätiloihin ja laulettiin yhteislauluina hienosti äänissä lauluja Kulkusten ohjelmistosta. Kaikki vieraat olivat saaneet ilmoittautumisen yhteydessä kertoa oman suosikkinsa, ja hajonta oli sellainen, että aika monta laulua laulettiin.

Todella hieno ilta. Hauskaa oli ja tippakin vilahti jonkun silmäkulmassa.