Laulaen kesää kohti

Seniorikulkusten kevätkonsertti järjestettiin ti 3.5.2011 teemalla "Laulaen kesää kohti" Taimi II:n huoneistossa . Tämä oli ensimmäinen virallinen konsertti uuden johtajamme Arja Lylyn johdolla.



Ensin tarjoiltiin simaa ja leivonnaisia ja kuoro avasi salissa sillä aikaa ääniä. Kun yleisö oli asettunut paikoilleen kuoro tuli sisään laulaen vapun jälkitunnelmiin sopivaa laulua Murheisna miestä... ja yleisö lauloi mukana kun oli "Rullaati rullaan" vuoro. Laulettiin, koska johtajamme Arja oli etukäteen sanonut, että onko tylsempää kuin katsoa kun kuoro marssii sisään, marssii ulos, marssii sisään...

Ohjelmistossa oli kevät- ja kesälauluja ja niinpä laulettiin tietysti luonnosta, rakkaudesta, nuoruudesta, juomalaulukin liittyi illan teemaan. Kansanlaulusikermä toteutettiin Tero Elomaan säestäessä pimpparaudalla.












Serenadeja kuultiin myös naisille, niin kuoron kuin Seppo Haapakosken toimesta.

Välillä yleisökin pääsi ääneen. Kuoron välillä hieman huilaillessa kuultiin sooloja ja pienryhmien esityksiä. Kuorosssa löytyy monipuolisesti kykyjä.





Tässä uusi kuorolaisemme Merja Heinonen laulamassa duettona Arjan kanssa Arjan säveltämää laulua.

Kuoronjohtajamme analyysi illasta:

"Keväinen konserttimme onnistui odotusten mukaisesti. Lukemattomat kädet olivat tehneet työtä käytännön järjestelyissä etukäteen ja jälkikäteen. Vaikka aikaa oli tosi niukasti ennen ohjelman alkua, niin kaikki sujui ja päästiin alkamaan ihan aikataulussa.

Akustisesti tila oli ihan toimiva, pieni jälkikaiku mausti laulua. Yleisöön oli lähikontakti ja kuulijoiden reagoiminen heijastui kuoroon ja välittyi minulle vaikka selin olinkin. Konsertin jälkeen useat, minulle ihan vieraat kuulijat piirittivät niin, etten päässyt edes kuoroa kiittelemään.

Mielestäni kuoro voi laittaa "sulan hattuun", konsertista lähti hyväntuulista yleisöä ja iloisia kuorolaisia. Ainahan tekevälle sattuu ja pikku epävarmuuksia esiintyi, mutta iloinen, me-henkeä pursuava esitys peittää alleen sellaiset asiat. Ei siellä varmaan kelloa katseltu ja huokailtu että "voi kun loppuisi jo!"

Kiitos kukista! Symbolisesti ne ojennettiin minulle mutta ne kuuluvat koko kuorolle!"

Sali oli tällaiselle kevyelle keväiselle konsertille juuri sopivan kokoinen, yleisö oli ihan kuorossa kiinni. Vai pitäisikö sanoa että kuoro oli yleisön lähietäisyydellä? Pienimuotoinen tilaisuus ja intiimi tunnelma kuitenkin. Toivoa sopii, että salin melkein täyttänyt yleisö viihtyi yhtä hyvin kuin laulajat. Hyvä alku uuden johtajan kanssa, kuorossa on myös kymmenen uutta laulajaa rikastuttamassa kuoron sointia.

Kuvissa Veikko Kokon näkemyksiä, hän kuvasi meitä yleisön joukosta.

Blogiyllätys

Nyt sattui bloggerille kumma tapaus. Kirjoitukset "Semifinaali lähellä.." ja "Enää yksi..." olivat jääneet ns. luonnoksiksi. Klikkasin ne julkaistaviksi ja ohjelma heitti ne 1.5. päivälle, vaikka ne oli kirjoitettu huhtikuussa. En vissiin oikein tajua tätä ohjelmaa.. Sorry.

Semifinaali lähellä

Onpa ollut kolme viikkoa vain laulua ja tulkintaa. Ari teki taas hienon sovituksen jota on muokattu kuoron suuhun sopivaksi

Enää yksi yö semifinaaliin

Enää yksi yö semifinaaliin. Mahtava kolmeviikkoinen on takana kohta. Yksi harjoitus jäljellä ja sitten mennään. Harjoituskausi on ollut mahtava. Kiitos kaikille sitoutumisesta tähän mennessä, kuoro on mennyt harppauksittain eteenpäin. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu, finaaliin on halu.

Kilpailukappale on lähes täydellisessä kuosissa. Enää tarvitaan antaumuksellinen esitys lauantaina, sydämellä

Kuoroloma

Olen ollut Sekakuoro Kulkuset ry:n jäsen kohtapuoliin 10 v. Ja nyt ensi kerran lomalla kuorosta. Aika merkillinen tunne. Joka tiistai on vapaapäivä. Ensin tuntui tyhjältä: no mitä tänään teen. Pian alkoi tuntua ihanalta: koko viikko vain itselle! Mutta mielenkiitoista silti, oman kuoron samoin kuin muidenkin kuorojen tapahtumia on ihan pakko seurata.

William ja Kate saivat sitten toisensa. Korvaani jäivät soimaan Westminster Abbyn kuoron huikeat esitykset. Kuinka taitavasti pojat ja miehet osasivat muodostaa yhtenäisesti soivan kuoron, kuinka kiinteästi he seurasivat johtajansa merkkejä. Esityksen päätyttyä ajattelin, että seremonia olisi ilman kuoro ollut - anteeksi vaan Will ja Kate - tylsä. Positiivista oli myös se, että hääkansa lauloi.

Tämmöstä kuoroloma sitten on. Ei kuorosta pääse irti. Täytynee hyväksyä: syntymävika.

Lauluisku Aschanin kahvilaan

Ennen joulua kiersi netissä pari Youtube-pätkää, joissa kuorot tekivät Yhdysvalloissa lauluiskuja tavarataloihin ja ravintoloihin. Sellainen on myös blogissamme tuotu esille.

Siitä syntyi ajatus, että teemme samoin. Nyt kun vappu on tulossa ja on häähumua ja siis juhlaa tiedossa päätimme iskeä.

Hansakeskuksen Aschanin kahvila, siinä rullaportaiden yläpäässä kun tulee sisään Kauppahallia vastapäätä todettiin hyväksi kohteeksi, kahvilalla on pöytiä myös tasanteella kahvilan ulkopuolella ja seinä on pelkkä aukko tasanteelle päin.

Tasan kello 12 se alkoi, muutama laulaja oli jo nauttimassa kahvia kun muut tulivat eri suunnista. Iriselina ja Kaarina tulivat paikalle, Arja yhtyi heihin ja laulettuaan hetken koko kuoro yhtyi lauluun, eri suunnista. Kuoroasetelmaan ei menty lainkaan. Suurin osa lauloi siellä tasanteella, pari ihan kahvilan sisäpuolellakin. Stereovaikutelmaa siis.

Gunnar lauloi kuten kuvasta näkyy pöydästä, ääntä tuli siis eri suunnista.

Lauloimme näin tulevan vapun kunniaksi moldovia-laisen Juomalaulun. Tuli taputuksia. Haapakosken Seppo oli haalari päällä mukamas tekemässä sähkötöitä kun aloitimme, hän paljasti sitten Kulkusten merkin haalarin alta, kertoi hieman hämmentyneille kahvilavieraille mitä porukkaa me olemme ja mainosti ensi tiistain laulajaisia. Ainakin yksi lippu myytiin.

Lauloimme vielä blogin kirjoittajan laulun Kohta sulaa lumi ja jää. Nyt sen uskaltaa jo laulaa, kohta kevät koittaa laulun sanoin on nyt ihan totta. Vihdoinkin pitkän talven jälkeen.

Kiitos kuorolaisille, tämä temppu onnistui hienosti ja hauskaa oli. Seuraava tapahtuma tiistaina.

Pölyn laskeuduttua

Elämää on Suomen paras kuoro -kisankin jälkeen. Viime viikolla palattiin arkeen ja lähdettiin kevät/kesäkonsertteja kohden. Hämmästyttävää oli että harjoituksissa oli hyvin rauhallista ja pulinat alkoivat vasta hiukan ennen yhdeksää. Oli hienoa kun työskenneltiin niin määrätietoisesti.

Mitä kisasta jäi käteen. Olen miettinyt sitä viikon, pari. Kulkuset tunnetaan nyt koko Suomessa, jos ei muusta niin ainakin akateemisesta groovesta. Eräs ystäväni laittoi nassukirjaan seuraavan kommentin: "Olettepa sangen hyviä kuin ovat muutkin. "Vanha Kili-Kili-kuoro" on muovautunut hienolla tavalla, ja loikannut "Cantabile" suomalaisten sekakuorojen eturiviin." 

Tästä on mielenkiintoista jatkaa eteenpäin. Jos ja kun jaksamme jatkaa yhtä määrätietoisesti eteenpäin niin hyvä tulee. Se vaatii paljon työtä ja paljon laulamista yhdessä. Kulkuset on hyvä kuoro ja meidän tulee se muistaa koko ajan.

Tahdolla ja tunteella eteenpäin!