tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kohti Tampereen Säveltä ja Sävelessä

Kun saatiin Kilven Kuoron kanssa konsertit pulkkaan keskityttiin pääasiassa Tampereen Sävelen kilpailuohjelmiston hiontaan. Tällainen keskittyminen tiesi osalle laulajista pientä lomaa laulamisesta. Jo huhtikuussa pidettiin pari harjoitusta viikossa, jotta saatiin kuoro hiottua yhtenäiseksi ja sanat haltuun.

Kilpailuohjelmisto oli Juha Holma: Sweet Afton, On suuri sun rantas autius sov. Teemu Tommola ja Liisa Matveisen Nuutti Sini Paasikiven koreografialla. Ohjelmisto vaati kykyä siirtyä tunnelmasta toiseen koko ajan intensitettiä lisäten. Harjoitustapakin muuttui. Enää ei harjoituksissa istuttu äänittäin, vaan laulettiin seisaaltaan ympyrässä sekaisin ja vaihdettiin paikkoja koko ajan. Oli kunnollinen tekemisen meininki ja jokainen sai lisää itseluottamusta laulajana kun huomasi ettei tarvinnutkaan samaa ääntä laulavaa kaveria vierelleen.

Ensimmäinen otto koreografiasta oli tehty jo helmikuussa. Sini kävi kuuntelemassa kappaleen ja katsomassa vahvuudet äänten välillä. Hän toi alustavan koreografian helmikuun loppupuolella ja se jätettiin hautumaan ja ottamaan muotoaa. Huhtikuussa, kun kuoron lopullinen asetelma kilpailukappaleita varten oli löydetty,  muunneltiin koreografiaa vastaamaan uutta muotoa. Sini kävi katsomassa ja liikkeeseen lisättiin pieniä juttuja sinne ja tänne. Nyt voitiin sitten harjoitella laulamista liikkeen kanssa täysipainoisesti.

Harjoituskausi oli kehittävä ja vaativa. Hankalaa oli ettei kuoro ollut kuin muutaman kerran kokonaisvahvuudessa harjoituksissa. Onneksi KulkusRadio välitti tietoa harjoitusten sisällöstä. Muutoksia tuli kuitenkin silloin tällöin, vielä ihan viimet ingassakin.

Torstai-illalla Kulkusia oli jo Tampereella. Kävimme kuuntelemassa Yhtyekilpailun loppukonsertin ja tulokset. Konsertissa oli mielenkiintoinen ohjelma. Vain kaksi porukkaa lauloi ilman mikkejä. Yhtyekilpailun voitti ranskalainen Ommm. He otattivat kuvan yleisön kanssa ja kuinkas ollakaan: Kulkusia kuvassa.

 












Onnistuneesti kuoro pääsi matkaan kohti Tamperetta perjantaiaamulla 7.6. Osa kuorolaisista oli jo Tampereen Sävelen humussa valmiiksi. Harjoituspaikaksi Tampereella olimme saanet Pirkanmaan musiikkiopistolta tilan. Oli kuuma päivä. Teimme intensiivisen loppuharjoituksen opiston aulassa. Oli hiki ja jano. Kohti Tamperetaloa lähdimme kevyen lounaan kautta.

Tamperetalolla meitä odotettiin varttia vaille kolme. Oppaamme Annika oli iloinen nuori nainen, joka kannusti kuoroa joka välissä. Salitestissä katsoimme paikat ja laulaa lurautimme. Sitten päästiin vaihtamaan vaatteita, keskittymään ja vielä pieneen harjoitukseen. H-hetki oli 16.30. Lauloimme hyvin ja intensiivisesti. Esityksen jälkeen olimme suhteellisen tyytyväisiä. Sitten syömään ja vähän juomaankin ihan luvan kanssa.

Osa meistä kävi kuuntelemassa viimeiset kuorokatselmuksen esitykset, osa lähti suoraan viihtymään Telakalle. Telakalla oli Sävelen ajan Marjukka Riihimäen johtama yhteislaulutilaisuus äänissä. Söimme ja joimme ja kuulostelimme oliko kukaan tuttu kuullut esitystämme ja illan mittaan niitä kommentteja sitten kuuluikin. "Intensiivistä, joutui istumaan ihan penkin reunalla ja Nuutti oli oiva ja vakuuttava. Tuomarit on ihan tahvoja jollei valitse Nuuttia päätöskonsertttin." "On suuri riipaisi sydäntä ja itkin koko kappaleen ajan." "Teitä oli ihana katsella kun tulitte lavalle, määrätietoisina, rentoina ja valmiina laulamaan ja suoraan paikalleen. Kappaleiden välissä ei ollut mitään turhaa liikettä, kukaan ei sukinut hiuksiaan tai muuten vain liikkunut turhia. Esityksen intensitetti piti koko esityksen ajan." Oli mukava vastaanottaa positiivista palautetta. Illalla mentiin nukkumaan väsyneinä mutta onnellisina hyvin menneen esityksen jälkeen. 

Suurin osa kuoroa lähti bussilla Turkuun perjantai-illalla. Osa jäi kuuntelemaan Sävelen antia. Osa kouluttautui. Aika iso joukko Kulkuslaulajia osallistui The Real Groupin laulajien Anders Edenrothin ja Katarina Henrysonin koulutukseen All Ears. Koulutuksen tavoitteena oli opettaa laulajat kuuntelemaan toisiaan. Suurin osa harjoitteista tehtiin siis silmät kiinni toisia kuunnellen. Laulettiin vain yhtä laulua Amazing Grace eri dynamiikoin, rytmein ja sävellajein. Erittäin opettavainen koulutus. On pakko laittaa Sävelen kuvagalleriasta löytyneet kuvat tähän, kun jotenkin on monta Kulkusta kuvassa. Kuvista voi havaita myös harjoitusasetelman. Koulutuksen viimeinen harjoitus oli tosi mielenkiintoinen. Ryhmä jaettiin kahtia, toinen puoli lauloi yhtä pitkää ääntä ja toinen puoli laulua samasta sävelläjista. Tätä harjoiteltiin siksi, että laulajan kehossa ja korvassa on ikikäsky, ei saa vaihtaa sävellajia (lue: kappale ei saa laskea). Katariina ohjasi kädellään sitä yhtä pitkää ääntä, joka käden liikkeestä joko nousi tai laski. Melodiaa laulavien piti sopeuttaa melodia aina uuteen säveleeseen. Ylöspäin oli ihan helppo sovittaa melodiaa, mutta kuinka vaikeata se olikaan kun piti liikkua alaspäin. Miksiköhän kappaleet pakkaa laskemaan, kun tekemällä tehden se on niin vaikeata.

All Ears -koulutuksen jälkeen sitten nopeasti toiseen koulutukseen: Monesta suusta useaan sydämeen Katriina Honkasen ja Merzi Rajalan koulutettaviksi. Kehoa ja ilmettä laulamiseen. Hyvä koulutus tämäkin. Iso täytyy tunteen olla että se näkyy ja kuuluu. Merzin oma kuoro Partita oli näyttämässä mitä keho ja eleet tuo lisää lauluun.

Kuorokatselmuksen päätöskonserttiin pääsevien kuorojen listan piti tulla Tamperetalon oveen kahdeksan kieppeillä. Mukavan päivällisen jälkeen kävelimme Tamperetalolle odottamaan tuloksia. No, eipä niitä kuulunut, kävelimme Pakkahuoneelle Sävel Soikoon-konserttiin, mutta kun AIA ei oikein iskenyt niin päätimme tallustella takaisin Tamperetalolle. Siellä oli muitakin kuoronjohtajia ja puheenjohtajia odottelemassa. Mutta ei mitään tietoa. Tuomaristokin oli poistunut jo paikalta. Mikä mätti. Tiesin, että kuoro odottaa Turussa kiihkeästi viestiä lähteäkö takaisin Tampereelle vai ei. Kello tuli yhdeksän ja kello tuli yli yhdeksän, eikä mitään kuulunut. Tein tekstiviestiä valmiiksi siinä 21.25 kun puhelin soi ja tuomariston sihteeri soitti. Kulkuset esiintyy päätöskonsertissa, mutta kappale onkin Sweet Afton eikä Nuutti. Viesti lähtikin sitten iloisemmissa merkeissä kuin olin ennen puhelua näpytellyt viestiin.

Sitten ilouutisten kanssa Pakkahuoneelle kertomaan muille. Soiteltiin siinä Sadun kanssa päivän aikataulua, mutta kyllä yhdet kuoharit kuitenkin juotiin vielä ennenkuin totaalinen stoppi juhlimiselle laitettiin. Sävel Soikoon -konsertti kuunneltiin kuitenkin loppuun olihan viimeisenä esiintyjänä LEVELELEVEN, eli The Real Group ja Rajaton yhdessä. Hyvän shown vetäisivät, parempi kuin sneak preview konsertti Maarianhaminassa helmikuussa.

Sunnuntai koitti, kuoro tuli Turusta ja sitten avattiin ääntä, kokeiltiin sali ja vetäydyttiin harjoitustilaan keskittymään. Maarit piti kolme erilaista äänenlämmittelyä ennen esiintymistä. Oli hienoa, että kuoro pääsi päätöskonserttiin mukaan. Kevään kova työ palkittiin sillä. Nyt mielenkiinnolla odotimme todellista tulosta. 


Sweet Afton meni mukavasti ja sitten saimmekin vain kuunnella muita. 

Tulos olikin sitten pienoinen pettymys, kaksi hopealeimaa. Kuoro oli tehnyt hyvää työtä, mutta tulos ei vastannut odotuksia. Kovin hiljainen kuoro vaihtoi vaatteita ja lähti takaisin Turkuun. 

Maanantaina kun pitkin hampain pakon edessä päivittelin FB-sivua tuloksen suhteen, löysin onneksi lohduttavan viesti eräältä tuomarilta parin vuoden takaa. Hän olisi antanut meille kolme hopeaa tai yhden kullan. Hän kirjoitti mm. näin: "Haluan kiittää teitä kaikkia ja erityisesti Satua koskettavasta esityksestä Treen sävelessä. Saitte yhdessä luotua erikoisen tunnelman pidäkkeisellä laulamisellanne. Hiljainen laulutyylinne glissandomaisine tehoineen ja suuri tunnelataus loivat jännittävän, lähes surrealistisen ilmapiirin. OMALEIMAISTA!!!!" Kommentit hiukan lievittivät katkeraa pettymystä. 

Aruballakin sanottiin, mikä Tampere, mikä Sävel...

Tämä reissu kannatti kuitenkin tehdä ja eikun uusia tavoitteita kohden. Kulkuset on hyvä kuoro!


Ei kommentteja: